Öttiäisvaroitus Italiassa!

Italiaan tullessa ja sieltä lähtiessä koira tarvitsee tavanomaisten rokotusten (rabies ja kolmoisrokotus) lisäksi myös ekinokokkoosi-matolääkityksen (otetaan 1 - 5 päivää ennen Suomeen paluuta eläinlääkärin vastaanotolla) sekä punkki-, täi- ym. käsittelyn. Italiassa koiraa kiusaavat hyttyset, joiden mukaana leviää ”leishmaniosi” eli CVBD-tartunta, joka voi tappaa koiran. Normaali suomalainen punkkien estokäsittely ei siis riitä, koska se ei kata hyttysiä, joten ostamme Advantixin yleensä täältä mökkipaikkakunnalta apteekista. 

Tänä vuonna ensimmäinen lääkitys annettiin heti Torino di Sangroon saavuttua, mutta sitten kalenteriin katsominen unohtui ja käsittelyn väli venyi 34 päivään. Niinpä koiralle onnistuttiin saamaan koiratäitartunta. Löysin sen turkista 1 elävän täin ja kymmenittäin mustia munia, joita sitten nypin pinseteillä turkin juuresta.

Koiratäi talouspaperilla ja yorkin leikattua turkkia.

Koska olin pessyt koiran muutama päivä aiemmin, laitoin heti uuden Advantixin niskaan ja ajelin marketista ostetulla koneella turkin puolen sentin mittaan. Caro VIHAA surraavia koneita ja vaikka mieheni piteli siitä kiinni, se onnistui pomppaamaan ilmaan kesken reisikarvojen ajoa. Tuloksena olikin siten sentin mittainen haava nivuksissa. 

Haavahaveri nivuksissa tulehtui nuolemisesta.

Haava desinfioitiin, mutta paikallisessa apteekissa ei ollut myynnissä kaulureita, joten Caro itse ”hoiti” haavaa nuolemalla sitä taukoamatta, jolloin se suureni ja tulehtui.  Alkoi eläinlääkärin metsästys. Sanon metsästys, sillä täällä Italiassa ei ole samanlaista järjestelmällistä eläinlääkäritoimintaa kuin meillä Suomessa. Elokuussa vastaanotot ovat kiinni, viesteihin ja puheluihin ei vastata eivätkä asemat ilmoittele missään päivystyksistä. 

Jäljitin ensin eläimiä omistavien ystävien eläinlääkäreitä ja he soittelivat omille vakilääkäreileen, mutteivät saaneet vastauksia. Sitten googlasimme eri asemia eri paikkakunnilta läheltä. Lancianosta löysimme lopulta yhden aseman, joka siestan jälkeen klo 16 alkaen saattaisi olla auki. Sieltäkään ei vastattu puhelimeen, joten ajoimme paikalle ja istuimme etupihalla oleville odotuspenkeille odottelemaan. 

Kello tuli 16, 16.05 ja 16.10 eikä ketään näkynyt. Päätimme odottaa puoleen asti ja se päätös palkittiin. Varttia yli neljän eläinlääkäri saapui paikalle ja iloksemme - poikkeuksellisesti - puhui englantia! Syynä tähän oli, että hän oli naimisissa brittinaisen kanssa. 

Caro tutkittiin asiantuntevasti ja meitä haastateltiin aiemmista sairauksista. Haava ei ollut syvä, mutta oli tulehtunut, joten hän sai särkylääkkeen lisäksi siihen 14 vuorokauden mittaisen antibiootin rokotuksena sekä apteekista haettavaa salvaa. Kun kyselin kauluria, sanoi eläinlääkäri, ettei sitä tarvita. Annettu haavanhoitoaine vaikuttaa tehokkaasti myös nuoltuna ja sisltää luonnonaineita sekä K1-vitamiinia. Sitä nyt sitten lisätään aamuin ja illoin iholle ja ensimmäisen hoitopäivän jälkeen näyttääkin jo paremmalta. 

Koiran hoito maksoi eläinlääkärimaksun 25 euroa, kolme piikkiä 35 euroa ja apteekin salvan 18,50 euroa eli yhteensä selvisimme 78,50 eurolla. Toimistomaksuja ei ollut ja summa annettiin käteisellä lääkärille kuten aina ennenkin. Tällä kertaa tosin saimme kuitin. 

Uusia öttiäisiä ei ole ilmestynyt, joten tartunnasta taidettiin päästä eroon kertakäsittelyllä. Uusintakäsittely pitää kuitenkin laittaa 20 - 24 päivän välein eli aiemmin käytetty kerta kuukaudessa on liian harva laittoväli.