Etsin kunnes löydän sun
Aloitin sopivan kesämökin etsimisen kuten nykyisin kaiken muunkin tiedon haun – googlettamalla. Käytin englanninkielisinä hakusanoina myytävät asunnot, myytävät kiinteistöt ja Italia. Uteliaisuuttani etsin myös Kreikan ja Espanjan pieniä mökkejä. Luin eri asunnonvälittäjien sivuilta kuvauksia Italian eri alueista – mikä niille on tyypillistä ja mikä on hintataso.
Sitten tärppäsi. Erään välitystoimiston sivuilta klikkailin pienemmän toimiston sivuille ja sieltä kolmansille – ja siinä – edullisten kiinteistöjen sekä tonttien sivu oli löytynyt. Olin kuin lapsi karkkikaupassa. Noutopussiksi keittiön pöydälle levitin Italian kartan ja sieltä silmäilin eri asuntojen sijaintia.
Aluksi ihastuin vuoristojen suloisiin pieniin kyliin, sitten rannikon lähistön pienkaupunkeihin. Pikkuriikkinen rahasumma karsi 98 % mahdollisista asunnoista pois listaltani ja jäljelle jäävät olivat joko raunioita tai suurta remonttia vaativia. Lopulta löysin kolme mahdollista pientä asuntoa. Mutta mistä tietäisin, paljonko remonttiin pitää varata rahaa? Ja myöntääkö pankki lainaa tähän?
Ystäväni Riitta ratkaisi ensimmäisen ongelmani. Hän lainasi minulle mökkien katselukierrokselle asiantuntijaksi oman eläkkeellä olevan rakennusmestarimiehensä Karin. Niinpä varasin meille lennot, hotellit ja vuokra-auton. Helmikuun hiihtolomaviikolla lensimme Bolognaan ja sieltä ajelin moottoritietä alaspäin rannikkoa pitkin aina keski-Italiaan asti.
Yövyimme vuoriston mökkikylässä pienissä, kylmissä huoneissa, joita lämmitti vain ilmalämpöpumppu. Muutenkin kaikki toimistot ja baarit näyttivät olevan ilman keskuslämmitystä ja niitä lämmitettiin vain ilmapuhalluksella. Ulkolämpötila helmikuussa vuoristossa oli kymmenen plusasteen luokkaa ja sisälämpötila noin 15 astetta. Takkia ei siis tarvinnut riisua sisälläkään. Huoneistohotellin aamupala oli valkoisen leivän ja erilaisten kakkujen juhlaa, kuten Italiassa yleensäkin. Nautimme sitä höyryävän kuuman teen kera takkeihin kääriytyneinä. Olimme ainoat asiakkaat, joten saimme yksityistarjoiluja.
Keski-Italian ensimmäinen kohde oli talo nimeltään Villa Biancanueva, ”Lumikki”. Se hurmasi minut suloisesti entisöidyllä ulkokuorellaan ja taitavasti tehdyillä pohjapiirroksilla. Lumikki oli sisäpuolelta pettymys. Huoneet olivat miniriikkisen pieniä ja yhteinäinen seinäpinta puuttui. Asunnon kunnostuksen hinta-arvio nousi pelkillä pintatöillä yli 20 tuhannen. Vaikka kuva netissä oli upea, asunto sijaitsi niin toisten talojen lomassa, ettei aurinko paistaisi alakerran asuntoon lainkaan ja yläkerran kaksi huoneistoa oli jo myyty. Kylä oli myös korkealla vuorella, josta lähin kauppa sijaitsi kahden kilometrin päähän alamäkeen – kauppakassien kanto kävisi rankasta kuntoilusta.
Teimme toisesta katselukohteesta treffit kiinteistönvälittäjä Phillipin kanssa moottoritien rampin jälkeiseen rekkakahvilaan, Bar Thomasiin. Siellä tapasimme Englannista rakkauden perässä Italiaan muuttaneen miehen, joka poimi meidät kyytiinsä, ajoi näyttämään lähimmän rannan ja kertoi elämästä Italian tällä seudulla. Olimme vaikuttuneita!
Seuraavan kohteen oli valinnut tyttäreni, jota houkutteli meren läheisyys. Kahden huoneen asunto sijaitsi korkean talon alimmassa kerroksessa ja siinä oli oma terassi. Taloon oli myös vedetty vesijohto, viemäri ja sähkö, jotka kustannuksina ovat aika mittavia Italiassa ja puuttuvat suurimmasta osasta rauniotaloja kokonaan.
