Il notte di mandolini eli mandoliinien ilta
Musiikki on vahvasti mukana italialaisessa
arjessa. Se soi rannalla, kaupoissa, ravintoloissa, takseissa, radioissa...
Kappaleet ovat iloisia, rytmikkäitä, hyväntuulisia sekä mukaansa tempaavia
kesäkappaleita, joita on myös helppo tanssia. Kaikki näyttävät osaavan laulujen
sanat ja laulavan mukana. Tämän kesän 2013 suosituimpia iskelmiä olivat Naughty boy
(la la laa), Bacio (suukko), I´m in love sekä tietysti litania Eros Ramazzottin
iskelmiä.
Torino di Sangron kylällä on myös pitkät
musiikkiperinteet. Kuta kuinkin kaikki ovat lapsina tai nuorina opetelleet
jonkin soittimen soittamisen. Lahjakkaita muusikoita on kerääntynyt yhteen
vuosien myötä täkäläisen ilmapiirin houkuttamana. Eräs naapuritalon isäntä on
konsertoinut kuuluisassa Carnegie Hallissa kapellimestarina, toinen taas
soittanut työkseen Munchenin oopperassa, kolmas jossain muualla. Kylässämme
asuu myös kuuluisa pohjoisitalialainen kapellimestari. Ja tietysti he kaikki
harjoittelevat myös mökillä ollessaan, jopa konsertoivat! Kaikki lapset ovat
myös musikaalisia – hekin soittavat eri instrumentteja ja laulavat.
Tänään iltayhdeksältä ovelleni koputti eräs
naapurini Miriam. Hän tuli kertomaan, että tänään on ”Il notte di mandolini con
Rocco” eli Italo Roccon luona on mandoliiniyö. Paikalla oli 84-vuotiaan
ystäväni lisäksi eläkkeellä olevia ammattisoittajia kuten Eric ja hänen
vaimonsa Karin Saksasta. Tänään kuultiin siis Ericin viulun- ja kitaransoittoa
ja Italon mandoliinin soittoa. Karin soitti selloa normaalisti, mutta juuri
tuona iltana ranne oli niin kipeä, että hän istui vain katsomon puolella.
Katsomossa oli mukana muita naapureita ja ystäviä – Italon ja Lilianen taloon
ovat kaikki tervetulleita.
Italo ja Eric sekä italialainen ilta
Epävirallinen konsertti pidettiin Italon ja
Lilianen lasitetulla takaterassilla. Ostin talvella muutaman ikivihreitä
italialaisia kappaleita sisältävän cd:n ja nyt ne kaikki soitettiin ja
laulettiin. Laulut ”muuttuivat lihaksi” mandolinin ja kitaran sävelillä, vahvan
tenorin (Luigi) ja kolmen heleän sopraanon (Liliane, Rosanna ja Anna) tehdessä
suurimman työn. Soitto soi ja laulu raikasi niin kovaa, että pikkukoirani
tempaisivat hännät takakinttujen väliin ja tärisivät, joten joudun taluttamaan
ne kotiin kesken illan.
Luigi laulaa O sole mion!
Ilta oli mahtava! Kun O sole mion sävelten soidessa
takaraivossa tallustelin mökille, paikallinen pöllö heläytti vielä oman
huhuilunsa illan huipuksi. Tuo pikkupöllö on muuten ulkonäöltään aivan Harry
Potterin ystävän Ronin pöllön Posityyhtysen näköinen. Näin sellaisen eräänä
iltana, kun ajelin kylän parkkipaikalle. Hassu höppänä istuskeli ajotiellä ja
kesti hetken, ennen kuin se ymmärsi väistää. Niinpä istuin autossa ja ihailin
sen suloisuutta.
