Veronassa oopperassa

Yksi pitkäaikaisista haaveistani on ollut oopperassa käynti Veronassa. Ei siksi, että olisin kiinnostunut erityisesti kulttuurista, vaan pikemminkin uteliaisuudesta. Nyt tuli aika toteuttaa tuo haave. Olimme jo valmiiksi Italiassa ja lähdössä seuraavaksi Milanoon, jonne on Veronasta vain kahden tunnin ajomatka. Siispä lähdin vilkaisemaan Veronan Areenan tarjontaa sen nettisivuilta. 

Veronan Areena iltavalaistuksessa.

Veronassa Areena on se kuuluisin ja paras tapahtumapaikka. Se on 1100-luvulta asti viihdyttänyt jättiyleisöjä ulkoilmassa aivan kaupungin keskustassa ja akustiikka on mitä mahtavin. Keskilavalla puhuttu puhe kuuluu ylimmille riveille ilman vahvistimia. Oopperoita onkin kesällä ja alkusyksystä tarjolla monta kertaa viikossa ja monia eri vaihtoehtoja. 

Oopperan pihalla säilytetään eri näytösten rekvisiittaa.

Missä oopperassa tarvitaan oluttynnyreitä?

Sevillan parturin ruusut päivällä pihalla. 

Valitsimme Sevillan parturin ihan aikataulusyistä - ehtisimme yöpyä kaksi yötä Veronassa ja päivällä olisi vielä aika tavata rakas, italialainen vaihto-oppilaspoikamme Giosue eli Juuso pikaisesti vanhassa keskustassa (hänellä oli vielä yksi yliopiston loppukoe edessä ja hän oli jo valmiiksi Veronan keskustassa kirjastossa lukemassa). Sevillan parturin juoni löytyi nettisivuilta italiaksi ja englanniksi. Se menee lyhyesti näin: 

Komea, nuori ja rikas kreivi tapaa tytön ja rakastuu syvästi. Hän haluaa varmistua tytön tunteista ja kertoo olevansa köyhä sotilas testatakseen tytön tunteita. Tyttö on orpo ja hänen holhoojansa on vanha, lihava kääkkä, joka käyttää häikäilemättä hyväkseen tytön omaisuutta. Kun holhooja kuulee, että nuori mies on tytöstä kiinnostunut, hän päättää mennä itse tytön kanssa naimisiin pitääkseen rahat. Tyttö joutuu ”kotiarestiin” eikä kreivi pääse kertomaan tunteistaan hänelle. Kreivi on onneton ja uskoutuu Sevillan parturille, joka on kaikkien naisten uskottu ja pääsee vapaasti liikkumaan taloissa. Parturi on veijari, joka keksii lukuisia juonia saadakseen nuoret tapaamaan toisiaan. Vastoinkäymisten kautta lopulta nuoret saavat toisensa, parturi saa luvatut kulta- ja hopeadublonit sekä holhooja saa pitää tytön omaisuuden. Koko setti kestää kolme tuntia, mikä sisältää 20 minuutin väliajan vajaan kahden tunnin kuluttua aloituksesta.

Paremmissa vermeissä oopperaan. Mitä lähempänä lattiaa ollaan, sitä hienommat ovat vaatteet.

Olimme paikalla oopperan luona jo hyvissä ajoin ja asetuimme portin numero 13 jonoon. Siinä nuorimies tuli tarkastamaan lippumme ja näytimme kännykästä ”ticketfree-lippujamme”. Ongelma olikin sitten siinä, etteivät liputtomat liput kelpaa, vaan ne piti käydä tulostamassa portin numero 9 lipunmyynnissä, jossa sitten jonotimme vartin ja saimme ne tulostettua mukaamme. 

Tulostettu tickettfree-lippu 

Palasimme omalle portillemme ja sen vieressä oli istuinpehmusteiden myydä. Varmuuden vuoksi ostimme 2 pehmustetyynyä ja ne tulivatkin tarpeeseen - vaikka istuimissa oli selkä- ja käsinojat, ne olivat kovamuovisia ja takapuoli puutui tyynyistä huolimatta nopeasti. Istuinsyvyys oli myös varsin lyhyt ja jalkoja joutui pitämään harallaan, ettei olisi kosketellut edellä istuvan rouvan niskaa taukoamatta. Ilmeisesti italialaiset ovat olleet lyhytjalkaisempia kuin meikänainen. 

Keskellä kalleimmat "poltrona-" eli nojatuolipaikat, joille saapui hienosti pukeutuneita pariskuntia.

Keskiosaston väki muovituoleilla.

Ooppera alkoi pimeyden jo saavuttua ja ulkoilmateatteri olisi ollut pimeä ilman täytevaloja sekä jännää italialaista perinnettä: yleisöllä oli mukanaan pieniä kynttilöitä ja heti alussa he sytyttivät ne palamaan, jolloin katsomossa oli valtavat määrät pieniä valopisteitä, kukin omassa, pienessä jalustassaan (ilmeisesti myös kynttilöitä myytiin portilla). 

Kynttilöiden sijaan meillä suomalaisilla oli kädessämme Areenan omat kuohuviinilasit. Juoman hinta 8 euroa sisälsi mukaan otettavan, painetun kuohuviinilasin. Sitä saikin varjella aika lailla, kun väliajalla väkeä ramppasi kapeilla penkkiriveillä edestakaisin (siinä vaiheessa lasit olivat tietysti tyhjiä). 

Tyypillisesti kaikissa italialaisissa massatapahtumissa joku saa sairaskohtauksen ja niin kävi myös tässä. Ensiapuhenkilöstöä saapui rivakkaan tapaan paikalle kymmenkunta oransseissa liiveissään (heitä on aina yhtä monta!) ja pitkän ensihoidon jälkeen kannettiin sairastunut paareilla (pilkkopimeässä katsomossa) alas jyrkkää portaikkoa pitkin. Esitys jatkui ilman keskeytystä.

Alkutanssahtelut ilman laulua

Päähenkilöt lavalla yhtä aikaa, morsian keskellä.

Esityksen päätteeksi seurasivat pitkät aplodit - päähenkilöille, sivuhenkilöille, tanssijoille, soittajille, kapellimestarille sekä päälavalla että kummallakin sivulavalla. Sen jälkeen alkoi ilotulitus, johon italialaiset tuntuvat mieltyneen kovasti (melkein joka tapahtuma päättyy jonkinlaiseen ilotulitukseen, myöhäisimmät niistä ovat aamuneljältä, kuten Lancianon historiallisten viikkojen lopetusjuhlallisuudet). Olimme hotellissamme perillä vähän vajaa yksi yöllä ja sen jälkeen lähdimme vielä ulkoiluttamaan koiran.