Renovation in Italy continues... or not /Remontti jatkuu suomalaisvoimin

Remontti jatkuu suomalaisvoimin

 

Tein italialaisen remonttimieheni kanssa sopimuksen seinien valmiiksi rappaamisesta ja maalaamisesta. Työn piti valmistua talven aikana - ehkä alkaa loka-marraskuussa, mutta kuitenkin olla valmiina pääsiäiseksi, jolloin palasimme mökille. Laskua työn valmistumisesta ei kuulunut, joten päätin maaliskuussa soittaa Renatolle, Remontti-Reiskallemme. Hän kertoi ehtivänsä tehdä seinät ja kylpyhuoneen liukuoven kiinnitykset vasta kesäkuussa. Siispä pääsiäisenä tuumasimme ystäväni sekä hänen miehensä kanssa, että kokeilisimme itse remontin tekoa.

Perille saavuttuamme otimme urakaksemme ostaa huonekalut ja kasata ne paikoilleen, jottei tarvitsisi taas nukkua lattialla. Ostin Pescaran Ikeasta sängyn, vuodesohvan, ruokapöydän ja tuolit. Kasasimme ne valmiiksi ja pidimme lepopäivän.

 

 

Yllä Puglian alueelta rantakaupunki, alla Cascate del Verde -vesiputous, Abruzzon alueelta

Vaan kävi niin, että alueen taika vei meidät mennessään ja työn tavoitteet unohtuivat. Kiersimme nähtävyyksillä: erilaisilla rannoilla, kauniilla vuoristojärvillä, Puglian maakunnassa, luonnonsuojelualueilla, vesiputouksella, englantilaisella hautausmaalla... valvoimme myöhään, pelasimme korttia, lauloimme ja maistelimme viinejä. Ennen kuin huomasimmekaan, viikko oli vierähtänyt. Oli aika siirtyä Roomaan muutamaksi päiväksi nähtävyyksiä  katsomaan ja palauttaa auto vuokraamoon.

 

 

Abruzzon alueen Trebbiano-viiniä ja Ristorante Borgo Anticon pasta-annos - NAM!

Näin seinäremontti jäi sittenkin Renatolle tehtäväksi. Kesäkuu oli siis uusi määräaika. Hintakin nousi yllättäen 300 euroa sovitusta ja jälleen alkuperäisestä tarjoushinnasta oli puuttunut IVA, mikä nosti laskua 20 %:lla. Voi näitä italialaisia remonttimiehiä!

Kesäkuun alussa sain Italiasta viestin. Renato oli joutunut leikkaukseen ja olisi kesäkuun sairaslomalla. Remontti siirtyisi heinäkuulle...

Näin kovan onnen seinät ovat matkaan lähtiessämme vieläkin tekemättä enkä uskalla arvatakaan, rohkenisinko itse ryhtyä niiden laittoon. Kutsuisinko talkoisiin työkavereitani tai rakentajatuttuja? Varmuuden vuoksi hain rautakaupasta kiviseinän rappausohjeet ja luin ne läpi. Ehkä minusta tuleekin italialaisen korjausrakentamisen asiantuntija ja opin vielä ostamaan kaupasta oikeat korjausaineet, käsittelemään seinät, rappaamaan, hiomaan ja maalaamaankin, kuka tietää?

 

 

Our first summer vacation in Italy / Kesä Italiassa alkaa

Kesä Italiassa alkaa

Lopultakin koitti ensimmäinen kesä italialaisella mökillämme. Lähdimme matkaan tyttäreni ja kummityttöni kanssa. Mukaan pääsivät myös perheen kaksi pientä koiraa Caro (italiaksi kallisarvoinen tai rakas) ja Bella (italiaksi kaunis). Olimme hankkineet etukäteen lemmikkieläinpassit ja rokotukset kuntoon. Myös matkapahoinvoivalle pikku Bellalle oli haettu eläinlääkäristä pahoinvointilääkkeet. Pennun elämän ensimmäinen lentomatka sujui hienosti, vaikka ensimmäistä kertaa terrierimme joutuivatkin matkustajiksi eläinruumaan. Onneksi isä-Caro on kokenut lentomatkustaja ja se näyttikin pennulleen hyvän käytöksen mallia.

 

Vuokrasin Roomasta Leonardo da Vincin eli Fiumicinon lentokentältä vuokra-auton ja rohkeasti lähdin ajelemaan Torino di Sangron kylää kohti. Kuvittele mielessäsi rinteeseen rakennettu pieni, valkoharmaa kylä, jossa talot ovat kerroksittain ja kylki kyljessä. Jokainen talo on tehty kivestä, vanhimmat satoja vuosia sitten – uusimmat muurattu vanhojen talojen lomaan. Kadut ovat kapeita, tuskin kaksi autoa mahtuu ohittamaan toisensa pääkadulla, sivukaduista puhumattakaan. Kylän autot ovat yhteisellä parkkipaikalla kylän laidalla. Ylös kylään on 150 rappusta, meidän mökillemme 130.  Asumme siis aika korkealla.

Kylän keskustassa on korkean, kaksisataavuotisen talon pohjakerroksessa oma lomakotimme, hartaasti odotettu ja haaveiltu. Kaksimetristen seinien sisällä on aina viileämpää kuin ulkona, vaikka ovi olisi aukikin. Ulko-ovet ovat vanhat ja kaksiosaiset. Niiden keskellä on lasi, jonka suojaksi talvella nostamme ikkunaluukut. Oven yläosassa on talvella lasi ja kesäisin hyttysverkko. Vaihdoimme oveen juuri uuden lukon. Se on saman tehtaan tekemä kuin edellinenkin. Tehty Italiassa samalla tehtaalla ja samalla mallilla pyöritettävine heloineen ja vipuvarsineen.

 

Perillä pikkuinen kaksiomme oli räävityn näköinen auki rapsutetuista seinistään, mutta suihku ja vessa toimivat moitteetta. Olimme matkalta ostaneet Rooman Ikeasta patjat sekä lakanoita ja petasimme petit lattialle patjamuovien päälle. Ensimmäisenä yönä oven yläpuolisesta tuuletusluukusta kuuluivat kylän äänet niin outoina ja vieraina, että oli vaikea saada unta. Koirat pitivät vahtia koko yön ja varoittivat jokaisesta kadulla ohikulkijasta.

