Uusia suomalaisia Italian ystäviämme
tapaamassa
Pääsiäisenä tapasimme lentokentän
autovuokraamossa sekä mennessä että tullessa mukavan suomalaispariskunnan,
Henkan ja Minnan. Lentoja odotellessamme juttelimme vielä lisää lentokentän
kahvilassa ja vaihdoimme yhteystietoja. Teimme myös kesäksi treffit meille ja
tänään oli sitten se päivä, jolloin he saapuivat meille kylään Torino di
Sangroon.
Italianrakkaus on kummallinen, ventovieraita yhdistävä asia. Puhetta riitti taukoamatta koko illan ajan kaikesta mahdollisesta. Taisimme aloittaa heidän Collino Attanasiossa olevan mökkinsä kuvien katsomisella ja siitä jatkoimme tehtyjen sekä tulevien remonttien läpi käymisellä, kokemuksilla niistä. Lopuksi vaihdoimme ajatuksia kaikesta italialaisesta touhusta.
Henkka, Minna ja Alisa kahvilla La Perlassa.
Kylän toisessa päässä kävimme La Perlan konditoriossa herkuttelemassa leivoksilla. Juomat ja herkut maksoivat yhteensä vain 3 euroa neljältä henkilöltä ja paitsi näyttivät, myös maistuivat ihanilta. Kun kävelimme mökillemme päin, tapasimme matkalla Ninon. Hän on Alfa Romeon tehtaan eläkkeelle jäänyt tehdaspäällikkö, jolla on myös loma-asunto kylässä, vaikka virallinen asuinpaikka onkin Milano. Tällä kertaa saimme kutsun katsomaan Ninon terassia (olimme aamulenkillä tavanneet ja olin kertonut, että olen remontoimassa omaani) ja juomaan lasin viiniä.
Nino esitteli terassin lisäksi omaa kotiaan. Hänen arkkitehtivaimonsa on tehnyt suuren määrän uskomattoman hienoja tauluja – etenkin maalaismaisemista ja taloista. Miten paljon lahjakkuutta voi ollakaan yhdessä pienessä kylässä ja sen jo eläkkeellä olevilla lahjakkuuksilla? Näiden ihmisten tarinoita on ilo pysähtyä kuuntelemaan.
Esittelimme tyttäreni kanssa kotikyläämme kiertämällä jalkaisin sitä Minnan ja Henkan kanssa. Matkalla saksalainen ystävämme, oopperaviulisti Eric tuli vastaan ja kutsui meidät tutustumaan kotiinsa. Kiersimme sekä taide- ja musiikkiateljeen, viinikellarin että heidän kotinsa. Ericin ja Karinin kesämökki on viehättävästi entisöity kahteen kerrokseen. Kummallakin muusikolla on oma soittohuoneensa, jossa he harjoittelevat. Ericin huoneessa on lasivitriinissä myös hänen viulukokoelmansa – varsin arvokas, vaikkei joukossa Stradivariuksia olekaan. Koska Henkka tekee työkseen viulujen ja kitaroiden rakentamista, oli kohtaaminen näiden aarteiden kanssa ikimuistoinen! Otimme vielä olohuoneessa valokuviakin muistoksi tilaisuudesta.
Eric esittelee viulujaan vieraillemme.
Kesämökin seinän takana on Ericin taideateljee, jossa hän maalaa ja esittelee maalauksiaan sekä konsertoi. Kunkin maalauksen teko vie noin kuukauden, sillä hän tekee ne keskiaikaisella tekniikalla suurten mestareiden tapaan. Uuden maalaussarjan valmistuttua Eric pitää taidenäyttelyt sekä Saksassa että Italiassa. Työt ovat upeita, erikoisia, unenomaisia teoksia, joissa yhdistyy mielikuvitus ja todellinen maailma. Otimme taas lisää valokuvia ja saimme lisäksi serenadin viululla läksiäislahjaksi.
Eric esittelee viulukokoelmaansa ja pitää pienen konsertin.
Illalla menimme vielä Henkan ja Minnan kanssa
syömään Borgo Anticoon, tällä kertaa pitkän kaavan kautta. Michele-isäntä toi
pötyä pöytään ja herkut seurasivat toisiaan. Pitkän illan lopuksi nautimme
vielä meillä suomalaista kahvia ja hunajamelonisiivuja jälkiruuaksi. Sen
jälkeen tulivat haikeat jäähyväiset. Sovimme jo ensi kesäksi treffit Collino
Attanasioon heidän mökilleen.
