Torino di Sangron historiaa
Torino di Sangron kylä on viehättävä
pikkukylä Abruzzon maakunnassa Keski-Italiassa. Se sijaitsee Italian
itärannikolla rajoittuen Adrianmeren rantaan idässä ja Maiella-vuoristoon
lännessä. Kylä on ikivanha; perimätiedon mukaan se on perustettu 900-luvulla.
Suurin osa vanhankaupungin nykyisestä rakennuskannasta on peräisin 1600 –
1800-luvuilta. Asukkaita on noin 3500 – 4500 riippuen siitä, keneltä kysyy. Iso
osa vanhankaupungin talonomistajista asuu muualla ja käyttää asuntoaan
loma-asuntona.
Jututin tänään pitkään ystävääni Italoa,
joka vaimonsa Lilianen kanssa saapuu ”muuttolintuna” kylään New Yorkista
keväällä ja palaa Amerikkaan syksyllä. Italo on syntynyt kylässä ja viettänyt siellä
lapsuutensa sekä nuoruutensa. Hän kertoi minulle tarinan toisen maailmansodan
ajalta:
Toisen maailmansodan aikaan Torino di
Sangro jäi kahden taistelevan rintaman väliin. Saksalaiset olivat Sangro-joen
toisella puolella ja kylän toisella puolella, kukkulan takana, olivat
englantilaiset. Kun saksalaiset vetäytyivät kylästä, he pakottivat kylän kaikki
miehet mukaansa rikkomaan rautateitä ja räjäyttämään siltoja. Lapset ja naiset
jäivät kylään ja piiloutuivat talojen kellarikerroksiin pommeilta suojaan. Niin
Italon kuin minunkin asuntoni majoittivat suuren määrän pakolaisia turvaan.
Saksalaisia sotilaita jäi kylän itäpäähän
kolme. He ampuivat konekiväärillä kukin vuorollaan tunnin verran
englantilaisten suuntaan, taukoamatta, yötä päivää. Englantilaiset eivät
uskaltaneet hyökätä vaan pommittivat vastineeksi kylää tykeillään.
Etuvasemmalla on Torino di Sangron sotilaan talo
kylän Piazzalla eli toriaukealla
Suurin osa ammuksista meni yli kylän, mutta
osa tuhosi taloja – ja toiselta puolelta kylää tulittivat saksalaiset. Italo
piileksi talonsa kellarissa isosiskon, äidin ja 30 muun kyläläisen kanssa. Äiti
laittoi hänet makaamaan pieneen, vahvistettuun kaariholviin kellarissa, sillä
se oli kaikkein turvallisin paikka. Taloon osui ja sen kulma sortui pommisuojan
oven eteen. He jäivät sinne jumiin. Onneksi kyläläiset alkoivat myöhemmin etsiä
heitä ja pelastivat koko joukon hautautumasta elävältä raunioon raivaamalla
oviaukon auki.
Lopulta yhdeksän päivän jälkeen kyläläiset
hermostuivat. Heistä lähti pieni lähetystö englantilaisten luo pyytämään, että
tulitus lakkaisi. Kyläläiset näyttäisivät, miten saksalaiset saataisiin
yllätettyä takaapäin. Jos englantilaiset eivät itse tohtisi, he voisivat näiden
puolesta jopa ampua nuo kolme saksalaista, kunhan tulitus saataisiin loppumaan.
Italialaisten avulla sitten britit vangitsivat sotilaat ja kylä sai jäädä
korjaamaan vaurioitaan.
´
Englantilainen hautausmaa Torino di Sangrossa
Saksalaisten ja englantilaisten yhteenotosta
on muistona Englantilainen hautausmaa, jota Kansanyhteisö yhä ylläpitää ja
huolehtii. Se on suosittu retkipaikka sekä koululuokille että perheille. Se on
ensimmäinen hautausmaa, jossa olen nähnyt perheitä piknikillä sekä lapsia
pelaamassa palloa ja pyörimässä alas rinnettä hautakivien välisillä
ruohokaistaleilla.