Talomme yläkerrassa asuu kylän ainoa rakennusmestari Mario ystävällisen vaimonsa Lorettan ja kolmen pikkutyttönsä kanssa. Nuorin heistä on Isabella, joka pelkää koiria ihan hiukan. Muita naapureita emme olleet vielä tavanneet, mutta tapaisimme kesän aikana. Kesän aikana tutustuisimme ihanaan vanhaan pappaan, joka toisi meille kotitekoista rosé-viiniään ja seinänaapuriimme Gianniin, joka lainaisi meille muovipöytäänsä. Tutustuisimme Lorettan kanadalaisiin vanhempiin, hauskaan eläkkeellä olevaan amerikanitalialaisperheeseen ja kaikkiin heidän ystäviinsä. Tyttäreni saisi sydänystävikseen kylän tytöt ja osan pojistakin. Mutta tästä kaikesta me emme tienneet ensimmäisenä yönämme mökillä vielä mitään.

Huomasimme, että öisin lämpötila ulkona laski 26 – 27 asteeseen, päivisin se pysytteli 30 asteen yläpuolella. Meiltä meni kaksi päivää aikaa tottua lämpötilaan – koti-Suomessa oli ollut reilut 15 astetta kylmempää lähtiessä. Kävelyretkillämme löysimme pikkukylästämme kolme kauppaa, kaksi minimarkettia ja yhden supermarketin. Pikkuisissa ruokakaupoissa on tilaa vähemmän kuin suomalaisissa elintarvikekioskeissa ja asiointi vie paljon aikaa. Myyjät vaihtavat jokaisen asiakkaan kanssa kuulumisia ja juuston sekä lihan valinta palvelutiskillä on tärkeä toimenpide. Kassa pakkaa ostokset valmiiksi kasseihin ja rupattelee iloisesti italiaksi myös vieraampien kanssa – ymmärtävät nämä sitten kieltä tai eivät. Matka kauppaan vie myös aikaa, sillä uusien tuttujen kanssa kuuluu pysähtyä juttelemaan, vaikka oltaisiin nähtykin juuri edellisenä iltana. Mitä tahansahan on voinut tapahtua tässä välissä...

Kuvittele nyt itsesi tänne seurakseni. Paikkaan, jossa stressi on kadonnut ja elämä verkkaista, jopa leppoisaa. Keittiöni ei ole vielä kiinnitetty seinään eikä minulla ole hellaa, joten käymme aamukahvilla lempikahvilassani ja otamme croisantit (cornetto), kotitekoista jäätelöä (gelato) sekä vastapuristetut tuoremehut (spumante) kyytipojiksi. Kyläläiset tulevat ja menevät, mutta me istumme ulkopöydässä sillä aikaa, kun paikalliset juovat kahvinsa seisten baaritiskillä (se on halvempaa siten). Lounasta syömme rannalla – palapizza maksaa 1,20 ja sen kyytipojaksi litran vissy 1,50 euroa.

Illalliselle lähdemme Borgo Anticoon, lähiravintolaamme saman kadun varrella. Siellä isäntä kantaa meille alkuruokia, pääruokia, jälkiruokia ja ruokaryypyt. Laskua kertyy täyden tarjoilun kanssa 20 euroa nuppia kohden sisältäen ruokajuomat, mutta yleensä otamme tyttäreni kanssa vain yhtä tai kahta lajia. Pieni kannu viiniä maksaa 3,50 euroa. Marketissa viinipullo kohtuullisen hyvää juomaa maksaa 2 – 3 euroa, mutta tölkkiviiniä saa eurollakin. Illallisen jälkeen noin klo 23 lähdemme kävelemään kaupungille, jossa sadat ihmiset istuskelevat katujen varsilla tai kahviloissa, puhe sorisee iloisesti ja diskomusiikki soi nuorisopubeissa. Ehkä yksi drinkki vielä maistuisi?

Sukulaispojan Road Trip Italiaan jatkuu... /Boys are having their road trip to Italy

Boys´ are having a fun Road Trip to Italy

One day last spring, I had the madness in my mind, I marched to my bank to get a loan and then bought a cottage in Italy. The madness continued, because I decided to enlist the summer-unemployed son of my cusin and his buddy to finish the renovations in my summer cottages walls. I should have to be warned when I did not know this Otto-friend already and my cousins son was talking about "making a Road trip" to the cottage ... but I was very wide-eyed and gullible.

I made a beautiful renovation budget (1200 euros), but expenses ran away from my hands immediately at the beginning. My cousins´son forgot, that his passport was not valid anymore. So I had to buy him a new passport. Even the take-off delayed for one week, when we didn´t  get the boy's passport in time. In the end I had the courage to book Turku-Tukholma -ferry a place for the car and the boys. We packed the car according to the needs of renovation and kitchen supplies and a sack of food for the needs of young men.

The boys took my car and drove it to the harbor, along with a large amount of cash and some money into the bank, and an Italian bank account credit card for renovation costs with payed limit of 800 euros. I raised a bank loan for the renovation and it was in these accounts. As soon as the call came from Stockholm harbor - ATM card (which they had so that they could buy some gas to the car) had seized the ship, when the lads were trying to use it to pay for food. I mean, the woman's bank card! I sighed, and sent money to buy more fuel in my cousins´sons account. The bank card reward (because it was taken away from someone who is not the owner) came for payment after two months. I paid 80 euros for that too.

I routed the young gentlemen their trip in advance so that it would be the most direct route to the building: Sweden - Denmark - Germany - Austria - Italy motorways. Duration for the trip was total of 4 days drivin with the calculator of Via Michelin router. The first two days it worked out nicely and boys followed my plan in driving through Sweden and Denmark, but after that the boys stopped answering the phone because the battery was empty. They were then in the Netherlands, even though they had plans (my plans) to be in the south of Germany. They were determined to "road trip" through the seaside.

From Holland they then went to Belgium, France, Austria, back to France, and eventually ended up in Italy, Rome, beside the city to the campsite. Since it was hot, they rented a bungalow instead of living in a tent. (I calculated the costs only for tent accomodation). But they told me afterwards, that in previous nights they had had it too sweatty to sleep in a tent. As the television showed a footballgame of Italy-Germany, they decided to rest a couple of days after a hard drive  instead of driving to the cottage. In the campsite there was reportedly a real fun bunch of people and of course they had to get used to the heat of Italy.

Fortunately, the phone was working again, because the money was again ended in boys wallets, as well as food and fuel, so I sent more currency. The trip was already doubled the used amount of money compared to the original budget. I wondered the high costs, and it turned out that Otto, who was supposed to be for the trip using his own money, and pay his own costs, had completely gone there with my cousins´son without the euros. Totally without any money! This nephew then had paid all his wxpences with my money. Then the call came from an Italian hospital ...

______________________

Sukulaispojan Road Trip Italiaan

Eräänä päivänä viime keväänä jouduin hulluuden valtaan, marssin pankkiin hakemaan lainaa ja ostin mökin Italiasta. Hulluus jatkui, koska päätin värvätä kesätyöttömän sukulaispojan kaverinsa ”Oton” kanssa tekemään mökille seinäremonttia. Minun olisi pitänyt ymmärtää olla varuillani, kun en tuntenut Otto-kaveria ennestään ja pojat puhuivat matkasta mökille Road Tripinä... mutta olin kovin sinisilmäinen ja hyväuskoinen.

Tekemäni kauniin remonttibudjetin (1200 euroa) kulut karkasivat heti alussa kädestä, sillä budjetin ulkopuolelta jouduin ostamaan sukulaispojalle passin, koska hänen aiempi passinsa oli mennyt vanhaksi. Lähtökin viivästyi viikolla, kun pojan passinhaussa oli mutkia matkassa. Lopulta uskalsin varata ruotsinlautalta paikan autolle ja pojille. Pakkasimme auton mukaan remonttitarpeita sekä keittiötarvikkeita ja säkillisen ruokaa nuorten miesten tarpeisiin.

Pojat lähtivät autollani ajelemaan satamaan päin, mukanaan iso tukku käteistä rahaani, varaluottokorttini ja italialaisen pankkitilini kortti. Olin nostanut pankista myös remonttilainan ja se oli näillä tileillä. Heti Tukholman satamasta tuli soitto – pankkikorttini (jolla heidän piti maksaa bensat) oli takavarikoitu laivalla, kun sällit yrittivät käyttää sitä ruokien maksamiseen. Siis, naisen pankkikorttia! Huokaisin ja lähetin bensarahaa lisää sukulaispojan tilille. Pankkikortin löytöpalkkio tuli maksuun vasta kahden kuukauden kuluttua. Maksoin senkin.

Reititin herroille matkan ennalta siten, että se olisi suorinta tietä mökille: Ruotsi – Tanska – Saksa – Itävalta – Italia -moottoriteitä. Kestoksi laskin Via Michelinin reitittimen kanssa yhteensä 4 ajopäivää. Kaksi ensimmäistä päivää menikin mukavasti Ruotsissa ja Tanskan läpi ajaen, mutta sen jälkeen pojat lakkasivat vastaamasta puhelimeen, koska akku oli tyhjä. He olivat silloin Hollannissa, vaikka heidän piti suunnitelmieni mukaan olla jo Etelä-Saksassa. He olivatkin päättäneet ”roadtripata” merenrannan kautta.

Hollannista he trippasivat Belgiaan, Ranskaan, Itävaltaan, takaisin Ranskaan ja lopulta päätyivät Italiaan, Rooman kupeessa olevalle leirintäalueelle. Koska oli kuuma, he vuokrasivat bungalowin teltassa asumisen sijaan. Edellisinä öinä oli teltassa tullut hiki. Koska tv:stä tuli jalkapallon Italia-Saksa –otteluita, he päättivät levätä raskaan ajon jälkeen pari päivää mökille ajamisen sijaan. Leirintäalueella oli kuulemma tosi hauskaa porukkaa ja kuumuuteen piti totutella.

Onneksi puhelin toimi, sillä rahat olivat taas loppu, samoin ruoka ja bensa, joten lähetin lisää valuuttaa. Matkaan oli näin kulunut jo kaksinkertainen summa rahaa alkuperäiseen budjettiin verrattuna. Ihmettelin suuria kuluja ja kävi ilmi, että Otto, jolla piti olla matkan ajaksi omat rahat mukana ja maksaa omat kulunsa, olikin lähtenyt mukaan täysin ilman euroja. Näin sukulaispoika maksoi rahoistani kaikki hänen kulunsa.

Sitten tuli soitto italialaisesta sairaalasta...

Sukulaispojan Road Trip Italiaan jatkuu

Olin ollut pähkähullu päästäessäni nuoret miehet Italiaan autoni ja rahojeni kanssa! Kaverit olivatkin päättäneet pitää hupimatkan sovitun talkooreissun sijaan. Sitten tuli soitto italialaisesta sairaalasta...

Otto oli katkaissut jalkansa. Matka bungalowiin oli ollut horjuva – kenties hyvää italialaista oluttakin oli otettu sopivasti hellepäivän tarpeeseen - ja raput olivat koituneet kohtaloksi. Näin pojat matkasivat italialaiseen sairaalaan kipsaamaan jalkaa. Matka kesti jonkun aikaa, koska he eksyivät Rooman keskustaan lähisairaalan sijasta... sillä reissulla en olisi halunnut olla mukana, sillä ajonopeudet ja tavat ovat varsin villejä. 

Kun Oton jalka oli kipsattu, pojat hakivat apteekista särkylääkkeitä, mutta eivät saaneet niitä, koska eivät olleet viitsineet täyttää vakuutuspaperia kunnolla. Näin he yöpyivät vielä leirintäalueella seuraavankin yön. Lähetin lisää rahaa ja otin sukulaispojalle matkavakuutuksen, koska hän ei ollutkaan sitä muistanut itse ottaa.

Muutaman päivän kuluttua pojat sitten lopultakin saapuivat mökille. Matka kesti kaksi päivää (ajo-ohjeen  mukaan siihen piti mennä 2 h 40 minuuttia), kun pojat olivat luottaneet navigaattoriin, joka ei tuntenut koko pikkukyläämme. He olivat tietysti jättäneet kotiin tulostamani ajo-ohjeet kylään ja mökille eivätkä kehdanneet soittaa ja kysyä neuvoa. Onneksi he löysivät leirintäalueen rannalta.

Koska sukulaispojan kaverilla oli piikkikammo ja kipsattu jalka olisi vaatinut päivittäisen napapiikin laiton (veritulpan ehkäisemiseksi), hän oli soittanut lääkärienolleen Suomeen ja pyytänyt lupaa saada ottaa kipsi pois. Eno antoi luvan, kunhan jalkaa ei rasiteta. Niinpä toinen talkooremonttimiehistä aloitti sairasloman. Sukulaispoika raappi lohjenneita seinärappauksia yksinään aamuisin, mutta päivisin oli niin kuuma, ettei töitä voinut tehdä. Onneksi ranta oli lähellä ja pojilla oli autoni käytössä. Ja iltaisin kylällä oli niin mukavaa, ettei silloinkaan voinut työskennellä. Pojilta loppuivat rahat ja lähetin lisää, että saavat syödäkseen.

Kolmen viikon reissun jälkeen tuli aika, jolloin olin varannut pojille paluulennot. Rahat olivat loppu, joten lähetin lisää, että he pääsivät kentälle. Kentällä he soittivat ja pyysivät lisää, että saivat matkatavarat mukaan koneeseen. Lähetin rahat ja vielä lisää rahaa, että pääsivät Suomen päässä kentältä kotiin. Sain takaisin italialaisen pankkikorttini, mutta tili olikin sitten tyhjä – remonttirahatkin oli käytetty elämiseen.

Jälkikäteen kotiin tuli auton rekisterin mukaan jäljitetty sakko ajamisesta kielletyllä alueella. Maksoin sen. Annoin sukulaispojalle joululahjaksi vielä rahat uuden ajokortin hankkimiseen, sillä hän oli kadottanut matkan aikana omansa, ehkä Belgiassa? Joka tapauksessa hän oli sitten ajellut ristiin rastiin Eurooppaa ilman ajokorttia tai edes tilapäistä ajolupaa. Huokaisin.

Rahaa kului poikien reissuun niin paljon, että kaikki tilini olivat tyhjiä. Lopetin kulujen laskemisen, kun matkan puolivälissä kaksi tuhatta euroa ylittyi. Tuli niin paha mieli. Maksan edelleen kesän kuluja. Ja seinät odottavat yhä laittamista...

Oma koti Italiassa kullan kallis remontoida/ Expensive renovation in Italia

Home sweet home - but expensive to renovate in Italy

My new Italian summer cottage had been without a resident for 20 years. For this reason, it needed new pipes and electricity, as well as a bathroom with a shower. Also it needed a new plaster to the walls, as they had been without heating for many years. My friends husband wrote the italian workmen and builder a phased plan and I turned it in English as well as Italian with Google-translation engine. The plan included not only the steps, including descriptions of the pictures but also the style that I wanted in the bathroom tiles and furniture, as well as the kitchen. Also, electric points was drawn in the bottom of the sketch.

After this I started negotiating with the Italian builders with the assistance of a real estate agent. Local plumber and carpenter, electrician services offered at prices very bitter -  when thinking about some Finnish rates these prices were calculated overestimated high, but after the long negotiation, I decided to accept the offer except fixing the walls. After all, these men were professionals and they had the local certificates as well as the official insurances for their companies and work.

Renovation began in May and June, the bathroom was complete, the tubes pulled and electricity put in order. The end result was not as well as in  Finland it would have been, but maybe the average level in Italy - because the finishes were all omitted. The walls were painted only once and the paint was uneven. I painted the walls in the bathroom myself again to have them well enough to watch.

A surprise was that I had ordered for my bathroom white or pale blue tiles, but instead I got for the  shower booth beige tiles (I hate beige) and the floor was yellow (I asked for a white marble effect). Tiling was not around throughout the bathroom, but it was used just in a shower corner and behind the sink. Shower was done in such a way that the door was only a poor rickety plastic fold door. And last but not least - I request a hand shower to the toilet, but instead of it I got mens' bidétoilet what I had not ordered.

 

Oma koti kullan kallis remontoida

Italialainen kesämökkini oli ollut asumatta 20 vuotta. Tästä syystä se tarvitsi uudet putket ja sähköt sekä kylpyhuoneen, jossa olisi suihku. Myös seinät kaipasivat uutta rappausta, sillä ne olivat olleet lämmittämättä jo vuosia. Laadin työmiehille rakennusmestariystäväni kanssa vaiheistetun suunnitelman ja käänsin sen englanniksi sekä italiaksi käännöskoneen avulla. Suunnitelma sisälsi paitsi työvaiheet, myös kuvaukset sekä kuvat haluamistani laatoista ja kalusteista kylpyhuoneeseen sekä keittiöön. Myös sähköpisteet oli piirretty kohdilleen pohjaan.

Alkoi neuvottelu italialaisten remonttimiesten kanssa, kiinteistönvälittäjän avustuksella. Paikallinen putkimies ja kirvesmies-sähkömies tarjosivat palveluitaan kirvelevän kovin hinnoin – suomalaisittain hinnat oli laskettu yläkanttiin, mutta pitkän neuvottelun jälkeen päätin hyväksyä tarjoukset seinien laittoa lukuun ottamatta. Miehillä oli kuitenkin viralliset yritykset sekä vakuutukset kunnossa.

Remontti alkoi toukokuussa ja kesäkuussa kylpyhuone oli valmis, putket vedetty ja sähköt laitettu kuntoon. Työn jälki oli suomalaisittain arvioiden keskitasoa muuten, mutta viimeistelyt oli kaikki jätetty tekemättä. Seinät oli maalattu vain kertaalleen ja maali oli epätasaista. Maalasin seinät itse kylpyhuoneesta uudelleen, jotta jälkeä kehtasi katsella.

Yllätyksenä oli, että pyytämäni valkoisten tai vaaleansinisten laattojen sijaan suihkukopissa olikin beiget laatat (inhoan beigeä) ja lattia olivat keltaiset (pyysin valkoista marmorikuviota). Laatoitus ei ylettänyt koko kylpyhuoneeseen vaan sitä oli laitettu vain suihkunurkkaan sekä käsienpesulavuaarin taakse. Suihkukaappi oli tehty siten, että sen ovena oli hutera muovinen laskosovi. Pyytämäni käsisuihkun sijaan vessaan oli asennettu miesten bidépytty, mitä en ollut tilannut.

Keittiössä oli toki putket, muttei tiskiallasta eikä lavuaaria. Myöskään kylpyhuoneessa ei ollut peilikappia eikä lavuaarikaappia. Katsoin vielä saamaani sähköpostia ja toden totta – saamastani tarjouksesta oli tiputettu nämä pois, mutten ollut huomannut. Purin hammasta ja päätin olla valittamatta, sillä olihan remontti sentään valmistunut ajoissa, mikä italialaisittain oli käsittämätön yllätys.

Kun maksun aika koitti, seurasi yllätys. Remonttimiehet saapuivat vielä erikseen kirjoittamaan laskuja paikan päälle, joten näin laskut vasta silloin. En ollut saanut kirjallisen tarjouspyyntöni vastauksena kuin ranskalaisin viivoin lyhyen työkuvauksen ja hinnat olivatkin olleet arvonlisäverottomia (exc.IVA). Näin remontin hinta nousi useammalla tuhannella eurolla ja ”tappoi” lopun remonttibudjettini. Remonttilainat oli näin käytetty kaikki jo ennen kuin seinät saatiin valmiiksi.

Oli aika ryhtyä etsimään edullisempia keinoja tehdä seinät valmiiksi. Silloin sain loisto-oivalluksen, jota olen katunut jälkeen päin useamman kerran kuin pystyn muistamaan...

Talo Italiasta - miten kauppa tehtiin?/How to buy a house in Italy - this is how I did

Kahdeksan shekin kaupankäynti

Italian kiinteistökauppajärjestelmässä kuka tahansa maan 450 kiinteistönvälitystoimistosta voi myydä minkä tahansa maan noin 18,000 kohteesta. Välityspalkkion maksavat sekä myyjä että ostaja kumpikin tahoillaan - yhden asunnon myynti ja ostaminen tuottavat vähintään 6.000,- euron kustannukset – puolet myyjälle, puolet ostajalle. Italiassa asunnon ostamisessa on aina kyse kiinteistökaupasta. Kauppakirjaprosessi on monivaiheinen. Se sisältää tarjouksen, ensimmäisen käsirahan, toisen käsirahan, tavaratarkastuksen, asiakirjatarkastuksen sekä lopullisen kaupan teon.
Tästä syystä maassa on omien nettihakujeni sekä kiinteistönvälityksissä käyntien perusteella lukuisia välitystoimistoja – osa ulkomailla toimivia – jotka tarjoavat erilaisia kiinteistönvälityspalveluita oheispalveluineen (haku lentokentältä, virastoasioissa avustaminen, lakimiespalvelu, kuntokartoitukset, asunnon jälleenvuokraukset, sisustusapu jne.). Käytin itse apunani yhtä näistä toimistoista.

Lähdimme tyttäreni kanssa kaupantekoreissulle Italiaan viime pääsiäisenä, vain kuusi viikkoa tarjouksen teon ja hyväksymisen jälkeen. Koska loma-asuntoni oli hinnaltaan halpa, voitiin kaupat tehdä suoraan, ilman toisen käsirahan maksua. Ennen kaupan tekoa hain paikallisesta verotoimistosta itselleni italialaisen verotunnuksen, codice fiscalin, ja sain sähköpostiini listan, jossa luki minkä suuruisia shekkejä minun tulee ottaa mukaani kaupan tekoon ja keiden nimille ne kirjoitetaan. Saajia oli kaikkiaan kahdeksan!

Varasimme kiinteistönvälittäjän kautta ajan paikalliselle notaarille. Kaupantekotilaisuuteen tuli mukaan notaarin lisäksi esittelyn tehnyt kiinteistönvälittäjä, kiinteistövälitystoimiston virallinen edustaja, kiinteistönvälitystoimiston talouspäällikkö, myyjä, tavarantarkastaja-rakennusmestari, kauppakirjan kääntäjätulkki sekä virastoavustajani.

Kauppatilaisuus oli varsin muodollinen. Notaarimme puhui vain Italiaa ja tulkki käänsi hänen puheensa englanniksi. Kauppakirja luettiin ääneen sekä italiaksi että englanniksi rivi riviltä. Selväksi tulivat niin naapureiden nimet kuin myyjän ja ostajan siviilisäätykin. Lopuksi luovutettiin shekit ja sain todistuksen tehdyistä kaupoista notaarilta mukaani. Sain myös itselleni mökin avaimet ensimmäistä kertaa. Virallinen kauppakirja lähti vielä oikeuden vahvistettavaksi ja sain sen vasta kesällä itselleni, sillä se piti henkilökohtaisesti luovuttaa asiakkaalle kiinteistönvälitystoimistossa.

Tämän jälkeen paikallisen tavan mukaisesti lähdimme kiinteistönvälittäjiemme sekä koko apuhenkilöstön kanssa juhlimaan kauppoja. Paikallisessa ravintolassa herkuttelimme parin tunnin ajan laajalla antipastovalikoimalla sekä alueen kuohuviinillä mansikoiden, maljojen ja puheiden kera.
Kun herkuttelu oli ohi, lähdimme ajamaan mökille katsomaan omaa kesäkotiamme mittanauhan kera. Miten jännittävää olikaan avata uuden kodin ovi omalla avaimella, etsiä valokatkaisijaa ja ottaa mittoja huonekaluja sekä verhoja varten. Koko ilta hotellihuoneessa meni pohjapiirroksen katsomiseen ja uuden kalustuksen suunnitteluun. Katon holvikaari tuli yöllä vielä uniinkin hohtelemaan.

Eight check-commerce

Italian Real Estate system, any of the 450 real estate agency can sell any of the approximately 18,000 property. The commission is paid by both the seller and the buyer, both parallel tracks - one home selling and purchasing produces at least 6.000, - EUR costs - half of the seller, and half is paid by the buyer. In Italy, home buying is usually always the real estate sale. The contract of sale process is of multi-step. It includes the offer, the deposit of the second deposit, commodity inspection, document control, and the deal-making.

For this reason, the country has its own on-line search of my property as well as transmission ratios of visits on the basis of a number of agencies - part of the operating abroad - offering a variety of real estate brokerage services and additional services (search from the airport, the agency issues assistance, legal services, condition assessments, homeowners jälleenvuokraukset, sisustusapu, etc.). I used myself one of these offices.

We started with my daughter to make a trade trip to Italy last Easter, only six weeks after the bid was accepted. As the vacation rental was priced cheap, trades could be done directly, without a second deposit payment. Prior to the sale I got from the local tax office myself an Italian tax code, codice fiscale, and I got my to e-mail a long list, which included, what level of checks I need to take with  me, in which names and who they are written. Recipients were a total of eight!
We booked the property buying time through a broker at a local notary. Closing ceremony was the presentation in addition to the notary made a real estate agent, real estate agency official representative, the real estate agency financial manager, seller, goods inspector, builder, deed of an interpreter and a translator to assist my agency.

Trade event was quite formal. A notary spoke only Italian and an interpreter translated his words in English. The deed of sale was read aloud, as well as Italian and English line by line. It became so clear who are the neighbors of the house, the names of the seller and the buyers marital status. Finally, I handed over my checks and I got the certificate on trades from notary. I also got myself a cottage keys for the first time. Official bill of sale still went right for confirmation and I got it to myself three month later, in the summer, as it was transferred to the customer in person at the real estate office.

After this, we followed a local practice with our real estated dealer and the entire support staff was there with us to celebrate the buying of the house. Goodies at a local restaurant were eaten during a couple of hours over a wide range of antipasti plates, as well as sparkling wine, strawberries, and speeches with.

When indulgence was over, we left to drive to the cottage to look at our new summer house and wanted to tape measures of places. How a thrilling it was to open a new door to our new summer  home with our own key, look for a light switch and take the dimensions of the furniture and drapes. The whole evening went to so quick. In the hotel room I  dreamed about our floor plan view and the new furniture design. The roof arch came even in my dreams.

Talo Italiasta - juuri se oikea - How to find a house in Italy...

Juuri se oikea

Lähestyimme asuntoa kadun puolelta. Tiesin etukäteen, että talo oli yli 200 vuotta vanha. Sen seinät olivat 1,8 metriä paksut ja tehty kivistä. Pohjapiirroksen oli tehnyt yläkerran asunnossa asuva rakennusmestari, joka mittasi huoneet ja piirsi niistä kuvan. Huoneet olivat pohjaltaan vinoja, ne kaventuvat syvemmälle asuntoon mentäessä takaseinää kohti. Lattiat olivat kuvissa olleet valkoharmaata marmoria. Astuimme kaduilta kapeisiin rappuihin, joiden korkeus vaihteli.

 

Kymmenkunta rappua päätyi kauniiseen holvikaareen, jonka sisällä säältä suojassa oli puinen, kaksiosainen ovi. Sen kumpaakin puoliskoa peitti puuluukku, jonka takana olivat lasit. Sisäänkäynnistä ensimmäinen huone oli keittiö. Se oli valtavan korkea huone, jonka katto kaareutui kulmapilareista keskelle 3,7 metrin korkeuteen. Seinän rappaukset olivat halkeilleet ja pudonneet osin lattialle valkoharmaiksi kasoiksi. Huone oli likainen ja täynnä turhaa roinaa – omistaja oli käyttänyt sitä varastonaan viimeiset vuodet. Siinä ei oltu asuttu yli 20 vuoteen.

Taaempi huone oli samanlainen, mutta sen oikeassa reunassa oli surkea, matala pieni kyhäelmä harkoista. Pölyisen verhon takaa paljastui ruosteinen kylmävesihana ja käsienpesuallas, sekä järkyttävä, ruskea pytty vanhanajan vesisäiliöllä ja vetonarulla varustettuna. Pienen wc:n katto oli niin matalalla, että siellä ei mahtunut seisomaan kunnolla. Tai siis italialaiset miehet pystyivät, minä en eikä Kari, kun olimme puoli päätä paikallisia pidempiä.

 

Uskomatonta, ehkä järkyttävääkin, mutta minä rakastuin heti tuohon ränsistyneeseen asuntoon. Emme menneet enää kolmanteen kohteeseen katsomaan, vaan kysyin kiinteistönvälittäjältä, miten voin tehdä tarjouksen. Phillip ei ollut uskoa korviaan – yleensä ihmiset miettivät asiaa pidempään. Siispä sain ohjeet ajaa kiinteistönvälityksen toimistoon Pescaran lentokentälle ja nostaa mukaan tuhat euroa eli niin sanotun tarjousrahan.

Lentokentän toimisto oli sulkemassa ruokatauolle. Siispä odotimme lentokentän kahvilassa. Italialaisittain ruokatauko oli poikkeuksellisen lyhyt – vain tunti - ja kiinteistönvälittäjä Rosanna jopa pahoitteli odotteluamme. Tarjouksen jättäminen oli uskomattoman pitkäkestoinen ja hermoja kysyvä prosessi. Se sisälsi lukuisia käsillä puhumisia toimiston väen kesken, kopion oton passistani, kiinteistötietojen selvittämistä (toimistolla ei ollut tietoa myytävästä kohteesta sen enempää kuin olin välittäjältä kuullut), puhelinsoittoja välittäjä-Phillipille ja lopulta tiedon siitä, ettei tarjousta voinut vielä jättää. Siispä tarjous lopulta kolmen tunnin vääntämisen jälkeen tulikin tehdä sähköpostilla Suomesta käsin ja nostamani raha laittaakin tulemaan pankin kautta.

Lopen uupuneina lähdimme ajamaan takaisin päin Bolognaan, jossa lentokentän lähellä varaamani hotelli odotteli meitä hellään huomaansa. Tosin sitä ennen taas ajoin moottoritiellä 5,5 tuntia hurjien italialaiskuskien joukossa. Kuten tulomatkalla, he eivät selkeästikään arvostaneet sitä, että ajoin tietöiden kohdalla nopeusrajoitusten mukaisesti, vaan kiilasivat uhkarohkeasti auton keulan eteen ja jopa soittivat torvea hidastelijalle edessään. Myöhemmin keskustelin asiasta Rosannan kanssa ja hän nauroi, kun kerroin ajon kestosta – se oli kaksi tuntia enemmän kuin häneltä vie ajaa Pescarasta Bolognaan. Tietöiden kera. Italialaiseen ajokulttuuriin tottuminen vie siis oman aikansa.

____

Love at first sight

We approached the apartment on the street side. I knew in advance that the house was over 200 years old. The walls were 1.8 meters thick and made of rocks. Layout was done by the builder who lived in the upstairs apartment. He measured the rooms, and drew them as a picture. The rooms were a foot diagonal, they will narrow further into the apartment when going back towards the wall. The floors were made of white-gray marble.

We walked into house from the streets with narrow staircases, which had the varied height. A dozen steps ended up in the beautiful arches, which was protecting the the wooden, two-piece door from rain. In both halves were covered by wooden pieces, behind which were the glasses. The first room was the kitchen. It was a huge room with a high, arched ceiling with corner pillars and it was in the middle 3.7 meters in height. Wall renderings were cracked and fallen far grey and white form  and there was a fine dust on the floor. The room was dirty and full of unnecessary stuff - the owner had used it in stock for the last few years. It had not been inhabited for more than 20 years.

The back room was the same, but on the right side there was a poor, low scribble with a small ingots. Dusty curtain was to reveal a rusty cold water faucet and sink, as well as shocking, an old-fashioned brown wooden tub with a water tank and a draw string with. A small toilet ceiling was so low that there was too big to stand up properly. I mean, Italian men were able to, I wasn´t and neither was  Kari, when we were half a head taller the local ones.

Unbelievable, maybe shocking, but I immediately fell in love at that dilapidated housing. We did not go any more in the third to take a look, but I asked the real estate agent, how do I make an offer. Phillip could not believe his ears - usually people thought about it longer. So I got the instructions to run real estate agency office Pescara airport and raise the one thousand euro, or the so-called offer of money.

Airport office was closing during the italian 3 hours lunch break. So we waited for the airport coffee shop. Italian-food-break was unusually short this time - only an hour - and the real estate agent Rosanna even apologized for having us to wait. Submission of tender was incredibly long and nerve-asking process. It contained a number of hand-speakings with the Office of the ministry, a copy of the take-off from my passport, real estate information detection (in the office they did not have any information about house for sale, any more than I had heard of the broker), the broker-phone calls for Phillip and ultimately the message that no bids have yet been submitted. So, in the end offer a three-hour after twisting came to do e-mail from Finland and recovery to put the money to come through the bank.

Worn out we left to drive back to Bologna, where the reservation of the hotel near the airport was waiting for us at her tender bosom. However, before that time, while on the motorway for 5.5 hours only fabulous Italian riders among them. As on the way, they clearly do not appreciate the fact that the time for the roadworks speed limits, but passed me recklessly in front of my car, and even played the trumpet slowpoke ahead of them. Later, I discussed the matter with Rosannan and he laughed when I told duration of the run - it was two hours more than it takes for her to drive from Pescara to Bologna. Road works with. In Italian, therefore, takes getting used to driving culture of his time.

 

 

Talo Italiasta - etsin kunnes löydän sun /a House in the Sun in Italy - almost there...

Etsin kunnes löydän sun

Aloitin sopivan kesämökin etsimisen kuten nykyisin kaiken muunkin tiedon haun – googlettamalla. Käytin englanninkielisinä hakusanoina myytävät asunnot, myytävät kiinteistöt ja Italia. Uteliaisuuttani etsin myös Kreikan ja Espanjan pieniä mökkejä. Luin eri asunnonvälittäjien sivuilta kuvauksia Italian eri alueista – mikä niille on tyypillistä ja mikä on hintataso.
Sitten tärppäsi. Erään välitystoimiston sivuilta klikkailin pienemmän toimiston sivuille ja sieltä kolmansille – ja siinä – edullisten kiinteistöjen sekä tonttien sivu oli löytynyt. Olin kuin lapsi karkkikaupassa. Noutopussiksi keittiön pöydälle levitin Italian kartan ja sieltä silmäilin eri asuntojen sijaintia.
Aluksi ihastuin vuoristojen suloisiin pieniin kyliin, sitten rannikon lähistön pienkaupunkeihin. Pikkuriikkinen rahasumma karsi 98 % mahdollisista asunnoista pois listaltani ja jäljelle jäävät olivat joko raunioita tai suurta remonttia vaativia. Lopulta löysin kolme mahdollista pientä asuntoa. Mutta mistä tietäisin, paljonko remonttiin pitää varata rahaa? Ja myöntääkö pankki lainaa tähän?
Ystäväni Riitta ratkaisi ensimmäisen ongelmani. Hän lainasi minulle mökkien katselukierrokselle asiantuntijaksi oman eläkkeellä olevan rakennusmestarimiehensä Karin. Niinpä varasin meille lennot, hotellit ja vuokra-auton. Helmikuun hiihtolomaviikolla lensimme Bolognaan ja sieltä ajelin moottoritietä alaspäin rannikkoa pitkin aina keski-Italiaan asti.
Yövyimme vuoriston mökkikylässä pienissä, kylmissä huoneissa, joita lämmitti vain ilmalämpöpumppu. Muutenkin kaikki toimistot ja baarit näyttivät olevan ilman keskuslämmitystä ja niitä lämmitettiin vain ilmapuhalluksella. Ulkolämpötila helmikuussa vuoristossa oli kymmenen plusasteen luokkaa ja sisälämpötila noin 15 astetta. Takkia ei siis tarvinnut riisua sisälläkään. Huoneistohotellin aamupala oli valkoisen leivän ja erilaisten kakkujen juhlaa, kuten Italiassa yleensäkin. Nautimme sitä höyryävän kuuman teen kera takkeihin kääriytyneinä. Olimme ainoat asiakkaat, joten saimme yksityistarjoiluja.
Keski-Italian ensimmäinen kohde oli talo nimeltään Villa Biancanueva, ”Lumikki”. Se hurmasi minut suloisesti entisöidyllä ulkokuorellaan ja taitavasti tehdyillä pohjapiirroksilla. Lumikki oli sisäpuolelta pettymys. Huoneet olivat miniriikkisen pieniä ja yhteinäinen seinäpinta puuttui. Asunnon kunnostuksen hinta-arvio nousi pelkillä pintatöillä yli 20 tuhannen. Vaikka kuva netissä oli upea, asunto sijaitsi niin toisten talojen lomassa, ettei aurinko paistaisi alakerran asuntoon lainkaan ja yläkerran kaksi huoneistoa oli jo myyty. Kylä oli myös korkealla vuorella, josta lähin kauppa sijaitsi kahden kilometrin päähän alamäkeen – kauppakassien kanto kävisi rankasta kuntoilusta.
Teimme toisesta katselukohteesta treffit kiinteistönvälittäjä Phillipin kanssa moottoritien rampin jälkeiseen rekkakahvilaan, Bar Thomasiin. Siellä tapasimme Englannista rakkauden perässä Italiaan muuttaneen miehen, joka poimi meidät kyytiinsä, ajoi näyttämään lähimmän rannan ja kertoi elämästä Italian tällä seudulla. Olimme vaikuttuneita!
Seuraavan kohteen oli valinnut tyttäreni, jota houkutteli meren läheisyys. Kahden huoneen asunto sijaitsi korkean talon alimmassa kerroksessa ja siinä oli oma terassi. Taloon oli myös vedetty vesijohto, viemäri ja sähkö, jotka kustannuksina ovat aika mittavia Italiassa ja puuttuvat suurimmasta osasta rauniotaloja kokonaan.
Pienen maalaiskylän sijainti vuoren rinteellä oli huikea. Vaikka matkaa merelle oli seitsemän kilometriä, Adrianmeri kimmelsi kylän muureilta katsottuna täyttäen koko horisontin. Asunto sijaitsi etelärinteessä, alapuolisen naapurin pihassa kimmelsivät appelsiinit oransseina yhä puussa ja joka puolella kylää oli vihreää silmänkantamattomiin – oliivipuita, viiniköynnöslehtoja, sitruunapuita... Kylän pienet kujat olivat vuosisatoja vanhoja ja kiemurtelivat romanttisten kujien ja kaarien verhoamina yllättävinäkin polkuina. Lähin minimarket sijaitsi talon takana, yläpuolisella kadulla, samoin aamukahvibaari ja hieno ravintola oli saman pienkadun varrella, vain neljän talon päässä asunnolta. Kylä hurmasi minut, mutta miten kävisi asunnon kanssa?

I'm looking for until I find my place in the sun

I started searching for a suitable cottage as it is today with everything else in information retrieval - googling. I used the search words in the English language in the homes for sale, properties for sale and Italy. Out of curiosity, I also Greek and Spanish small cottages. I read the various descriptions of the home page of intermediaries in different Italian regions - which are characterized, and what is the price level.Then it happened - I found the right page. From one agency website I clicked into a smaller office in the sides and from the third - and there - I found many affordable real estates and land sides. I was like a kid in a candy store. To help the picking I spreaded on the kitchen table, the Italian map, and then I looked for housing in different locations.At first, I fell in love with cutest  small mountain villages, then the small towns near the coast. A tiny amount of money cut 98% off my list of potential homes, and the remaining were either in ruins or a major overhaul demanding. Finally, I found three possible small apartments to choose. But where I would know how much renovations and money they would need? And whether to grant a loan to the bank?My friend Riitta solved the first problem. She quoted me her husband for a tour of cottages watching,  a retired builder Kari.
So I booked our flights, hotels and car rental. February  during the ski vacation week, we flew to Bologna and from there I was driving down the highway along the coast to the middle of Italy until.We stayed at the mountain cottage in the village in small, cold room, warmed by a heat pump. Anyway, all of the offices and bars seemed to be without central heating and a heated air blast. Outdoor temperature in February in the mountains was around ten plus degree range and the internal temperature of about 15 degrees. The jacket does not have to take off inside either. Apartment Hotel breakfast was white bread and various cakes a feast, such as Italy offers in general. We enjoyed the steaming hot tea on the jackets wrapped up. We were the only customers, so we got our private waitress to serve us.
Central Italian first destination was a house called Villa Bianca Villanueva, "Snow White" with price only 20000 euros. It charmed me with its a sweet look on the outside - it has been carefully restored and cleverly made relevant access rights. Snow White was the inside of a disappointment.  Tiny  rooms were small and lacked uniformity of wall space. Apartment renovation cost estimate rose by mere surface of the works of more than 20 thousand. Even though the picture online was gorgeous, the apartment was located in the other houses interspersed, that the sun shines from the downstairs apartment at all, and two upstairs apartments had already been sold. The village was also high on the mountain, where the nearest shop was located two kilometers downhill - it might be carrying shopping bags in their heavy workout.

We made a second viewing from a date with a real estate agent Phillip highway ramp after the truck cafe, bar thomas. There, we met a man who found his love and followed her to Italy,  and he drove the us to see the nearest beach, and told the Italian life in this region. We were impressed!
The next item was selected by my daughter, attracted by the proximity to the sea. Two-room apartment located on the ground floor of a tall building, and had a private terrace. The house was also drawn water, sewer and electricity, which costs are quite substantial in Italy and missing most of the ruins of houses completely.
A small rural village of Torino di Sangro´s location on the mountainside was staggering. Although the trip was seven miles from the sea, the Adriatic Sea glistening in the walls of the village of view, filling the entire horizon. The apartment was located on a southern slope, the lower the neighbor's yard glistened in oranges orange still in the tree, and which side of the village green was the eye can see - olive trees, winetrees, lemon trees ...

Small village streets were hundreds of years old, and hummed romantic alleys and arches shrouded in a surprising paths. The nearest mini-market located behind the house, on the street overhead, as well as morning coffee bar and a fine restaurant of the same small street, just four houses away from the apartment. The village charmed me, but how would an apartment with?

Sometimes it happens that the fate is knocking at the door. Then you can choose whether to open the door or noy - pretend the way as you do not hear them knocking. My knock on the door was a letter from insurance company. The company announced a change in insurance terms and conditions, in which case I would be able to  - if I want -  to either continue or terminate insurance for it. Normally, this offered only if you become unemployed or die.
I woke up and think about it, which is such a tiny amount to purchase or make. 40% of after-tax cash sufficient to pay the mortgage, but not enough to the entire amount. Life, therefore, would continue unchanged.
I surrendered dreamed of - what I really want to be and do. I pondered long and hard about what kind of person I want to be where and what kind of environment, where the state of mind and what you doing. I have always dreamed of living abroad and I decided to take their summer house purchase in Italy, where it would be possible.
This story tells you how I'm looking for information on how to purchase the cottage in practice, and what I plan next. Because life is to be lived and dreamed of habit.

 Lido di Morge -beach (Adriatic Sea)

 Village of Torino di Sangro

Kuvia Abruzzosta, Chietin alueelta:

Fossacesian rannalta

Torino di Sangron kylästä

Adrianmerestä SS16-tieltä katsoen

Maiellan vuoresta

kylätiestä Torino di Sangroon

näkymästä kylästä merelle

ja alinna Lido di Morgesta

Unelma todeksi - mökki Italiasta - mistä kaikki alkoi

Joskus käy niin, että kohtalo kolkuttaa ovelle. Silloin voit valita avaatko oven vai oletko olevinasi kuin et kuulisikaan koputusta. Minulla ovelle koputus oli kirje eläkevakuutusyhtiöstä. Yhtiö ilmoitti muuttavansa vakuutusehtoja, jolloin minulla olisi mahdollisuus halutessani joko jatkaa vakuutusta tai irtisanoa se. Normaalisti tätä tarjottaisiin vain, jos jää työttömäksi tai kuolee.

Havahduin miettimään sitä, mikä tuolla pienellä summalla voisi hankkia tai tehdä. 40 % verojen jälkeen raha riittäisi asuntolainan maksuun, muttei riittäisi koko summaan. Elämä siis jatkuisi ennallaan.

Antauduin haaveilulle – mitä oikeasti haluan olla ja tehdä. Pohdin pitkään ja hartaasti millainen ihminen haluan olla, missä ja millaisessa ympäristössä, missä mielentilassa ja mitä tehden. Olen aina haaveillut asumisesta ulkomailla ja päätin toteuttaa oman kesämökin hankkimisen Italiasta, jos se olisi mahdollista.

Tässä juttusarjassani kerron, mistä etsin tietoja, miten käytännössä hankin mökin ja mitä suunnittelen seuraavaksi. Sillä elämä on tehty elettäväksi ja unelmoitavaksi.

Tämä juttu on julkaistu Salonjokilaaksossa 6.6.2013.

Tyttäreni Alisa uuden kotikylämme Torino di Sangron torilla. Kesäasuntomme näkyy taustalla etuvasemmalla ja alhaalla oikealla on kylän yhteinen parkkipaikka.

 

Unelma todeksi - mökki Italiasta - tältä se näyttää ennen remonttia

Torino di Sangron kylästä löytyi pieni kaksio, johon kuuluu pieni, ränsistynyt terassi ja miniriikkinen kukkapenkki. Oven takaa aukeaa remontoitava huoneisto...

 

Tällainen näkymä on ensimmäisessä huoneessa, josta tulee meille keittiö-olohuone-vierashuone. Taaempi huone on makuuhuone, josta purettiin pois vanha kylpyhuone ja sinne rakennettiin kokonaan uusi kylppäri.