Pienen maalaiskylän sijainti vuoren rinteellä oli huikea. Vaikka matkaa merelle oli seitsemän kilometriä, Adrianmeri kimmelsi kylän muureilta katsottuna täyttäen koko horisontin. Asunto sijaitsi etelärinteessä, alapuolisen naapurin pihassa kimmelsivät appelsiinit oransseina yhä puussa ja joka puolella kylää oli vihreää silmänkantamattomiin – oliivipuita, viiniköynnöslehtoja, sitruunapuita... Kylän pienet kujat olivat vuosisatoja vanhoja ja kiemurtelivat romanttisten kujien ja kaarien verhoamina yllättävinäkin polkuina. Lähin minimarket sijaitsi talon takana, yläpuolisella kadulla, samoin aamukahvibaari ja hieno ravintola oli saman pienkadun varrella, vain neljän talon päässä asunnolta. Kylä hurmasi minut, mutta miten kävisi asunnon kanssa?
I'm looking for until I find my place in the sun
I started searching for a suitable cottage as it is today with everything else in information retrieval - googling. I used the search words in the English language in the homes for sale, properties for sale and Italy. Out of curiosity, I also Greek and Spanish small cottages. I read the various descriptions of the home page of intermediaries in different Italian regions - which are characterized, and what is the price level.Then it happened - I found the right page. From one agency website I clicked into a smaller office in the sides and from the third - and there - I found many affordable real estates and land sides. I was like a kid in a candy store. To help the picking I spreaded on the kitchen table, the Italian map, and then I looked for housing in different locations.At first, I fell in love with cutest small mountain villages, then the small towns near the coast. A tiny amount of money cut 98% off my list of potential homes, and the remaining were either in ruins or a major overhaul demanding. Finally, I found three possible small apartments to choose. But where I would know how much renovations and money they would need? And whether to grant a loan to the bank?My friend Riitta solved the first problem. She quoted me her husband for a tour of cottages watching, a retired builder Kari.
So I booked our flights, hotels and car rental. February during the ski vacation week, we flew to Bologna and from there I was driving down the highway along the coast to the middle of Italy until.We stayed at the mountain cottage in the village in small, cold room, warmed by a heat pump. Anyway, all of the offices and bars seemed to be without central heating and a heated air blast. Outdoor temperature in February in the mountains was around ten plus degree range and the internal temperature of about 15 degrees. The jacket does not have to take off inside either. Apartment Hotel breakfast was white bread and various cakes a feast, such as Italy offers in general. We enjoyed the steaming hot tea on the jackets wrapped up. We were the only customers, so we got our private waitress to serve us.
Central Italian first destination was a house called Villa Bianca Villanueva, "Snow White" with price only 20000 euros. It charmed me with its a sweet look on the outside - it has been carefully restored and cleverly made relevant access rights. Snow White was the inside of a disappointment. Tiny rooms were small and lacked uniformity of wall space. Apartment renovation cost estimate rose by mere surface of the works of more than 20 thousand. Even though the picture online was gorgeous, the apartment was located in the other houses interspersed, that the sun shines from the downstairs apartment at all, and two upstairs apartments had already been sold. The village was also high on the mountain, where the nearest shop was located two kilometers downhill - it might be carrying shopping bags in their heavy workout.
We made a second viewing from a date with a real estate agent Phillip highway ramp after the truck cafe, bar thomas. There, we met a man who found his love and followed her to Italy, and he drove the us to see the nearest beach, and told the Italian life in this region. We were impressed!
The next item was selected by my daughter, attracted by the proximity to the sea. Two-room apartment located on the ground floor of a tall building, and had a private terrace. The house was also drawn water, sewer and electricity, which costs are quite substantial in Italy and missing most of the ruins of houses completely.
A small rural village of Torino di Sangro´s location on the mountainside was staggering. Although the trip was seven miles from the sea, the Adriatic Sea glistening in the walls of the village of view, filling the entire horizon. The apartment was located on a southern slope, the lower the neighbor's yard glistened in oranges orange still in the tree, and which side of the village green was the eye can see - olive trees, winetrees, lemon trees ...
Small village streets were hundreds of years old, and hummed romantic alleys and arches shrouded in a surprising paths. The nearest mini-market located behind the house, on the street overhead, as well as morning coffee bar and a fine restaurant of the same small street, just four houses away from the apartment. The village charmed me, but how would an apartment with?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti