Punaisen lipun päivät Adrianmeren rannalla /Red flag days at the beach

Punaisen lipun päivät

 

Eilen ja edellispäivänä tuuli kovasti. Uimarannallamme Lido di Morgella liehuivat punaiset liput. Se on kielto mennä uimaan kahluusyvyyttä syvemmälle. Rantavahdit – kaksi nuorta poikaa – valvoivat kieltoa uskollisesti. He tuijottivat kolmea suomalaistyttöä – kahta blondia ja yhtä brunettia – rannalta herkeämättä megafoni kädessä siltä varalta, että joutuisivat kehottamaan nuoret lähemmäksi rantaa. Sadan metrin päässä syvemmällä oleva rouva sai rauhassa mennä hukkumaan. Ovatko rantavahdit täällä siis ikärasisteja?! No, oikeasti tuuli ei nostanut aaltoja edes vaahtopäiksi saati yli aallonmurtajan ja vesi oli lähes tyyni...

 

Makoilin maassa ranta-alustalla ja laitoin laukkuni tuulen suojaksi sen päähän. Puolessa tunnissa ihoni sai sileän hiekkakerroksen pintaansa. Hiekka leijui rantahietikolla kiemurrellen käärmemäisesti kohti rantamuureja. Ranta oli lähes autio, vain rantabaareissa istuskeli ystäväjoukkoja ja perheitä seurustelemassa.

 

Ostimme jäätelöt. Pehmikset otettiin valkoisista muoviputkista ja puristettiin rusettipuristimen läpi tötteröiksi. Makuina olivat perinteisten mansikoiden ja tuplasuklaiden lisäksi mm. tuplasuukko (Bacio, suklaa-pähkinäseos) ja paholainen & enkeli. Itse ostin Mojito-jääpuikon. Sen paperissa luki, ettei sitä myydä alle 18-vuotiaille, koska se sisältää rommia.

 

Rantakahviloissa vuokrataan aurinkopetejä ja varjoja sekä myydään ruokien ja juomien lisäksi myös suihkupoletteja. Kylmä suihku on ilmainen, mutta lämmin maksaa 50 senttiä. Tällaisena päivänä se kannattaa maksaa, jotta suola ja hiekka irtoavat ihosta kunnolla, jollet halua tuntea, miltä tuntuu olla tönkkösuolattu muikku!

 

 

Red Flag days at Lido le Morge -at the beach in Torino di Sangro

Red flag days

Yesterday and the day before (this was written in July!) there was a lot of wind at Lido di Morge. Beach Lido di Morge was having the red flags up. It is a prohibition to go for a swim deeper than your waist. Lifeguards - two young boys - were monitoring the sea view faithfully. They stared at the three beautiful Finnish girls - two blondes and one brunette - from the beach relentlessly keeping their megaphones in hands, in case that there would be a need to call on young ladies closer to the beach. One hundred meters away far deeperthere was the lady - a bit older one - free to go drowning. Lifeguards here look sometimes a bit racistic to the older ladies...!

Well, the wind didin´t really brought forth waves of foam at the top, and the waves didn´t come over the waterbreaker, the water was almost calm ... despite the wind.

I laid-back down on the beach on a sun mat, and I put my bag on top of it to protect it from the wind and sand. In half an hour my skin had a smooth layer of sand onto its surface. Sand floated on the half-empty beach wriggling like a snake towards the beach walls. The beach was almost deserted, just a group of friends and families were socializing in a beach bar.

 

We bought some ice creams. Soft ice creams were inside white plastic tubes and were pressed through the machines to the cones. We had there to choose among the traditional flavors of strawberries and douple chocholates addition to double kiss (Bacio , chocolate - nut mixture ), and the devil & angel. In fact, I myself bought a Mojito icicle. On its paper there was written, that it is not sold to anyone who is under the age of 18, because it contains rum.

Beach Coffee shops are renting sun beds and parasols, and of course they also sell food and drinks, but also coins to take a shower. Cold shower is free, but warm costs 50 cents. On a day like this it's worth paying, for peel off the salt and sand from your skin properly .

Paras italialainen ystäväni Italo Rocco / My Best Friend in Italy is Italo Rocco, 84 years!

Paras ystäväni Italo

Uskokaa tai älkää, mutta paras ystäväni Torino di Sangron kylässä on maailman suloisin 84-vuotias Italo! Vierailen Italon ja hänen vaimonsa Lilianen luona käytännössä joka ilta, kun käyn koirien kanssa iltalenkillä. Italon ja Lilianen talo, terassi ja piha ovat aina täynnä elämää ja vierailijoita.

 

Kuvassa Italo, minä ja koirat Caro sekä Bella, Liliane ja Rina (Katerina) kesällä 2013 Italon terassilla

 

Joskus ryöstämme ystäväni kanssa itsellemme kahdenkeskisen jutteluhetken, jotka ovat minulle aarteita. Yhtenä niistä Italo kertoi minulle oman tarinansa:

 Italialaiseen tapaan tarina alkoi jo Italon vanhempien tarinasta. Italon isä meni naimisiin Torino di Sangrolaisen tytön kanssa vuonna 1925, mutta valitettavasti tyttö kuoli lapsivuoteeseen. Siihen aikaan oli tapana, että leskeksi jääneen olisi tullut viettää loppuelämänsä yksin leskenä. Onneksi isän appiukko oli poikkeuksellisen moderni ja patisti hänet uusiin naimisiin. Appiukon ehdotuksesta he menivät etsimään vaimoa ja kävivät ensin Roomassa, sitten L´Aquilassa orpokodissa katsomassa sopivia naimaikäisiä tyttöjä. Sopiva vaimoehdokas löytyikin ja hänestä tuli naimisiin menon jälkeen myöhemmin Italon äiti.

Vuonna 1923 syntyi ensin isosisko ja vuonna 1929 Italo. Isosisko nimettiin kuolleen vaimovainajan nimellä ja Italon toinen nimi Rocco tuli appiukolta. Lapset kasvatettiin rakastamaan appivanhempia kuin omia isovanhempiaan ja niin kävikin. Appivanhemmat olivat testamentanneet omaisuutensa Italolle ja tämän isosiskolle, joten he saivat kumpikin perinnöksi kaupunkitalot ja vielä maatilatkin.

Jo kuusivuotiaana Italosta tuli paikkakuntalaiseen tapaan soittaja. Hän aloitti mandoliinin soiton opettelulla, mutta jo kahdeksanvuotiaana hän siirtyi soittamaan saksofonia, mitä jatkoi myös siirtyessään ammattimuusikoksi Carabinieri-sotilasorkesteriin Roomaan. Siellä ja eri Euroopan maissa hän esiintyi orkesterin kera työkseen.

 Kun Italo oli 26-vuotias, hän esiintyi Rooman keskustassa viehättävässä pienessä kirkossa, josta puuttuu puolet katosta. Esitystä oli seuraamassa 17-vuotias Liliane ja nuoret rakastuivat. Mutta kohtalo oli määrännyt, että tytön tulisi matkustaa vanhempiensa kera Amerikkaan, jonne nämä olivat saaneet työluvan ja liput. Jäähyväiset olivat haikeat. Puoli vuotta myöhemmin alkoi orkesterissa kiertää huhu, että heillä olisi tulossa kiertue Amerikassa ja se toteutuikin vuotta myöhemmin. Kiertue kesti puoli vuotta ja sinä aikana Italo ja Liliane vihittiin.

Italo joutui palaamaan Italiaan ja haki lupaa muuttaa Amerikkaan. Kaksi pitkää vuotta odotettuaan hän lopulta pääsi nuorikkonsa luo suurin odotuksin. Elämä uudella mantereella oli kuitenkin vaikeampaa kuin Italiassa. Soittokeikkoja oli harvoin ja puuttuva kielitaito hankaloitti työnhakua, joten Italo joutui töihin paperitehtaaseen. Hän kesti tätä uraansa tasan kolme viikkoa, kunnes irtisanoi itsensä muutamalla oppimallaan englannin kielen sanalla. Oli pakko palata lapsuudessa opittuun ammattiin – parturiksi.

Vuotta myöhemmin Italo oli menestynyt niin hyvin, että hän lunasti parturiliikkeen itselleen ja samanaikaisesti opiskeli koko ajan kieltä lisää. Hän suoritti amerikkalaisen lukion, sitten collegen ja lopulta ylemmän yliopistotutkinnon. Sen jälkeen olivat vuorossa opettajaopinnot. Opettajan työssä Italo sitten teki uraa New Yorkin public schoolissa italian ja espanjan kielen opettajana. Hänet palkittiin Valkoisessa talossa presidentin erikoistilaisuudessa ansiokkaasta urasta kielitaidon edistäjänä. Bill Clinton luovutti henkilökohtaisesti hänelle Italian kodin seinällä olevan kiitosviestin.

Nyt eläkepäivinään Italo on tehnyt suuren työn kääntäessään englannista italiaksi työkaverinsa kirjaa italialaissankari Garibaldin elämästä. Anthony di Pernon Adventures of Garibaldi ilmestyy italiaksi jouluna 2013.

 ___________________________

 

My best friend Italo
Believe it or not , but my best friend in the village of Torino di Sangro is the world's sweetest 84 -year-old Italo! I visit Italo and his wife Lilian practically every night when I go for a walk with the dogs. Italos´ and Lilianes´ house, terrace and garden are always full of life and visitors.
Sometimes my friends robs ourselves few minutes for bilateral casual conversation , which to me are the treasures. One  of these times Italo told me his story :
In Italian the way the story begans from Italos parents story. Italos´ father married a girl from  Torino di Sangro in 1925, but unfortunately the girl died in childbirth. At the time, it was customary that the widowed huspand would have to spend the rest of his life alone in a widow. Fortunately, the father in law was an exceptionally modern person and urged him to re-marry. By father-in-laws´ suggestion, they went to look for a wife, and became the first in Rome , then in L'Aquila, in the orphanage house watching suitable girl to marry. A suitable candidate was found and became a wife, and became later Italos´ mother .
In 1923, the big sister was born, and in 1929, Italo. Big Sister was named as the deceased wife of the deceased's name and the second name of Italo,  Rocco,  came from the father of law.  Children brought up to love their in-laws as their grandparents, and so it turned out. In-laws were giving all their property to Italo and his big sister after their death so they each received an inheritance town houses , and even on the farm.
As early as the age of six Italo started learning how to play the mandolin, but already at the age of eight, he moved to play the saxophone , which he also continued as a professional musician in Carabinieri military orchestra in Rome. There, and in various European countries , he appeared with the orchestra for a living.
When Italo was a 26-year-old, he appeared in the center of Rome in the charming little church, which lacks half of the roof. The presentation was attended by 17-year-old Liliane and these two young people fell in love. But fate had decreed that a girl should travel with her parents to America, where they had obtained a work permit and tickets. Farewells were melancholy. Six months later, inside the orchestra of Italos´ started to circulate the rumor that they would be coming to tour in America and it happened a year later. The tour lasted six months and during that time, Italo and Liliane were married.
Italo was forced to return to Italy, and applied for permission to emigrate to America. Two long years of waiting, and then he finally reached a young bride having some high expectations of a dreamland, America. Life in the New World , however, was more difficult than in Italy. Call gigs were rare and the lack of language skills hampered the search for employment, so the Italo was forced to work at the paper mill. He took this career exactly three weeks until resigned by a few self-learned English words. He had to go back to the profession, what was learned in childhood - being a Barber .
A year later, Italo was so successful that he purchased the barber shop for himself and at the same time he was studying the language more all the time. He completed an American high school, then college, and finally Master's degree. After that he applied for teachers education . Teachers work was Italos´main career in the New York public school; where he was the  Italian and Spanish language teacher. He was awarded bu the the President at the White House special occasion, distinguished career as a promoter of language skills. Bill Clinton handed over personally to him a certificate, which is hanging on the wall in their Italian home.
Now when having the pension days Italo has done a great job translating from English to Italian a book of Italian hero Garibaldi's life. Anthony di Pernos´ Adventures of Garibaldi appears on the Italian Christmas 2013.

 

 

 

 

Italian herkkuja ja Borgo Antico -ravintola

Omena ja muita herkkuja

 

Muistatko miltä tuntui lapsena syödä omenaa? Se oli niin iso, että jouduit ponnistamaan sormesi pisimmilleen saadaksesi siitä otteen. Haukatessasi avasit leukasi apposen auki ja sait irti vain pikkuriikkisen palan, jonka reunoilta jatkoit urakkaasi. Kun puolet omenasta oli syöty, makeaa omenamehua oli pitkin naamaa ja käsiä. Olit jo ihan kylläinen.

Ostin eilen kaupasta tuollaisia italialaisia jättiomenia ja nyt syön sellaista terassilla auringonpaisteessa. Suunnittelen päivän lounaan ruokalistaa, koska sain yläkerran naapurilta Loretalta ison muovikassillisen tuoreita vihanneksia: rapsahtavan tuoretta salaattia, kippuraisia pitkiä kurkkuja sekä kesäkurpitsaa. Laitan ne lounaaksi italialaisittain – kaikkeen salattiin lorautetaan runsaasti oliiviöljyä sekä hiukan mausteita tai viinietikkaa, muttei koskaan valmiita salaatinkastikkeita.

Myös grillissä paistuviin kesäkurpitsoihin laitan täkäläisittäin vain öljyä ja merisuolaa. Pastan  keitän kattilassa juuri sopivan pehmeäksi (al dente) ja sen kastikkeena on naapurilta saatua, aitoa italialaista tomaattisoosia.

Borgo Anticon tulinen soosi pastalle

 

Älkää luulko, että kokkaisin täällä jatkuvasti – tämä on poikkeus! On sunnuntai ja linja-auto ei kulje rannalle. Kylän ruokapaikat on suljettu siestan ajaksi. Normaalisti rantapäivinä ostamme lounaaksi rantaravintolasta syötäväksi palapitsaa tai syömme jotakin mereneläviä tai pastaa. Palan painikkeeksi juomme vissyä tai vettä.

Mustekalaa friteerattuna rantabaarissa

 

Iltaruuan syömme naapuriravintolassamme Borgo Anticossa. Olemme nyt jo kanta-asiakkaita ja tunnemme omistaja Michelen sekä paikan tarjoilijat Brunan ja omistajan pojan. Olen oppinut italiaa jo sen verran, että ymmärrän Michelen tykkäävän kertoa kaksimielisiä vitsejä ja Brunan punastuvan niitä kuullessaan. Hän ei suostu kääntämään juttuja englanniksi (jos nyt osaisikaan, sen verran vahvistettavaa kielitaidossa vielä olisi). Michelen poika on päivätyössä Torino di Sangron juna-asemalla ja myy siellä viinejä.

Borgo Anticon Michele

 

Eilen keskustelin italiaksi pitkän hetken toisen kanta-asiakkaan Carlon kanssa. Luulin hänen olevan töissä konetehtaassa kokoajana, mutta kävikin ilmi, että hän on tehtaassa siivoojana. Siivoojan palkka on Italiassa 900 euroa kuussa. Carlon mukaan sillä palkalla ei pysty elättämään vaimoa, joten hän on siksi pysytellyt sinkkuna, vaikka onkin jo 56-vuotias. Kotona asuvia aikuisia poikia kutsutaan täällä nimellä ”mammolino” eli äidin pikkupoika ja sellainen on siis kantiksemme Carlo.

Näin kylän salaisuudet ja ihmisten taustat aukenevat pikku hiljaa, keskustelu keskustelun jälkeen. Alan vähitellen tuntea yhä useampia ihmisiä yhä paremmin. Seuraavaksi kerronkin teille parhaasta ystävästäni Italosta!

 

 

Ongelmia autovarauksissa Italiassa /Problems with car rentals in Italy

Ongelmia autovarauksissa

Matkamme on sujunut hienosti lukuun ottamatta ongelmia autovuokraamojen kanssa. Vuokrasin jälleen Rooman Fiumicinon lentokentältä auton muutamaksi päiväksi. Vuokraamo sijaitsee eri rakennuksessa kuin saapuvat lennot ja autojen luovutus puolestaan kolmannessa rakennuksessa. Usein autot sijaitsevat useammassa kerroksessa eli toisesta saa avaimet ja toisesta auton.

Tulopäivänämme olin heräillyt aamuneljän maissa ja auton hakuhetkellä iltakahdeksalta olin jo aika väsähtänyt. Niinpä tein auton tarkastuksen aika huolimattomasti – katsoin vain sivut ja totesin etupuskuriin toiseen laitaan merkityn naarmun laitetuksi luovutuslappuun. Toisessa sivussa oli pieni naarmu, jota ei ollut merkitty ja jonottelin puolisen tuntia takaisin luovutustiskille kertomaan naarmusta ja pyytämään sitä merkittäväksi lappuuni. Virkailija katsasti naarmun, nauroi, ettei se edes ole naarmu ja kieltäytyi kirjaamasta raapua lappuuni. Hän kertoi olevansa paikan johtaja, joten hän ei allekirjoittanut lappua. Olin niin väsähtänyt – edessä vielä kolmen tunnin ajomatka Rooman sivusta – että annoin periksi ja lähdin ajamaan.

Kolme vuokrausvuorokautta oli nopeasti ohi ja tuli aika palauttaa auto. Olin varannut auton siten, että palautan sen eri paikkaan kuin hain. Palautuspaikkana oli Lancianon kaupunki lähellä kotikyläämme.  Autovuokraamon palautuspaikalla ei ollut sovittuun aikaan vastaanottajaa, joten soittelin vuokraamon päivystysnumeroon. Sieltä luvattiin heikolla englannin kielellä tulla paikalle vartissa. Odotimme vartin, puoli tuntia. Sitten soitin toimistolle uudelleen, ei vastausta.  Lähetin tekstiviestin, ei vastausta. Tunnin kuluttua puheluuni vastattiin jälleen ja sain kuulla, että auton tarkastaja on paikalla kahden minuutin kuluttua.

Vartin päästä paikalle saapui nuori mies, joka ei puhunut lainkaan englantia. Hän tarkasti auton huolellisesti myös helmojen alta – ja yllätys, yllätys – sieltä paljastui raapu, jota en ollut huomannut Roomassa. Seurasi pitkä puhelu toimistoon. Virkailija kirjoitti paperiin jotain, peitti kirjoittamansa tekstin ja pyysi minua allekirjoittamaan palautuslapun. Vaadin saada nähdä kirjoitetun tekstin. Siinä sanottiin italiaksi, että tunnustan tehneeni puskuriin naarmun.

Olimme jo myöhässä kotiimme sovituilta treffeiltä rakentajan kanssa. Viimeinen bussi kyläämme lähtisi siltä illalta ihan kohta, satoi rankasti eikä vuokraamon kaveri ymmärtänyt sanaakaan englantia. Kiristelin hampaitani, allekirjoitin lomakkeen ja hyvästelin mielessäni takuumaksun 800 euroa! Se oli vuokrausta tehtäessä varattu tililtäni ja veloitusta ei palauteta, jos auto on kolhittu. Maksua ei pitäisi ottaa, jos on ottanut ”omavastuun pienennysvakuutuksen” (18 euroa/päivä) kuten olin tehnyt välittäjäfirmasta. Jäin jännittämään miten kävisi – saisinko koskaan rahojani takaisin välittäjäfirman vakuutuksen kautta?

Pescara Nordin ostoskeskuksen parkkipaikka

 

Tällä välin viimeinen bussi kyläämme ennätti lähteä. Olimme märkiä ja väsyneitä. Palasimme kotikyläämme taksilla. Matka maksoi 30 euroa.

 

 

Problems with car rental

Our vacation trip 2013 is going well with the exception of problems with the car. I rented again a car from Rome Fiumicino airport for a few days. Car rentals (autonoleggio) is located in a different building than the incoming flights and car donation, in turn, in the third building. Often cars are located in more than one floor, or from another you get the keys and from the other you get the car.

On the date of our arrival I was waking around four in the morning and the car - so at the time at 20.00 I was already pretty tired. So I made a negligent vehicle inspection - just looked at the website and found the front bumper to one side of the marked scratches put in documents. The secondly found was a small scratch on the side, which was not marked and waited another half an hour at the delivery desk to tell the about the scratch and ask for it a significant to my document. The clerk mustered scratch, laughed, that such a small mark it does not even have a scratch and refused to my document. He said also that he was the manager, so he did not sign the tag. I was so tired - and still havin in front of me a three-hour drive from Rome to Abruzzo - that I gave up and started to run.

 

The three rental days were soon over, and the time came to return the car. I had booked the car in such a way that will restore it to a different location than the original. Return venue was the city of Lanciano near our hometown.   The car hire company back there was not agreed at the time of the recipient, so I called the car hire on-call number. From here they promised in the (poor) English language to become to the meeting point in fifteen minutes. We waited a quarter of an hour, half an hour. Then I called the office again, no response -   sent a text message, no response. One hour later I called and got answered again, and I was told that the car inspector is present in two minutes.

Fifteen minutes later arrived on the scene a young man who did not speak English at all. He inspected the car thoroughly under the skirts - and surprise, surprise - there was revealed scratched, which I had not noticed in Rome. There was a long phone call to the office. The clerk wrote the paper something covered, written text, and asked me to sign the back flap. I demand to see the written text. It was said in Italian, I confess to have done the scratch buffer.

We were already late for a date agreed, to our house with the builder. The last bus that night would leave to our village in few minutes, it was raining heavily and the car hire guy didn´t  understood a word of English. I gnashed my teeth, I signed the form and said goodbye to my mind a deposit of 800 euros! It was the time of hire booked from my account and the charge will not be refunded if the car has been scratched. Will not be taken if you have taken, "deductibles pienennysvakuutuksenextra insurance" (18 euros / day) as I had done the broker about the car. I stayed in the excitement how it might be - can I get my money back ever  from the insurance through a broker firm?

Pescara Nord shopping center parking lot

In the meantime, the last bus to our village had left. We were wet and tired. We came back to our hometown in a taxi. Trip cost me 30 euros.

 

Unelma todeksi - talo Italiasta: näin voit ostaa auton Italiasta/ How to buy a car in Italy

Mökkiauton osto Italiasta

 

Kun viime kesänä ajoin Italiasta Suomeen, olin tehnyt pienen mitoitusvirheen. Laskin Via Michelinin avulla, että matkan pituus olisi 1600 kilometriä. Sattui kuitenkin pieni moka – Michelin laski matkan maileina ja todellinen ajomatka olikin 2600 kilometriä. Neljä päivää ajamiseen oli aika lailla tiukka aikataulu ja se oli aika pitkä matka ajella ainoana kuskina. Varsinkin kun Saksassa ”nopeusrajoittamattomat” moottoritiet oli merkitty 100 – 130 rajoituksin ja tietöitä oli vähän väliä. Kahdeksan tuntia ajamista päivässä sai pohkeet piukottamaan ja takamuksen puutumaan nopeasti, joten pidin taukoja tiheästi. Näin päivittäinen ajomatka kestikin 10 – 12 tuntia!

 

Tänä kesänä pidin koko lomani Italiassa. Auton vuokraaminen Italiasta tulee pitkillä lomilla kalliiksi. Vaikka päivämaksu olisikin vain 30 euroa, vakuutuksen omavastuun poisto lisää 15 – 20 euroa päivähintaa. Näin kuukauden loman autovuokrat olisivat olleet jo 1350 euroa. Lisäksi luottokortista varataan panttimaksuksi 800 euroa, joka on kiinni autovuokraamolla siihen asti, kunnes palautat auton. Siksi harkitsinkin, että ostaisin mökille auton Italiasta.

 

Ryhdyin selvittämään asiaa. Googlasin netistä autojen osto- ja tuontiohjeet sekä italiankieliset autokauppojen sivut. Löysin Oikotietä vastaavan hakupalvelun ja sieltä hain 500 – 2000 euroa maksavia autoja. Hämmästyin autojen määrää ja tasoa – niitä oli paljon kohtuuhinnalla jopa alle 100 000 kilometrin määrillä ja ihan ”hyviäkin” merkkejä – ei siis vain Alfa Romeoita ja Fiateja.

Seuraavaksi päätin selvittää, millainen auto kannattaisi ostaa ja miten auton voi ostaa, rekisteröidä tai haluttaessa tuoda vaikka Suomeenkin. Pohdin myös välittäjän käyttöä tai itse etsimistä. Etsin tietoa Suomi24:n keskustelupalstoilta, Taloussanomista, tullin kotisivuilta ja muutamista muista lähteistä. Niiden mukaan suomalaiset autokauppiaat tuovat paljon autoja suoraan Italiasta (toiseksi suurin maahantuontimaa Saksan jälkeen) ja jäljet häivytetään vaihtamalla ajotietokoneen ja navigaattorin kieli sekä vaihdetaan paperit, joten alkuperäisiä rekisteriotteita ei tarjota nähtäväksi.

 Auton voi ostaa välittäjältä, autokaupasta tai suoraan yksityiseltä. Päätin jälleen seikkailla ja yrittää koko ostorumban selvittämistä ihan itse. Ja sitten lähdinkin hakemaan vinkkejä sekä kokemuksia toisilta auton ostajilta netistä.

Ensimmäinen saatu vinkki on, että auto tulee mieluiten ostaa autoliikkeestä, jotta paperit tulee tehtyä oikein ja ne ovat luotettavia. Yksityishenkilöiden myymänä on joskus sattunut niin, että myyjä onkin myynyt naapurin auton omin nokkineen. Jos auto on autoliikkeessä toisten autojen keskellä ”jumissa”, se kannattaa koeajaa. Kuluttajalla on tarkistusvelvollisuus ja koeajo kannattaa tehdä. Ostaja ei voi Italiassa vedota virheeseen, joka autossa oli ostohetkellä, jos on laiminlyönyt koeajon.

 

Autoliikkeet eivät ole ahkeria vastaamaan sähköpostikyselyihin englannin kielellä. On vaan parasta mennä paikan päälle ja siellä jututtaa autokauppiasta. Merkkiliikkeestä näyttää löytyvän edullisiakin autoja, joihin saa jopa vuoden takuun. Maksa kauppasumma vasta, kun kaikki on selvää ja saat auton laillisesti omiin nimiisi ja vakuutuksen jolla voit ajaa läpi Euroopan, jos aiot kesän jälkeen tuoda auton Suomeen.

Toinen selvitettävä asia on vakuutus. Liikennevakuutuksen saaminen Italiassa on haastavaa, koska vakuutusyhtiöitä on valtava määrä ja niiden nettisivut ovat italiankielisiä. Asiaa helpottaa, jos kotipaikka on italialaisessa osoitteessa kuten mökillä. Kokeneet ostajat suosittavat auton ajamista Suomeen myyjän vakuutuksilla, jos se onnistuu tai ottamaan vakuutuksen Suomesta. Kun iImoittaa suomalaiselle yhtiölle auton valmistenumeron ja ajankohdan paluumatkalle, niin he tekevät sille liikennevakuutuksen. Siispä nyt lomille lähtiessäni suuntaan ensimmäiseksi nenäni kohti italialaista autokauppaa...

 

 

Kuva Torino di Sangron parkkipaikalta: kesällä 2012 kulkuneuvona oli oma, Suomesta paikalle ajettu auto, mutta miten käy tänä kesänä – syntyvätkö autokaupat Italiassa?
________________________
_________ 

Home buy a car in Italy

 With the recent summer time from Italy to Finland, I made a small error in the calculating the route. Calculator Via Michelin gave me the distance of 1600. It happened, however, a small mistake - Michelin decreased distance in miles and the actual distance was 2,600 kilometres. Four days driving was quite a tight schedule and it was quite a long way to shave the only driver. Especially when in Germany, "unlimited" highways were marked  with 100 - 130 km/h limits and road works were here and there. Eight hours of driving per day made my calves and buttocks a hard time, even thought I had frequent breaks. Thus the daily drive lasted 10 to 12 hours!

 

This summer, I kept all my vacation in Italy. Renting a car in Italy will be expensive when keeping long during holidays. Although the daily rate would be only 30 euros, the deductible depreciation increases the price additionally from 15 to 20 per day price. This month holiday car rentals for one month  would have been 1350 EUR. In addition, the credit card is reserved for a deposit payment of 800 euros, which is attached to the car rental company until you return your car. Therefore, even considering that I would buy a car from Italy to the cottage.

 

 

I began to investigate the matter. I googled the web for car purchase and import guidelines and the Italian car dealers pages. I found a shortcut to the corresponding search service to and from the shark 500 - 2000 cars costing. Was amazed at the number of vehicles and levels - at a much affordable price even less than 100 000 km of the volume and just "some good" characters - not just the Alfa Romeos and Fiats.

Next, I decided to find out what kind of car would be worth to buy and how to buy a car, register or, if desired, even to Finland. It also discusses the use of an intermediary or a self-searching. I am looking for information about Suomi24 forums, Financial News, the Customs web site and a few other sources. According to them, the Finnish car dealers bring a lot of cars directly from Italy (the second largest after Germany exporting used cars) and erases the traces of replacing the trip computer and navigation, as well as change the language papers, so the original extracts from the Register does not provide to be seen.

Car can be purchased in the retailer, auto shop or from a private. I decided again to venture and try to purchase the entire rumba settlement all by myself. And then I went to get tips and experiences with other online car buyers.

 

The first tip received is that the car should ideally be bought in the shop, so the pages will be done right and they are reliable. Individuals saling cars have sometimes  occurred, so that the seller has sold a neighbor's car without permission... If the car is in the shop in the middle of the other cars "stuckked", it's worth a test-drive. The consumer has the obligation to review and testing should be done. The buyer can not claim an error in Italy, which was in the car at time of purchase, if you have failed a test drive.

 

Car dealerships are not hard-working to meet the e-mail inquiries in English. It is best to not go there and there to talk to the salesperson. Moving up the character appears to be low-cost cars, which may be up to a year warranty. Pay the price to the counter, where everything is clear and you will get it under your own legal name and it is secured and the insurance allows you to drive through Europe, if you are going after the summer to bring a car to Finland.

The second thing is to determine the insurance. The premiums written in Italy is difficult to obtain because the insurance companies are of a huge number and their website is in Italian.  Our experienced buyers recommend you to drive in Finland,  using the seller's insurance, if it is successful, or to take out insurance in Finland. When informing the Finnish company vehicle identification number and the date of the return trip, they make the insurance even in advance. So now, when I left for vacations the direction of my nose  is first towards the Italian car sales ...

 

Photo of Torino di Sangro from the parking lot: in the summer of 2012 had their own means of transport, from Finland to the scene driven a car, but what happens this summer - are generated during auto shops in Italy?

Renovation in Italy continues... or not /Remontti jatkuu suomalaisvoimin

Remontti jatkuu suomalaisvoimin

 

Tein italialaisen remonttimieheni kanssa sopimuksen seinien valmiiksi rappaamisesta ja maalaamisesta. Työn piti valmistua talven aikana - ehkä alkaa loka-marraskuussa, mutta kuitenkin olla valmiina pääsiäiseksi, jolloin palasimme mökille. Laskua työn valmistumisesta ei kuulunut, joten päätin maaliskuussa soittaa Renatolle, Remontti-Reiskallemme. Hän kertoi ehtivänsä tehdä seinät ja kylpyhuoneen liukuoven kiinnitykset vasta kesäkuussa. Siispä pääsiäisenä tuumasimme ystäväni sekä hänen miehensä kanssa, että kokeilisimme itse remontin tekoa.

Perille saavuttuamme otimme urakaksemme ostaa huonekalut ja kasata ne paikoilleen, jottei tarvitsisi taas nukkua lattialla. Ostin Pescaran Ikeasta sängyn, vuodesohvan, ruokapöydän ja tuolit. Kasasimme ne valmiiksi ja pidimme lepopäivän.

 

 

Yllä Puglian alueelta rantakaupunki, alla Cascate del Verde -vesiputous, Abruzzon alueelta

Vaan kävi niin, että alueen taika vei meidät mennessään ja työn tavoitteet unohtuivat. Kiersimme nähtävyyksillä: erilaisilla rannoilla, kauniilla vuoristojärvillä, Puglian maakunnassa, luonnonsuojelualueilla, vesiputouksella, englantilaisella hautausmaalla... valvoimme myöhään, pelasimme korttia, lauloimme ja maistelimme viinejä. Ennen kuin huomasimmekaan, viikko oli vierähtänyt. Oli aika siirtyä Roomaan muutamaksi päiväksi nähtävyyksiä  katsomaan ja palauttaa auto vuokraamoon.

 

 

Abruzzon alueen Trebbiano-viiniä ja Ristorante Borgo Anticon pasta-annos - NAM!

Näin seinäremontti jäi sittenkin Renatolle tehtäväksi. Kesäkuu oli siis uusi määräaika. Hintakin nousi yllättäen 300 euroa sovitusta ja jälleen alkuperäisestä tarjoushinnasta oli puuttunut IVA, mikä nosti laskua 20 %:lla. Voi näitä italialaisia remonttimiehiä!

Kesäkuun alussa sain Italiasta viestin. Renato oli joutunut leikkaukseen ja olisi kesäkuun sairaslomalla. Remontti siirtyisi heinäkuulle...

Näin kovan onnen seinät ovat matkaan lähtiessämme vieläkin tekemättä enkä uskalla arvatakaan, rohkenisinko itse ryhtyä niiden laittoon. Kutsuisinko talkoisiin työkavereitani tai rakentajatuttuja? Varmuuden vuoksi hain rautakaupasta kiviseinän rappausohjeet ja luin ne läpi. Ehkä minusta tuleekin italialaisen korjausrakentamisen asiantuntija ja opin vielä ostamaan kaupasta oikeat korjausaineet, käsittelemään seinät, rappaamaan, hiomaan ja maalaamaankin, kuka tietää?

 

 

Our first summer vacation in Italy / Kesä Italiassa alkaa

Kesä Italiassa alkaa

Lopultakin koitti ensimmäinen kesä italialaisella mökillämme. Lähdimme matkaan tyttäreni ja kummityttöni kanssa. Mukaan pääsivät myös perheen kaksi pientä koiraa Caro (italiaksi kallisarvoinen tai rakas) ja Bella (italiaksi kaunis). Olimme hankkineet etukäteen lemmikkieläinpassit ja rokotukset kuntoon. Myös matkapahoinvoivalle pikku Bellalle oli haettu eläinlääkäristä pahoinvointilääkkeet. Pennun elämän ensimmäinen lentomatka sujui hienosti, vaikka ensimmäistä kertaa terrierimme joutuivatkin matkustajiksi eläinruumaan. Onneksi isä-Caro on kokenut lentomatkustaja ja se näyttikin pennulleen hyvän käytöksen mallia.

 

Vuokrasin Roomasta Leonardo da Vincin eli Fiumicinon lentokentältä vuokra-auton ja rohkeasti lähdin ajelemaan Torino di Sangron kylää kohti. Kuvittele mielessäsi rinteeseen rakennettu pieni, valkoharmaa kylä, jossa talot ovat kerroksittain ja kylki kyljessä. Jokainen talo on tehty kivestä, vanhimmat satoja vuosia sitten – uusimmat muurattu vanhojen talojen lomaan. Kadut ovat kapeita, tuskin kaksi autoa mahtuu ohittamaan toisensa pääkadulla, sivukaduista puhumattakaan. Kylän autot ovat yhteisellä parkkipaikalla kylän laidalla. Ylös kylään on 150 rappusta, meidän mökillemme 130.  Asumme siis aika korkealla.

Kylän keskustassa on korkean, kaksisataavuotisen talon pohjakerroksessa oma lomakotimme, hartaasti odotettu ja haaveiltu. Kaksimetristen seinien sisällä on aina viileämpää kuin ulkona, vaikka ovi olisi aukikin. Ulko-ovet ovat vanhat ja kaksiosaiset. Niiden keskellä on lasi, jonka suojaksi talvella nostamme ikkunaluukut. Oven yläosassa on talvella lasi ja kesäisin hyttysverkko. Vaihdoimme oveen juuri uuden lukon. Se on saman tehtaan tekemä kuin edellinenkin. Tehty Italiassa samalla tehtaalla ja samalla mallilla pyöritettävine heloineen ja vipuvarsineen.

 

Perillä pikkuinen kaksiomme oli räävityn näköinen auki rapsutetuista seinistään, mutta suihku ja vessa toimivat moitteetta. Olimme matkalta ostaneet Rooman Ikeasta patjat sekä lakanoita ja petasimme petit lattialle patjamuovien päälle. Ensimmäisenä yönä oven yläpuolisesta tuuletusluukusta kuuluivat kylän äänet niin outoina ja vieraina, että oli vaikea saada unta. Koirat pitivät vahtia koko yön ja varoittivat jokaisesta kadulla ohikulkijasta.

Talomme yläkerrassa asuu kylän ainoa rakennusmestari Mario ystävällisen vaimonsa Lorettan ja kolmen pikkutyttönsä kanssa. Nuorin heistä on Isabella, joka pelkää koiria ihan hiukan. Muita naapureita emme olleet vielä tavanneet, mutta tapaisimme kesän aikana. Kesän aikana tutustuisimme ihanaan vanhaan pappaan, joka toisi meille kotitekoista rosé-viiniään ja seinänaapuriimme Gianniin, joka lainaisi meille muovipöytäänsä. Tutustuisimme Lorettan kanadalaisiin vanhempiin, hauskaan eläkkeellä olevaan amerikanitalialaisperheeseen ja kaikkiin heidän ystäviinsä. Tyttäreni saisi sydänystävikseen kylän tytöt ja osan pojistakin. Mutta tästä kaikesta me emme tienneet ensimmäisenä yönämme mökillä vielä mitään.

Huomasimme, että öisin lämpötila ulkona laski 26 – 27 asteeseen, päivisin se pysytteli 30 asteen yläpuolella. Meiltä meni kaksi päivää aikaa tottua lämpötilaan – koti-Suomessa oli ollut reilut 15 astetta kylmempää lähtiessä. Kävelyretkillämme löysimme pikkukylästämme kolme kauppaa, kaksi minimarkettia ja yhden supermarketin. Pikkuisissa ruokakaupoissa on tilaa vähemmän kuin suomalaisissa elintarvikekioskeissa ja asiointi vie paljon aikaa. Myyjät vaihtavat jokaisen asiakkaan kanssa kuulumisia ja juuston sekä lihan valinta palvelutiskillä on tärkeä toimenpide. Kassa pakkaa ostokset valmiiksi kasseihin ja rupattelee iloisesti italiaksi myös vieraampien kanssa – ymmärtävät nämä sitten kieltä tai eivät. Matka kauppaan vie myös aikaa, sillä uusien tuttujen kanssa kuuluu pysähtyä juttelemaan, vaikka oltaisiin nähtykin juuri edellisenä iltana. Mitä tahansahan on voinut tapahtua tässä välissä...

Kuvittele nyt itsesi tänne seurakseni. Paikkaan, jossa stressi on kadonnut ja elämä verkkaista, jopa leppoisaa. Keittiöni ei ole vielä kiinnitetty seinään eikä minulla ole hellaa, joten käymme aamukahvilla lempikahvilassani ja otamme croisantit (cornetto), kotitekoista jäätelöä (gelato) sekä vastapuristetut tuoremehut (spumante) kyytipojiksi. Kyläläiset tulevat ja menevät, mutta me istumme ulkopöydässä sillä aikaa, kun paikalliset juovat kahvinsa seisten baaritiskillä (se on halvempaa siten). Lounasta syömme rannalla – palapizza maksaa 1,20 ja sen kyytipojaksi litran vissy 1,50 euroa.

Illalliselle lähdemme Borgo Anticoon, lähiravintolaamme saman kadun varrella. Siellä isäntä kantaa meille alkuruokia, pääruokia, jälkiruokia ja ruokaryypyt. Laskua kertyy täyden tarjoilun kanssa 20 euroa nuppia kohden sisältäen ruokajuomat, mutta yleensä otamme tyttäreni kanssa vain yhtä tai kahta lajia. Pieni kannu viiniä maksaa 3,50 euroa. Marketissa viinipullo kohtuullisen hyvää juomaa maksaa 2 – 3 euroa, mutta tölkkiviiniä saa eurollakin. Illallisen jälkeen noin klo 23 lähdemme kävelemään kaupungille, jossa sadat ihmiset istuskelevat katujen varsilla tai kahviloissa, puhe sorisee iloisesti ja diskomusiikki soi nuorisopubeissa. Ehkä yksi drinkki vielä maistuisi?

Sukulaispojan Road Trip Italiaan jatkuu... /Boys are having their road trip to Italy

Boys´ are having a fun Road Trip to Italy

One day last spring, I had the madness in my mind, I marched to my bank to get a loan and then bought a cottage in Italy. The madness continued, because I decided to enlist the summer-unemployed son of my cusin and his buddy to finish the renovations in my summer cottages walls. I should have to be warned when I did not know this Otto-friend already and my cousins son was talking about "making a Road trip" to the cottage ... but I was very wide-eyed and gullible.

I made a beautiful renovation budget (1200 euros), but expenses ran away from my hands immediately at the beginning. My cousins´son forgot, that his passport was not valid anymore. So I had to buy him a new passport. Even the take-off delayed for one week, when we didn´t  get the boy's passport in time. In the end I had the courage to book Turku-Tukholma -ferry a place for the car and the boys. We packed the car according to the needs of renovation and kitchen supplies and a sack of food for the needs of young men.

The boys took my car and drove it to the harbor, along with a large amount of cash and some money into the bank, and an Italian bank account credit card for renovation costs with payed limit of 800 euros. I raised a bank loan for the renovation and it was in these accounts. As soon as the call came from Stockholm harbor - ATM card (which they had so that they could buy some gas to the car) had seized the ship, when the lads were trying to use it to pay for food. I mean, the woman's bank card! I sighed, and sent money to buy more fuel in my cousins´sons account. The bank card reward (because it was taken away from someone who is not the owner) came for payment after two months. I paid 80 euros for that too.

I routed the young gentlemen their trip in advance so that it would be the most direct route to the building: Sweden - Denmark - Germany - Austria - Italy motorways. Duration for the trip was total of 4 days drivin with the calculator of Via Michelin router. The first two days it worked out nicely and boys followed my plan in driving through Sweden and Denmark, but after that the boys stopped answering the phone because the battery was empty. They were then in the Netherlands, even though they had plans (my plans) to be in the south of Germany. They were determined to "road trip" through the seaside.

From Holland they then went to Belgium, France, Austria, back to France, and eventually ended up in Italy, Rome, beside the city to the campsite. Since it was hot, they rented a bungalow instead of living in a tent. (I calculated the costs only for tent accomodation). But they told me afterwards, that in previous nights they had had it too sweatty to sleep in a tent. As the television showed a footballgame of Italy-Germany, they decided to rest a couple of days after a hard drive  instead of driving to the cottage. In the campsite there was reportedly a real fun bunch of people and of course they had to get used to the heat of Italy.

Fortunately, the phone was working again, because the money was again ended in boys wallets, as well as food and fuel, so I sent more currency. The trip was already doubled the used amount of money compared to the original budget. I wondered the high costs, and it turned out that Otto, who was supposed to be for the trip using his own money, and pay his own costs, had completely gone there with my cousins´son without the euros. Totally without any money! This nephew then had paid all his wxpences with my money. Then the call came from an Italian hospital ...

______________________

Sukulaispojan Road Trip Italiaan

Eräänä päivänä viime keväänä jouduin hulluuden valtaan, marssin pankkiin hakemaan lainaa ja ostin mökin Italiasta. Hulluus jatkui, koska päätin värvätä kesätyöttömän sukulaispojan kaverinsa ”Oton” kanssa tekemään mökille seinäremonttia. Minun olisi pitänyt ymmärtää olla varuillani, kun en tuntenut Otto-kaveria ennestään ja pojat puhuivat matkasta mökille Road Tripinä... mutta olin kovin sinisilmäinen ja hyväuskoinen.

Tekemäni kauniin remonttibudjetin (1200 euroa) kulut karkasivat heti alussa kädestä, sillä budjetin ulkopuolelta jouduin ostamaan sukulaispojalle passin, koska hänen aiempi passinsa oli mennyt vanhaksi. Lähtökin viivästyi viikolla, kun pojan passinhaussa oli mutkia matkassa. Lopulta uskalsin varata ruotsinlautalta paikan autolle ja pojille. Pakkasimme auton mukaan remonttitarpeita sekä keittiötarvikkeita ja säkillisen ruokaa nuorten miesten tarpeisiin.

Pojat lähtivät autollani ajelemaan satamaan päin, mukanaan iso tukku käteistä rahaani, varaluottokorttini ja italialaisen pankkitilini kortti. Olin nostanut pankista myös remonttilainan ja se oli näillä tileillä. Heti Tukholman satamasta tuli soitto – pankkikorttini (jolla heidän piti maksaa bensat) oli takavarikoitu laivalla, kun sällit yrittivät käyttää sitä ruokien maksamiseen. Siis, naisen pankkikorttia! Huokaisin ja lähetin bensarahaa lisää sukulaispojan tilille. Pankkikortin löytöpalkkio tuli maksuun vasta kahden kuukauden kuluttua. Maksoin senkin.

Reititin herroille matkan ennalta siten, että se olisi suorinta tietä mökille: Ruotsi – Tanska – Saksa – Itävalta – Italia -moottoriteitä. Kestoksi laskin Via Michelinin reitittimen kanssa yhteensä 4 ajopäivää. Kaksi ensimmäistä päivää menikin mukavasti Ruotsissa ja Tanskan läpi ajaen, mutta sen jälkeen pojat lakkasivat vastaamasta puhelimeen, koska akku oli tyhjä. He olivat silloin Hollannissa, vaikka heidän piti suunnitelmieni mukaan olla jo Etelä-Saksassa. He olivatkin päättäneet ”roadtripata” merenrannan kautta.

Hollannista he trippasivat Belgiaan, Ranskaan, Itävaltaan, takaisin Ranskaan ja lopulta päätyivät Italiaan, Rooman kupeessa olevalle leirintäalueelle. Koska oli kuuma, he vuokrasivat bungalowin teltassa asumisen sijaan. Edellisinä öinä oli teltassa tullut hiki. Koska tv:stä tuli jalkapallon Italia-Saksa –otteluita, he päättivät levätä raskaan ajon jälkeen pari päivää mökille ajamisen sijaan. Leirintäalueella oli kuulemma tosi hauskaa porukkaa ja kuumuuteen piti totutella.

Onneksi puhelin toimi, sillä rahat olivat taas loppu, samoin ruoka ja bensa, joten lähetin lisää valuuttaa. Matkaan oli näin kulunut jo kaksinkertainen summa rahaa alkuperäiseen budjettiin verrattuna. Ihmettelin suuria kuluja ja kävi ilmi, että Otto, jolla piti olla matkan ajaksi omat rahat mukana ja maksaa omat kulunsa, olikin lähtenyt mukaan täysin ilman euroja. Näin sukulaispoika maksoi rahoistani kaikki hänen kulunsa.

Sitten tuli soitto italialaisesta sairaalasta...

Sukulaispojan Road Trip Italiaan jatkuu

Olin ollut pähkähullu päästäessäni nuoret miehet Italiaan autoni ja rahojeni kanssa! Kaverit olivatkin päättäneet pitää hupimatkan sovitun talkooreissun sijaan. Sitten tuli soitto italialaisesta sairaalasta...

Otto oli katkaissut jalkansa. Matka bungalowiin oli ollut horjuva – kenties hyvää italialaista oluttakin oli otettu sopivasti hellepäivän tarpeeseen - ja raput olivat koituneet kohtaloksi. Näin pojat matkasivat italialaiseen sairaalaan kipsaamaan jalkaa. Matka kesti jonkun aikaa, koska he eksyivät Rooman keskustaan lähisairaalan sijasta... sillä reissulla en olisi halunnut olla mukana, sillä ajonopeudet ja tavat ovat varsin villejä. 

Kun Oton jalka oli kipsattu, pojat hakivat apteekista särkylääkkeitä, mutta eivät saaneet niitä, koska eivät olleet viitsineet täyttää vakuutuspaperia kunnolla. Näin he yöpyivät vielä leirintäalueella seuraavankin yön. Lähetin lisää rahaa ja otin sukulaispojalle matkavakuutuksen, koska hän ei ollutkaan sitä muistanut itse ottaa.

Muutaman päivän kuluttua pojat sitten lopultakin saapuivat mökille. Matka kesti kaksi päivää (ajo-ohjeen  mukaan siihen piti mennä 2 h 40 minuuttia), kun pojat olivat luottaneet navigaattoriin, joka ei tuntenut koko pikkukyläämme. He olivat tietysti jättäneet kotiin tulostamani ajo-ohjeet kylään ja mökille eivätkä kehdanneet soittaa ja kysyä neuvoa. Onneksi he löysivät leirintäalueen rannalta.

