Soaven viinitehdasvierailu Veronassa

Vaihto-oppilaamme Giosuén isä halusi viedä meidät viinitehdaskäynnille sekä järjesti sen jatkoksi yllätyskäynnin haukkaesitykseen. Päivästä tuli upea! Aurinko paistoi, oli lämmin ja leppoisa lomafiilis.

Maailman mukavin isäntäperhe ja rakas Giosué (2. oikealta)

Lähdimme Soaven kylään tila-autolla: Giosuén isän, äidin, iso- ja pikkuveljen, Giosuén ja tyttäreni kera. Italialaiseen tapaan isä ajoi ja valitsi jokaiselle autoon istumapaikat (miehet istuivat etupenkeillä, me vieraat takana). Auto oli tila-auto, joka lainattiin sedältä varta vasten suurelle seurueellemme.

Matka Veronasta Soaveen vei puolisen tuntia moottoritietä pitkin ja jälleen matkattiin viiniköynnöspeltojen halki pitkiä pätkiä. Soaven tehdas sijaitsee Soaven kylässä ja sen halkoo via Postumia, yksi tärkeimmistä  antiikkisista roomalaisista teistä pohjois-Italiassa.  Tehdas on kuuluista mm. Garganega, Trebbiano di Soave ja Soave Classico DOC –viineistään, joita nautitaan aperitiiveinä ja usein myös Gorgonzola-homejuuston kera.  Soaven tehdas on yhtiön pienin ja tuottaa vain 5 % kaikista Soave-viineistä.  Kiertokäynnille varataan paikat etukäteen yleensä edellisenä päivänä.

Soaven ja Tollon viinit sulassa sovussa mökin hyllyllä

Tehdasvierailu eteni viininvalmistuksen ja –säilytyksen vaiheiden mukaan ja kierros päättyi tehtaanmyymälään, jossa oli viininmaistatus ja mahdollisuus testailla myös kuohuviinejä. Ostin mökille ja Suomeen viemisiksi muutaman pullon (pari laatikkoa) – ja muutaman italialaisille ystävilleni kotikyläänkin!

Viininostoautomaatit; ota omat kanisterit mukaan!

Ostosten jälkeen lähdimme Soaven linnaan. Siellä järjestettiin petolintujen ”messut” sekä hieno koulutusesitys. Kymmeniä eri lajeja haukkoja, pöllöjä, kotkia ja muita lintuja lekotteli orsillaan linnan seinien varjoissa – osa huppupäisinä ja osa ilman. Kojuissa myytiin erilaisia haukkatavaroita: nahkahuppuja, kyynärpäähän ylttyviä hanskoja, nilkkaremmejä, orsia  ja pyöreitä seisontatelineitä, häkkejä ja avaimenperiä.

Koulutusesittelyssä kuuluttaja kertoi ensin esitettävästä lajista ja sen ominaisuuksista. Sitten kyseinen lintu kannettiin linnan torniin ja se lähti sieltä lentämään kouluttajansa luo. Luokse tulo palkittiin paistin palalla, hiirellä tai muulla herkulla.

Jännitystä sai aikaan valtava kondorikotkan näköinen otus, joka isäntänsä sijaan lensikin ulkomuurille ja vasta vartin yrittämisen jälkeen suostui palaamaan kouluttajan luo. Sen nilkkaketjuista ei saanut kiinni edes kolme yrittävää kouluttajaa, mutta lopulta he onnistuivat työntämään sen puuhäkkiin ja kantoivat siitä sitten autoon. Taisi olla kaverin koulutus vielä vähän kesken.

 Illalla tietysti syötiin... nämä ruokakuvat ovat Giosuen isoisän entisestä ravintolasta. Nyt on syöty myös maailman parasta polentaa!

Oletko koskaan syönyt ravintolassa, jossa katto on tehty viinirypäletertuista? Sellainen löytyy Veronasta!

Polentaa ja lihaa pääruoaksi, nam!