Buon Camino! Hyvää vaellusta Santiago de Compostelaan!

Santiago de Compostelan vaelluksen aluksi päätimme tarkistaa, miten pääsemme lähtöpaikkaan Tuihin, Portugalin rajalle linja-autolla. Ajatuksena oli jättää oma auto Santiagoon parkkihalliin odottamaan paluutamme, jolloin meillä olisi heti käytössä puhtaita vaatteita ja mahdollisesti tarvittavia tavaroita. Menimme lähtöä edeltävänä päivänä lauantaina linja-autoasemalle ja jonotimme ensimmäiselle lipunmyyntikojulle, mutta turhaan. Kyseinen myyntipiste myi vain ulkomaille suuntautuvia matkoja ja kertoi, että jokainen matkakohde myydään eri lippumyyntipisteessä. Automaatteja ei ollut vaan liput piti ostaa myyntitiskeiltä. Tuille ei ollut omaa kojua, joten sinne ei myyty lippuja. Saimmekin ohjeen jonottaa naapurikaupunki Vigon tiskille. 

Kun vuoromme koitti, selkisi, ettei lippuja voinut ostaa seuraavalle päivälle vaan piti lähtöpäivänä tulla uudestaan. Lisäksi myyjä ei osannut kertoa, oliko Vigosta olemassa Tuihin jatkoyhteyttä vaiko ei. Myöskään infokojun neuvoja ei osannut kertoa jatkoyhteyksistä. Ne saisi selville vain menemällä ensin Vigoon ja kysymällä sieltä. 

Ensimmäinen vaelluspäivä 9.9.2018: Vigo - Redondela 24,5 km

Palasimme lähtöpäivänä ja mukanamme oli koiramme. Nyt tulikin isompi ongelma, sillä 2,5-kiloista yorkkia ei saisi ottaa linja-autoon mukaan. Se pitäisi pakata kuljetuslaatikkoon ja matkatavararuumaan. Nyt tuli eteen ongelma - henkisen stressin lisäksi - meillä jäisi kuljetuslaatikko toiselle paikkakunnalle ja sitten joutuisimme ajamaan autolla takaisin sinne hakemaan laatikkoa, jonka säilytyspaikka pitäisi vielä lisäksi keksiä jostain. 

Onneksi Vesa katsoi juuri vaelluskarttaa ja huomasi, että Vigo kelpaisi myös lähtöpaikaksi! Jos ajaisimmekin Vigoon ja jättäisimme auton sinne, saisimme kokoon vaadittavat 100 km vaellusta ja lisäksi vielä päivän nopeammin kuin Tuista lähtiessä. Tuista matkaan olisi mennyt 6 päivää, mutta Vigosta matka taittuisi 5 päivässä. Päätimme tehdä näin. 

Vigossa oli myös rautatieasema ja jätimme auton sen parkkiin - luotimme siihen, että koiran saisi kuljettaa junalla paikalle. Jos se ei onnistuisi, toinen jäisi Santiagoon odottamaan kassien ja koiran kanssa ja toinen hakisi auton paikalle. Juna-asemalla kysyimme neuvoa vaelluksen lähtöpaikalle. Meillä oli Tuin aloitusohjeet, mutta ei Vigon. Kävikin sitten ilmi, etteivät virkailijat puhuneet englantia eivätkä tienneet, mistä vaellus alkaisi. Italian kielellä sain kuitenkin selville, että meidän pitäisi kävellä keskustaan, jossa olisi infokeskus satamassa. 

Turistitoimistosta saatu kartta, jossa kaksi lähtövaihtoehtoa.

Vaellus alkoi kävelyllä Vigon kaupungin läpi. Infossa oli ystävällinen ja kielitaitoinen opas, joka antoi meille ohjeet kahteen vaihtoehtoiseen reittiin ja suositteli metsäreittiä, josta näkisi merenlahden ja mukavat maisemat. Toinen reitti olisi kulkenut teollisuusalueella ja ollut lyhyempi, mutta tylsempi. Noudatimme suositusta ja olimme virallisella vaellusreitillä klo 14.30. 

Vigon kaupungissa nousu ylös alkoi heti kaupungin satamasta.

Vaellusmaisemassa aluksi noin kahden tunnin ajan kävelimme maastoa ylös kaupungin lähiöissä. Koko matkan varrella oli mukavasti baareja, ruokaa ja juomaa tarjolla. Sen jälkeen koitti metsäpolkuosuus ja sitten taas lähiöitä. 

Alkuosa reitistä kulki kaupungin lähiöiden läpi ja näköala oli hieno!

Matkasta suurin osa oli nousua ja Redondelaan laskeuduttiin viimeinen tunti - pari todella jyrkästi. Varpaat olivat laskussa todella kovilla, sillä olimme nyörittäneet lenkkitossut liian löysästi ja nyt jalka rullasi kärkeen kivuliaasti. Illalla hotellissa  kahdeksan - yhdeksän maissa tarkastelimme vaurioita. 

Nousu näkyi kuvassa raskaana, mutta lasku teki tiukempaa.

Hädin tuskin pääsimme kävelemään iltapalalle, mutta Tiikerinsalva vei yön aikana pahimmat kivut minulta. Vesalta turposi isovarpaan kynsi ja seuraavana päivänä jalat olivat ensimmäisillä rakoilla. 24,4 km talsittiin aikaan 6 tuntia 5 minuuttia. 

Toinen vaelluspäivä 10.9.: Redondela - Pontevedra 21,8 km

Toinen vaelluspäivä oli lämpötilaltaan yhtä kuuma kuin ensimmäinenkin emmekä tajunneet lähteä matkaan aamulla viileässä. Puolilta päivin lämpötila oli jo 30 astetta ja aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta. Tällä reitilla oli kaksi jyrkkää nousua ja tietysti myös laskua sekä pitkä pätkä maalaismaisemaa ilman palveluita. Tässä välissä oli myös kuljettavana asfalttitien, laatoituksen, noppakivien ja betonirappujen lisäksi liukasta louhikkoa, joten matka-aika kasvoi ensimmäisestä päivästä ja taukoja pidettiin enemmän. 

Ylämäkeen kivikkoa - onneksi koira halusi tuolloin kävellä!

Edellisenä päivänä oli hieman valheellisesti totuttu jo tiheään ruokapaikkojen väliin. Nyt yllätyksenä tulikin yli 10 kilometrin pätkä, jolla ei ollut mitään juomapisteitä eikä vessoja. Tien varsilla näkyikin kohtia, joissa vaeltajat olivat poikenneet puskapissalle ja jättäneet sinne vessapapereitaan sitten luontoon. 

Espanjalaisia aittoja näkyi matkan varrella vähän väliä.

Matkan varrella oli valtavan hienoja kukkivia puita ja otimmekin paljon valokuvia. Maasto ja maisemat vaihtelivat paljon. Pitkän aikaa seurasimme myös kaukana maisemassa olevan sillan ilmestymistä esiin aina eri puolilta reittiä. Redondelassa nähtiin myös ensimmäinen pyhiinvaellusseinä. Siinä oli kiinnitetty tauluun vaellussimpukoita, rukouksia, runoja, toiveita, lupauksia ja valokuvia tärkeistä ihmisistä. 

Näitä lukiessa mieli herkistyi. Lupauksia oli paljon. 

Maisemassa oli merta, järvinäkymää, siltaa, taloja, maaseutua ja metsäteitä. Tämän osuuden kohdalla ihmettelimme samaa kuin edellisenä päivänä eli ennakkoon ilmoitettu matka ei täsmännyt kuljetun kanssa. Vesan sateliittipaikantava kello ilmoitti pituudeksi 21,8 km ja aikaa kulkemiseen meni 7 tuntia 10 minuuttia. 

Kolmas vaelluspäivä 11.9.: Pontevedra - Caldas de Reis 23,6 km

Kolmas vaelluspäivä oli myös kuuma ja siinäkin lähdimme matkaan vasta yhdentoista maissa syötyämme tuhdin aamupalan. Tuo tämän jutun ensimmäinen kuva on Pontevedran kaupungista - oli tosi kaunis kaupunki, jonne voisi poiketa toistekin. 

Kuvailimme joka päivä jotain erilaista: sunnuntaina kilometripylväitä, maanantaina kukkia ja pensaita, tiistaina käynnistimme sitten kirkkojen ja ristien kuvaaminen - ja niitä riitti! 

Näkymä kirkon porttien läpi.

Pyhiinvaellusreitin varrella jonkinlaisia pylväitä näkyy kilometrin - kahden välein. Portaksessa reitti pujahti jälleen viiniköynnösten alle ja maaseutu jatkui pitkään. Päivän uudet eläimet olivat aaseja - tätä ennen matkalla oli nähty kanoja, koiria, kissoja, kukkoja, lampaita, lehmiä, vuohia ja muutamaa muutakin eläintä. 

Alamäkeen askel kulkee vielä keveästi betonitielläkin.

Pidimme taukoja paljon ja joimme kaiken mukana olleen veden (6 pulloa) lisäksi Barron kylässä tuoremehua ja vettä sekä itsepalveluasemalta kokista. Kaikki tuli hikenä ulos!

Hautausmaan hautalokeroita reitin varrella. 

Matkaa taittui 23,6 km ja aikaa kului 7 tuntia 22 minuuttia. Koiramme Caro hyytyi matkantekoon täysin! Kun ensimmäisenä päivänä se paahtoi 10 kilometriä yhteen menoon, toisena päivänä se kulki innokkaasti 2 kilometriä ja kolmantena kengurupussi kutsui jo 200 metrin päässä hotellista! Onneksi päivän aikana saatiin houkuteltua sitä kävelemään pieniä osuuksia. Luultavasti kuumuus tuotti tässä tuskia samoin kuin sen tajuaminenkin, että tätä kävelyä tehdään nyt joka päivä!

Illaksi päädyimme apartomentokseen Caldas de Reisin keskustassa. Kirjasin itselleni muistiin tämän asunnon pohjalta seuraavaa:

- Kun varaat hotellia, älä koskaan varaa huoneistoa hissittömän talon 3. kerroksesta

- Jos varaat huoneen ilman ilmastointia, muista, että yli kerros on aina kuumin.

- Jos varaat kaupungin keskustasta, tarkista, onko vieressä iso kirkko, jonka kello soittaa kaksi kertaa tunnissa lyönnit (ikkunoita ei voi pitää auki kuumuuden takia, joskaan ikkunat eivät eristä lyöntejä).

Neljäs vaelluspäivä 12.9.: Caldas de Reis - Potecesures (Padron) 21,1 km 

Neljäntenä päivänä matkanteko alkoi tuntua sujuvammalta jostain syystä. Kuten kaikkina muinakin päivinä, matkattiin joen yli heti aamusta. Matka lähti nopeasti maaseudun maisemaan ja kulki viinitilojen lomasta, omakotitaloalueilla sekä puistoissa. Kirkkoja ja pylväitä näkyi matkan varrella tiheästi. 

Kirkkojen kellotornit olivat kaikki erilaisia taideteoksia.

Tällä etaapilla nähtiin ensimmäinen itsepalvelubaari. Sen idea on seuraava: baari on"miehittämätön". Siellä on tuoleja sekä pöytiä, itsepalveluautomaatit ja vessat. Vessojen ylläpidosta voit maksaa haluamasi summan seinällä olevaan lippaaseen. Juomat ovat kylmiä ja edullisia: vesi 1 euron ja kokis 1,5 euroa. Lisäksi tarjolla on pikkuisia snacksejä, suklaapatukoita, laastareita sekä muuta tarpeellista. Lähtiessäsi siivoat jälkesi.

Itsepalvelubaarin valikoimaa vaellusreitillä.

Neljäntenä päivänä taitettiin 21.1 kilometriä matkaa ja aikaa kului 6 tuntia 30 minuuttia. Emme enää ihmetelleet, että pylväiden kilometrimäärät eivät täsmänneet ja vaihtelivat miten sattui - välillä jopa suurempina kuin edellisissä pylväissä. Mieli oli päässyt "ihan sama" -tyhjäkäynnille ja ajatukset alkoivat tyhjentyä. Alkuosa matkaa oli loivaa nousua ja sen jälkeen loivaa laskua (välillä pieniä ylämäkiä).

Viides vaelluspäivä 13.9.: Pontecesures - Santiago de Compostela 31,1 km

Viidennelle ja viimeiselle vaelluspäivälle lähdettiin aamusta ajoissa ja reitti lähtikin kulkemaan yllättävän kevyesti. Kello 9 lämpötila oli vain 17 astetta ja siinä oli tarpeen pysähtyä vetämään teepaidan päälle hetkeksi collegetakki. Lämpö nousi asteen tai pari tunnissa ja kun pysähdyimme tauolle puolilta päivin, oli jo lähellä 30 astetta. 

Caro tauolla itsepalvelubaarissa.

Kylmä kokis upposi hetkessä janoisen vaeltajan suuhun.

Matka kulki ripeästi puoliväliin asti ja sitten alkoi jatkuva nousu, mitä ei kyllä tuossa vaiheessa enää kunnolla edes huomannut. Päätimme syödä lounasta, mutta suositeltu hotelli-ravintola matkan varrella oli suljettu ja viimeiselle osuudelle emme olleet ottaneet evästä mukaan. Itsepalvelubaarista ostettiin sitten kokista ja sipsejä pikatankkaukseen. Myös vettä tankattiin mukaan pari lisäpulloa ja se kaikki menikin eli viimeisellä osuudella juotiin 8 puolen litran vesipulloa janoon. 

Matkalla ylitetään jokia, maanteitä ja muitakin siltoja. 

Noin 7 kilometriä ennen Santiago de Compostelan keskustaa alkoivat taas palvelut ja söimme lopultakin lounaan. Siitä olikin yllättävän vaikea lähteä vielä seuraamaan simpukankuvilla koristeltua polkua ja hiukan ärsyttikin, kun matka kiersi pururatoja ja monennäköisiä lähiöitä vielä viime hetkillä. Henkisesti oltiin jo matka tehty, mutta viimeiset kilometrit olivat ne kurjimmat. Perillä kaupungissa olimme hieman ennen kuutta illalla. Matkaa kertyi 31,1 kilometriä ja aikaa tähän käytimme 8 tuntia 39 minuuttia. 

Iso osa matkasta on nousua viimeisenä päivänä.

Todelliset kilometrit 31.1 viidentenä päivänä.

Kippis ja kulaus - nämä juomat on ansaittu!

Perillä tietysti kävimme juomassa jotain pahimpaan janoon ja sen jälkeen lähdimme jonottamaan pyhiinvaellustodistuksia. Toimisto on kaupungin keskustan kupeessa ja siellä on satojen todistushakijoiden jonoja. Se palvelee klo 8 - 20 päivittäin, mutta ovet suljetaan klo 19 ja viimeisen tunnin ajan vain sisällä olijat saavat jonomahdollisuuden. 

Koiran kanssa pihalla odottelua.

Viidentenä päivänä Caro halusi kävellä
ja kulki matkasta jopa 10 km!

Koiraa ei saanut viedä sisälle jonoon, joten minä istuskelin talon sisäpihalla koiran kanssa (joka nukkui) ja Vesa jonotteli. Kun tuli meidän vuoro, Caro jäi muutamaksi minuutiksi yksin ja minä kävin näyttämässä passini, vaelluspassini sekä kuittaamassa todistuksen suoritetusta vaelluksesta. Jäi hieman pöllämystynyt olo - vasta parin päivän päästä alkoi tajuta, että homma oli tehty ja siitä oli selvitty. Siinä vaiheessa oltiin matkaa jatkettu jo Compostelasta Portugalin Sintraan ja sieltä edelleen Algarveen. Tätä kirjoitettaessa on päädytty Costa del Solille Fuengirolaan, jossa toivutaan vielä muutama päivä.

Mitä pitää huomioida vaelluksella?

Mietittiin vielä yhdessä, että mitä asioita tehtäisiin toisin tai mikä yllätti. Näitä asioita oli muutama. Varusteet olivat muuten sopivat, mutta hihaton paita oli matkassa tarpeeton. Reppu hinkkaa hikiseen selkään ilman hyvää urheilupaitaa ja selkä on syyskuussa litimärkä koko vaelluksen ajan. Huonot sukat aiheuttavat rakkoja, joten kannattaa panostaa kunnon vaellussukkiin ja testata niitä ennen lähtöä. 

Yöpymisten varaaminen tehtiin aina edellisenä tai sitä edellisenä päivänä ja lemmikit sallittu -merkintä karsi suurimman osan majoituksista pois, joten jouduimme yöpymään kalliimmin kuin olimme budjetoineet. Monessa paikassa myös lemmikin yöpymisestä joutui maksamaan lisämaksun (10 - 15 euroa). Sängyt olivat monessa paikassa yllättävän kapeat (120-130 cm) ja niissä oli vain ohuet lakanat (ei peittoja). 

Syömiselle kannattaa laittaa painoa ja syödä, vaikka ei olisi vielä nälkäkään, sillä ei ole varmuutta, milloin tulee seuraava ruokapaikka. Banaanit kuumenivat repussa liikaa - ne menivät littiin ja olivat keitetyn makuisia iltapäivällä. Vessassa kannattaa käydä aina, kun voit. Espanjassa kraanavesi ei ole juotavaa. Kaikki vesi on kannettava mukana. Vaikka ostat sitä matkan varrella, ota muutama pullo mukaan ennen lähtöä.