Italian ja Suomen välinen elintasokuilu

Italian ja Suomen välinen elintasokuilu

Kukissa ei säästellä - niitä hellivät kaikenikäiset torinodisangrolaiset.

Suomalaisten ja Italiassa asuvien italialaisten välissä on suuri elintasokuilu. Se aiheutuu ainakin kolmesta asiasta. Niistä ensimmäinen on palkkaero. Suomalaisten keskipalkka on noin 2400 ja italialaisten noin 1700 euroa.

Toinen suuri ero on verotuksessa. Kummassakin maassa verotus on progressiivinen, mutta asteikko on erilainen. Alle 10 000 eurosta menee 10 %, 10 - 20 000 menee 20 % ja 50 000 eurosta 50 %. Niinpä Suomessa 4000 euron palkasta nipistetään noin 25 - 30  %, mutta Italiassa 50 %. Samaa palkkaa saavalla suomalaisella onkin käytössään noin 3000 euroa siinä, missä italialaisella on noin 2000 euroa.

Verotus on Italiassa kivikovan tuntuista.

Kolmas suuri ero tulee sosiaaliturvasta. Meillä kaikki elämäntilanteet on katettu jopa ylenpalttisesti. Kaikilla on ruuan ja asunnon lisäksi elämässä yleellisyyksiä: mahdollisuus asua aikuisena omassa vuokra-asunnossa sen sijaan, että asuisi aikuisenakin vanhempiensa luona kuten yli 50 % aikuisista italialaisista 25 – 35 –vuotiaista joutuu tekemään ja ruuan lisäksi mahdollisuus saada tukea vaikka lehtitilaukseen tai puhelinkuluihin.

Italiassa sosiaaliturva on minimissään. Terveydenhuolto ja koulutus on järjestetty, mutta muu onkin vähän niin tai näin. Muutamia esimerkkejä: koulussa ei ole ilmaista lounasta, vaan se syödään kotona koulupäivän jälkeen tai siitä maksetaan erikseen. Vanhemmat maksavat kirjat, vihot ja muut tarvikkeet itse. Kouluvuosi voi maksaa lukiossa 2000 - 3000 euroa ja vanhemmat maksavat lukukausimaksut. Perheet hoitavat vanhukset itse ja vain harvoilla on vanhainkotipaikka. Kotihoitojärjestelmää ei ole.

Asuminen maksaa lähes saman kuin Suomessa suhteutettuna tuloihin.
(Tässä meidän kesämökin keittiö.)

Työttömyysturvan saa Italiassa käytyään 2 vuotta töissä ja se on 240 päivän mittainen. Työttömyysturvan tulo on 50 - 60 % palkkatuloista kuukaudessa. Kun tuo reilu puoli vuotta on ohi, täytyy töitä tehdä jälleen vähintään 78 päivää, jotta turvan saa uudelleen 78 päiväksi. Ystävieni kaveri on työtön insinöörimies, joka käykin siivoamassa ystäviensä taloja, jotta saa kokoon viimeiset viikot työttömyysturvaa. Työstä ei kannata kieltäytyä tai on pulassa.

Asumistukia tai kodinhoitolisiä ei tunneta. Keskivertotyöläinen elättää oman perheensä eikä kotirouvilla ole omia tuloja lainkaan. Vaimo voi saada mieheltään taskurahaa ruokaostoksiin ja parturiin. Etenkin kotirouvien tilanne on huono – rahapula vaivaa ja avioero on mahdoton vaihtoehto – kuka silloin elättäisi rouvan eläkepäivinä? Eläkettä kun kertyy vain palkkatyöstä, kotona olijat eivät sitä saa.

Antipastoon ja prosecco-lasilliseen on sentään aina varaa...