Joskus käy niin, että kohtalo kolkuttaa ovelle. Silloin voit
valita avaatko oven vai oletko olevinasi kuin et kuulisikaan koputusta. Minulla
ovelle koputus oli kirje eläkevakuutusyhtiöstä. Yhtiö ilmoitti muuttavansa
vakuutusehtoja, jolloin minulla olisi mahdollisuus halutessani joko jatkaa
vakuutusta tai irtisanoa se. Normaalisti tätä tarjottaisiin vain, jos jää
työttömäksi tai kuolee.
Havahduin miettimään sitä, mikä tuolla pienellä summalla
voisi hankkia tai tehdä. 40 % verojen jälkeen raha riittäisi asuntolainan
maksuun, muttei riittäisi koko summaan. Elämä siis jatkuisi ennallaan.
Antauduin haaveilulle – mitä oikeasti haluan olla ja tehdä.
Pohdin pitkään ja hartaasti millainen ihminen haluan olla, missä ja millaisessa
ympäristössä, missä mielentilassa ja mitä tehden. Olen aina haaveillut
asumisesta ulkomailla ja päätin toteuttaa oman kesämökin hankkimisen Italiasta,
jos se olisi mahdollista.
Tässä juttusarjassani kerron, mistä etsin tietoja, miten käytännössä
hankin mökin ja mitä suunnittelen seuraavaksi. Sillä elämä on tehty elettäväksi
ja unelmoitavaksi.
Tämä juttu on julkaistu Salonjokilaaksossa 6.6.2013.
Tyttäreni Alisa uuden kotikylämme Torino di Sangron torilla. Kesäasuntomme näkyy taustalla etuvasemmalla ja alhaalla oikealla on kylän yhteinen parkkipaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti