Iltavieraita ja kyläreissuja / Visiting habits in Torino di Sangro, Abruzzo

Iltavieraita ja kyläreissuja

Italialaisen ystäväni Italon luona tapaa aina uusia ihmisiä. Tänään tutustuin ensin Italiasta Australiaan muuttaneeseen Lauraan (noin 25 v.) ja hänen mieheensä. Sen jälkeen paikalle saapui iäkäs eläkeläispariskunta Annamaria ja Luigi Rooman kodistaan. Annamaria eli Anna kertoi työskennelleensä sairaanhoitajan uransa lisäksi myös puvustajana. Hän on puvustanut äitinsä apuna mm. Federico Fellinin elokuvissa.

Puvustaja Annamaria ja Italo

Luigi Roomasta

 

 

Annan mies Luigi on ollut kansainvälisissä yrityksissä kirjanpitäjänä ja on suuri taiteen ystävä. Hän selitti edellisviikolla näkemäänsä taulua ja sen ominaisuuksia tarkkaan. Miten taulun hahmo piti käsiään, miten pää oli sommiteltu, mistä kulkivat kuvan katseenvangitsijat ja miten upeat värit sekä valot kuvassa olivatkaan.  En muista koskaan kuulleeni tavanomaisessa iltarupattelussa kenenkään innostuvan niin valtavasti taiteesta – silmät innosta palaen ja käsiä apuna käyttäen Luigin selostus jatkui. Ehkä Roomassa asuminen tuottaa intohimon taiteeseen automaattisesti?

Ylihuomenna amerikkalainen paluumuuttaja Luigi kutsui meidät tyttöystävänsä Annan (tiedän, samat nimet, mutten voi mitään) kanssa rantatalolleen ruokailemaan. Menemme sinne ja takaisin Italon hienommalla autolla.

Jotenkin minusta alkaa tuntua katteettomalta tieto italialaisista, jotka eivät koskaan kutsu uusia tuttavia luokseen kylään. Ainakin minä olen tänä kesänä ollut kylässä jo Loretan ja Marion rakenteilla olevassa talossa (grillijuhlissa), Italon ja Lilianen luona (melkein joka ilta), Ericin ja Karinin luona (sekä kotona että ateljeessa) kahdesti, Renaton ja Marian luona, Ninon terassilla ja kutsuipa hän meidät veneilemäänkin sekä Luigin ja Annan luona. Joka paikassa on ollut hurjan hauskaa.

Ja nyt minä kutsuin vuorostani ystäväni meidän mökillemme iltaa istumaan. Kerron ehkä myöhemmin, miten kävi...

Caldo terribile eli kamalan kuuma / Terribly hot in Italy!

Caldo terribile eli kamalan kuuma

Sadepäivät ovat tuttuja suomalaisessa mökkielämässä yhdenkin jakson mökkeilleille. Täällä Italiassa voi sataa vielä touko-kesäkuussa jonain päivänä, mutta heinä-elokuussa noita päiviä ei ole. Sen sijaan on olemassa vastaavanlainen mökkipäivä kelissä, jota täkäläiset kutsuvat nimellä Caldo terribile (kamalan kuuma).

 

Tänään on juuri tuollainen päivä. Jo aamusta lämpö nousi yli 30 asteen ja kuumimpaan aikaan  puolen päivän jälkeen se huiteli 38 – 40 asteen välillä. Kaikki italialaiset täysjärkiset perheet viettävät tällaiset päivät rannalla. Jopa sydänvaivaiset eläkeläiset lähtevät aamukahdeksalta liikkeelle ja palaavat rannalta sitten kotiin torkkumaan siestan. Koska tänään sattui olemaan sunnuntai, me emme päässeet rannalle. Bussikuski pitää sunnuntaisin vapaapäiväänsä ja me olemme tänä kesänä ilman omaa autoa tai vuokra-autoa suurimman osan päivää. Siispä oleilemme kotikylässä.

Kävimme koirien kanssa aamulenkin vain puoliväliin asti, sitten ressukat käänsivät katseensa kotia kohti ja kieltäytyivät kävelemästä. Palasin viemään koirat kotiin ja lähdimme tyttöjen kanssa aamupalalle Bar del Corsoon. Kyseinen baari on tyttöjen suosikki kahdesta syystä – siellä on kylän parhaat kotitekoiset jäätelöt ja erittäin hyvännäköinen, nuori tarjoilijapoika. Minä pidän baarista erityisesti siksi, että sieltä saa vastapuristettua appelsiinimehua.

 

Nautimme croisantteja, pizzaa (täkäläisittäin margaritana eli tomaattimurskan ja mozzarellan kera) ja vettä. Alisa halusi tietysti myös suosikkinsa cappuccinon eli vahvan maitokahvin. Ne herättivät mukavasti pirteään sunnuntaipäivään.

Alisa Bar del Corsossa cappucinolla

 

Kotiin tulon jälkeen piti ottaa päivän toinen suihku, sillä olin litimärkä hiestä kuumuuden takia. Mökillä kasasin Ikean keittiön loppuun. Siitä oli jäljellä laatikosto, uunikaappi sekä yläseinäkaapit vielä osina. Opin, että 26 asteen sisälämpötilassa Ikean keittiökaappeja kootessa pukkaa hiki pintaan ja myös aikaa kuluu mukavasti. Kun olin valmis, oli aika ottaa päivän kolmas suihku.

Pesin päivän aikana pari koneellista pyykkejä ja ne kuivuivat hetkessä. Luin loppuun Garibaldista kertovan kirjan ja opiskelin hetken italian kieltä kirjasta. Siinä hurahtikin kesän ensimmäinen caldo terribile –päivä viileämpään (+27 C) iltaansa. Seitsemältä aukeni jälleen Borgo Antico –ruokaravintola, joten päivälliseni oli jälleen huippuluokkaansa!

Iltalenkin jälkeen oli vuorossa jälleen yksi rock-ilta L´Altro Barissa ja – uskokaa tai älkää – kotona ennen nukkumaan menoa otin päivän neljännen suihkun.

Ps. En siis vieläkään aloita mökillä ruuanlaittoa, vaikka keittiö onkin jo kasassa. Uunihan on vielä asentamatta (pistoke täytyy lykätä seinään)!

Kaksi pahaa tapaa / Two bad habits of Italian people

Kaksi pahaa tapaa

Italialaisilla on kaksi pohjoismaalaisten näkökulmasta ärsyttävää tapaa. Niistä ensimmäinen on pulina! Munchenin oopperan soittajat Eric ja Karin pitivät kotonaan ateljeessaan klassisen musiikin konsertin, jossa soittivat setin klassisen musiikin helmiä.

 

Ennen konserttia on lupakin jutella

(meidän suomalaisten mielestä)

Yleisöä oli mukana vain 10 henkilöä, mutta tuohon joukkoonkin mahtui mukaan kaksi häirikköä. Toinen, viisi-kuusikymppinen mies, pelasi kännykällään piipittävää lasten peliä (tai tekstitteli) koko konsertin ajan. Toinen samanikäinen puhua pulputti. Ensin yhdelle, sitten toiselle kuulijalle. Pulisijan rouva näytti ”hys, hys” –merkkiä, mutta tuloksetta. Me skandinaavit eli Trude ja minä nostelimme kulmakarvojamme, kun vilkaisimme toisiimme. Suomessa tai Norjassa ei tulisi kuuloonkaan olla niin epäkohtelias.

Toinen huono tapa on tupakointi. Järkyttävän moni tupakoi! Ja joka paikassa: sisäterasseilla, ravintoloissa, kadulla ja jopa rannalla kahlatessa. Tietysti tumpit tipahtavat juuri siihen, missä kulloinkin sattuu olemaan, vaikka rantaveteen.

Yläkerran naapurini mies tupakoi. Hän heittää tumpit parvekkeeltaan kadulle taloni eteen. Osa toki tippuu myös terassilleni. Niinpä mökille tultuani ensimmäisenä siivoan pois tupakantumpit ennen kuin terassia voi käyttää.

Nuoret noudattavat vanhempien esimerkkiä: koko perhe teineistä vaareihin voi seistä ryhmässä polttelemassa. Valistus on todellakin mennyt täällä hukkaan.

Eilisessä Il Centro –lehdessä oli esittelyssä Italian uusi tupakkalaki. Se kieltää tupakan myynnin alle 18-vuotiaille ja tekee savuttomiksi ravintolat, koulut, kaupat sekä autot, joissa kuljetetaan lapsia tai raskaana olevia naisia. Lain toteutumista odotellessa noudan rantavedestä pois pari kelluvaa tumppia ja kannan ne roskiin pois pikkulasten ulottuvilta.  

 

Skandinaavien ilta Pescarassa / Scandinavian night in Pescara

Skandinaavien ilta Pescarassa

Italialainen kiinteistönvälittäjämme Rosanna järjesti toimistonsa kanssa meille skandinaavisille asunnonostajille yhteisen illanvieton, jotta voisimme verkostoitua ja tutustua toisiimme. Paikalle saapui viitisenkymmentä asiakasperhettä, suurin osa ruotsalaisia. Meitä suomalaisia oli paikalla neljästä perheestä, mutta kuulemma meitä on yhteensä kaksitoista Abruzzossa tämän toimiston kautta.

Rosanna tarkastaa saapuneiden määrää.

Takaoikealla suomalaisia italian talon omistajia

Oli mahtavaa päästä tapaamaan toisia Italiaan hurahtaneita ja vaihtaa sekä osoitteita että kokemuksia. Tuskin maltan odottaa ensi kesää ja treffejä monilla eri paikkakunnilla uusien tuttavuuksieni kanssa.

 

Minä ja uudet suomalaiset Italianystäväni.

 

Yhdessä kumosimme muutaman virheuskomuksen:

1.       Italialaiset eivät ole täsmällisiä. Keski-italiassa Abruzzossa bussit kulkevat ajallaan ja työt tehdään sovitusti.

2.       Suomalaiset eivät osaa seurustella. Kaikilla meillä oli kokemusta kyläyhteisöstä, jossa he olivat olleet italialaisen joukon mukana juhlissa, illanvietoissa ja kokemusten vaihdossa. Keskiverto mökin omistamisikä näytti ryhmässä olevan noin viisi vuotta. Olin siis ”nuorimmasta päästä” omistajia.

3.       Englannilla pärjää kaikkialla. Paitsi Italiassa. Täällä on syytä ainakin joidenkin perheenjäsenten osata Italiaa, jotta saa asiat järjestettyä.

Verkostoiduimme ristiin rastiin, mutta osoitteita ehdimme lopulta vaihtaa vain muutaman perheen kesken. Ensi kesällä treffilistallamme ovat ruotsalaishävittäjätehtaan johtajapariskunta, kirjanpitäjäperhe (verosuunnittelua), muovifirman omistajat ja kehitysvammalaitoksen johtaja Ruotsista. Pääsemme käymään Schernissä, Fresagrandinariassa, Carapelle Calvisiossa ja muutamassa muussakin pikkukylässä vuoristossa.

Uusia ystäviä Ruotsista ja Suomesta

Minun mukava pöytäseurani

 

Skandinaavi-illan jälkeen jatkoin verkostoitumista kutsumalla Borgo Anticon naapuripöydässä ruokailevan Truden syömään pöytäämme. Truden mies Tomas lähti jo työn takia takaisin Norjaan ja me siis jatkoimme lomanviettoa vielä kylässä parin viikon ajan miltei naapuritaloissa.

Trude edessä, sisään tulossa Italo

 

Borgo Anticosta jatkoimme jälkiruokadrinkin jälkeen Italon talolle, jossa esittelin uuden ystäväni paikallisille. Koska viulisti Eric sattui sopivasti paikalle, hakivat herrat soittovälineensä esiin ja pitivät meille tytöille terassikonsertin ex tempore. Näin meillä täällä Italiassa!