Koska sukulaispojan kaverilla oli piikkikammo ja kipsattu jalka olisi vaatinut päivittäisen napapiikin laiton (veritulpan ehkäisemiseksi), hän oli soittanut lääkärienolleen Suomeen ja pyytänyt lupaa saada ottaa kipsi pois. Eno antoi luvan, kunhan jalkaa ei rasiteta. Niinpä toinen talkooremonttimiehistä aloitti sairasloman. Sukulaispoika raappi lohjenneita seinärappauksia yksinään aamuisin, mutta päivisin oli niin kuuma, ettei töitä voinut tehdä. Onneksi ranta oli lähellä ja pojilla oli autoni käytössä. Ja iltaisin kylällä oli niin mukavaa, ettei silloinkaan voinut työskennellä. Pojilta loppuivat rahat ja lähetin lisää, että saavat syödäkseen.

Kolmen viikon reissun jälkeen tuli aika, jolloin olin varannut pojille paluulennot. Rahat olivat loppu, joten lähetin lisää, että he pääsivät kentälle. Kentällä he soittivat ja pyysivät lisää, että saivat matkatavarat mukaan koneeseen. Lähetin rahat ja vielä lisää rahaa, että pääsivät Suomen päässä kentältä kotiin. Sain takaisin italialaisen pankkikorttini, mutta tili olikin sitten tyhjä – remonttirahatkin oli käytetty elämiseen.

Jälkikäteen kotiin tuli auton rekisterin mukaan jäljitetty sakko ajamisesta kielletyllä alueella. Maksoin sen. Annoin sukulaispojalle joululahjaksi vielä rahat uuden ajokortin hankkimiseen, sillä hän oli kadottanut matkan aikana omansa, ehkä Belgiassa? Joka tapauksessa hän oli sitten ajellut ristiin rastiin Eurooppaa ilman ajokorttia tai edes tilapäistä ajolupaa. Huokaisin.

Rahaa kului poikien reissuun niin paljon, että kaikki tilini olivat tyhjiä. Lopetin kulujen laskemisen, kun matkan puolivälissä kaksi tuhatta euroa ylittyi. Tuli niin paha mieli. Maksan edelleen kesän kuluja. Ja seinät odottavat yhä laittamista...

Oma koti Italiassa kullan kallis remontoida/ Expensive renovation in Italia

Home sweet home - but expensive to renovate in Italy

My new Italian summer cottage had been without a resident for 20 years. For this reason, it needed new pipes and electricity, as well as a bathroom with a shower. Also it needed a new plaster to the walls, as they had been without heating for many years. My friends husband wrote the italian workmen and builder a phased plan and I turned it in English as well as Italian with Google-translation engine. The plan included not only the steps, including descriptions of the pictures but also the style that I wanted in the bathroom tiles and furniture, as well as the kitchen. Also, electric points was drawn in the bottom of the sketch.

After this I started negotiating with the Italian builders with the assistance of a real estate agent. Local plumber and carpenter, electrician services offered at prices very bitter -  when thinking about some Finnish rates these prices were calculated overestimated high, but after the long negotiation, I decided to accept the offer except fixing the walls. After all, these men were professionals and they had the local certificates as well as the official insurances for their companies and work.

Renovation began in May and June, the bathroom was complete, the tubes pulled and electricity put in order. The end result was not as well as in  Finland it would have been, but maybe the average level in Italy - because the finishes were all omitted. The walls were painted only once and the paint was uneven. I painted the walls in the bathroom myself again to have them well enough to watch.

A surprise was that I had ordered for my bathroom white or pale blue tiles, but instead I got for the  shower booth beige tiles (I hate beige) and the floor was yellow (I asked for a white marble effect). Tiling was not around throughout the bathroom, but it was used just in a shower corner and behind the sink. Shower was done in such a way that the door was only a poor rickety plastic fold door. And last but not least - I request a hand shower to the toilet, but instead of it I got mens' bidétoilet what I had not ordered.

 

Oma koti kullan kallis remontoida

Italialainen kesämökkini oli ollut asumatta 20 vuotta. Tästä syystä se tarvitsi uudet putket ja sähköt sekä kylpyhuoneen, jossa olisi suihku. Myös seinät kaipasivat uutta rappausta, sillä ne olivat olleet lämmittämättä jo vuosia. Laadin työmiehille rakennusmestariystäväni kanssa vaiheistetun suunnitelman ja käänsin sen englanniksi sekä italiaksi käännöskoneen avulla. Suunnitelma sisälsi paitsi työvaiheet, myös kuvaukset sekä kuvat haluamistani laatoista ja kalusteista kylpyhuoneeseen sekä keittiöön. Myös sähköpisteet oli piirretty kohdilleen pohjaan.

Alkoi neuvottelu italialaisten remonttimiesten kanssa, kiinteistönvälittäjän avustuksella. Paikallinen putkimies ja kirvesmies-sähkömies tarjosivat palveluitaan kirvelevän kovin hinnoin – suomalaisittain hinnat oli laskettu yläkanttiin, mutta pitkän neuvottelun jälkeen päätin hyväksyä tarjoukset seinien laittoa lukuun ottamatta. Miehillä oli kuitenkin viralliset yritykset sekä vakuutukset kunnossa.

Remontti alkoi toukokuussa ja kesäkuussa kylpyhuone oli valmis, putket vedetty ja sähköt laitettu kuntoon. Työn jälki oli suomalaisittain arvioiden keskitasoa muuten, mutta viimeistelyt oli kaikki jätetty tekemättä. Seinät oli maalattu vain kertaalleen ja maali oli epätasaista. Maalasin seinät itse kylpyhuoneesta uudelleen, jotta jälkeä kehtasi katsella.

Yllätyksenä oli, että pyytämäni valkoisten tai vaaleansinisten laattojen sijaan suihkukopissa olikin beiget laatat (inhoan beigeä) ja lattia olivat keltaiset (pyysin valkoista marmorikuviota). Laatoitus ei ylettänyt koko kylpyhuoneeseen vaan sitä oli laitettu vain suihkunurkkaan sekä käsienpesulavuaarin taakse. Suihkukaappi oli tehty siten, että sen ovena oli hutera muovinen laskosovi. Pyytämäni käsisuihkun sijaan vessaan oli asennettu miesten bidépytty, mitä en ollut tilannut.

Keittiössä oli toki putket, muttei tiskiallasta eikä lavuaaria. Myöskään kylpyhuoneessa ei ollut peilikappia eikä lavuaarikaappia. Katsoin vielä saamaani sähköpostia ja toden totta – saamastani tarjouksesta oli tiputettu nämä pois, mutten ollut huomannut. Purin hammasta ja päätin olla valittamatta, sillä olihan remontti sentään valmistunut ajoissa, mikä italialaisittain oli käsittämätön yllätys.

Kun maksun aika koitti, seurasi yllätys. Remonttimiehet saapuivat vielä erikseen kirjoittamaan laskuja paikan päälle, joten näin laskut vasta silloin. En ollut saanut kirjallisen tarjouspyyntöni vastauksena kuin ranskalaisin viivoin lyhyen työkuvauksen ja hinnat olivatkin olleet arvonlisäverottomia (exc.IVA). Näin remontin hinta nousi useammalla tuhannella eurolla ja ”tappoi” lopun remonttibudjettini. Remonttilainat oli näin käytetty kaikki jo ennen kuin seinät saatiin valmiiksi.

Oli aika ryhtyä etsimään edullisempia keinoja tehdä seinät valmiiksi. Silloin sain loisto-oivalluksen, jota olen katunut jälkeen päin useamman kerran kuin pystyn muistamaan...