Viikunoita tuliaisiksi
Italiassa syödään aina tuoretta ruokaa.
Ruokakaupoissa – pienissäkin – on edelleen palvelutiskit ja liha, leikkeleet ja
leipä myydään pääsääntöisesti irtomyyntinä. Lisäksi kylässämme on erikseen
kala- ja lihakaupat sekä leipomo. Isommissa kylissä on myös hedelmä- ja
vihanneskaupat. Meillä ne myydään kauppojen ulkopuolella olevista suurista
tiskeistä, joilla tuoreet ja lämpimät hedelmät suorastaan tuoksuvat herkuille
ohi kulkevan nenään.
Italialainen jäätelö eli gelato tehdään tuoreista aineista.
Usein raaka-aineet näytetään annoksen päällä.
Nyt heinäkuussa on tuoreiden hedelmien aika
parhaimmillaan. Persikoita, päärynöitä, omenia ja viikunoita valmistuu joka
päivä valtavia määriä. Edellisiltana eräs asiakas toi viikunoita vadillisen
kyläravintolaamme Borgo Anticoon ja isäntä tarjosi heti niitä meille
ylimääräiseksi jälkiruuaksi (ilmaiseksi). Meidät hemmotellaan täällä aivan
piloille! Tilaamme vain pienet annokset, mutta ajan myötä meille on ruvennut
kanta-asiakkuuden myötä tulemaan myös ilmaisia alkupaloja ja jälkiruokia yhä
useammin pöytään.
Vuohenjuustosalaatti syötävässä kuoressa.
Kun olin tänään koirien kanssa
päivälenkillä siestan aikaan, jäin juttelemaan Miriamin kanssa, joka istuskeli
lenkkini varrella varjossa kahden iäkkäämmän rouvan kanssa. Puolen tunnin
kuluttua jatkoin lenkkiäni ja illalla – yllätys, yllätys – toinen vanhoista
rouvista oli lähettänyt meille ystäväni kautta viikunoita kotiin tuotavaksi.
Italialaiset ovat meille uusille
tulokkaille erittäin ystävällisiä. He tuovat maistiaisia monenlaisista
herkuista ja kutsuvat illanviettoihin sekä juhliin. Uusilla
suomalaisystävilläni oli Scandinavian Night – kokoontumisessa kaikilla
kerrottavanaan samanlaisia tarinoita kuin minulla. Avuliaita sekä seurallisia naapureita,
joilta saa apua ongelmiin, hyviä työmiesten yhteystietoja, apua soittoihin ja
vaikka kyydin tansseihin tai rannalle.
Juhlia ja konsertteja riittää. Eilen kylässä oli kirkon pihalla sagra eli kyläjuhla. Ne muistuttavat meidän possujuhliamme – tarjolla on monenlaisia lihoja, kalaa ja olutta, jotka usein sisältyvät pieneen pääsymaksuun. Pöydät ovat pitkiä pukkipöytiä ja niiden molemmin puolin on penkkejä. Kyläjuhlissa on elävää musiikkia, yleensä bändi tai kaksi sekä tanssia
Eric ja Karin kotinsa yhteydessä olevassa konserttitilassa.
Torino di Sangro Ericin maalaamana.
Edellisiltana saksalaiset Eric ja Karin
pitivät kotinsa yhteydessä olevassa ateljeessa meille ystäville konsertin. Se
pidettiin kunnostetussa, holvikaarisessa taideateljeessa, jonka seinillä
roikkuivat Ericin taulut (hän on opiskellut myös kuvataiteita yliopistossa ja
on loistava maalari). Upea akustiikka, ammattimaiset muusikot ja kymmenpäinen
yleisö on uskomatonta yleellisyyttä.
Karin, Nicola ja synttärisankari Carlo. Takana Italo ja Trude.
Pikkupurtavaa Carlon juhlissa.
Konsertin jälkeen oli sovittu pidettäväksi
Carlon syntymäpäivät. Hänen vaimonsa oli tehnyt suuren määrän erilaisia
paikallisia herkkuja, Trude teki vietäväksi norjalaisia korvapuusteja ja minä
toin Limoncelloa sekä viiniä – tosin sitä oli isäntäkin tuonut paikalle
kylmälaukussa suuren määrän. Kesäni on täällä Italiassa siis yhtä juhlaa!
