Villa Gregoriana ja Villa Adriana Tivolissa ovat myös maailmanperintökohteita

Italian Tivolin toinen suosittu kohde sijaitsee aivan kaupungin ytimessä. Unescon maailmanperintökohde Villa Gregoriana on puutarha, mutta se on myös keskustan keskellä oleva vesiputousten, luolien ja rotkojen reitti, joka on syntynyt aikoinaan Aniene-joen tulvan takia. Tuolloin vesi tuhosi kaupungista suuren osan ja sen vuoksi joki käännettiin kulkemaan kallion yli, mistä vesiputoukset syntyivät. Aniene-joen iloja ja hyötyjä kuvaillaan hienosti Unescon sivuilla, joten laitan tähän poikkeuksellisesti niihin linkin.https://whc.unesco.org/en/tentativelists/5008/

Putoukset päältä katsottuna

Kaupungin ydinkeskusta ja rotko

Sisäänkäynnin jälkeen kuljetaan ensin alas, alas ja alas polkuja, rappuja, luolastoja. Vesiputousten kuvaamiseen on oma terassinsa ja sen jälkeen mennään yhä alaspäin. Kun ollaan pohjalla alkaa ylämäki rappuineen ja lopulta päädytään pienen, tunnelmallisen kahvilan terassille litimärkinä hiestä, mutta hyvin tyytyväisinä. Jalat väsyvät kyllä reitillä... joten tämä kannattaa jättää kaupungin viimeiseksi nähtävyydeksi.

Italialaista jäätelöä - nam! Lasi proseccoa
on myös ansaittu kävelyn jälkeen.

Roomalaiset eli kalliit hinnat, mutta hyvä jäätelö. 
Piazza de Plebiscito on osoitteena.

Alkupalaksi kesäkurpitsaa, munakoisoa
ja paprikaa mozzarellan kera.

Jälkiruuaksi jäätelöä - kermalla tai ilman!

Tivolin kolmas kohde onkin historiallisesti kaikkein kuuluisin ja myös se on Unescon maailmanperintökohde. Villa Adriana eli Hadrianuksen huvila on antiikin ajan loisteliaimpia nähtävyyksiä. Se sijaitsee noin viiden kilometrin päästä Tivolista omalla 70 hehtaarin tontillaan ja sisältää keisarillisen päähuvilan lisäksi pylväskäytäviä, vierastaloja, kylpyläalueen, uima-altaita sekä upean paviljongin.

Italialainen historiantunti pidetään paikan päällä.

Toukokuussa ei talvitakki ole enää tarpeen. 

Plataanipuut ja Sypressit varjostavat lampea kauniisti. 

 Adrianassa käy paljon koululuokkia opettajiensa kanssa ja kierrokset ovat hyvin järjestettyjä, mutta voit halutessasi kiertää myös omaan tahtiin kuten me teimme. Varaa kuitenkin aikaa vähintään puoli päivää, sillä tulet kävelemään kilometrejä alueella. Kuumana päivänä on hyvä myös varata mukaan pari vesipulloa, sillä jano yllättää varmasti. 

Mitä sitten näimme? Valtavasti - alue on laaja ja hienosti säilynyt! Villa Adriana on yhdistelmä Kreikan, Rooman ja Egyptin hienoston näkemystä siitä, millainen olisi täydellinen kaupunki. Säilyneitä rakennuksia on paikalla yli 30 kpl, vaikka alue on rakennettu jo 117 - 138 jKr. 

Kävelytie parkkipaikalta huvila-alueelle.

Rakennukset on jaettu neljään kokonaisuuteen: Afroditen temppeliin ja kreikkalaiseen teatteriin, päärakennukseen sekä hovirakennuksiin (mukaan lukien meriteatteri, Keisarillinen palatsi, Talvipalatsi, kirjastot ja Kultainen aukio, jolla on hienot marmoriportit), kylpyläalueeseen ja vielä puutarha-alueeseen sekä tornin, akatemian ja lilja-altaan yhdistelmään (jossa ovat myös maanalaiset säilytystilat sekä palvelijoiden asuintilat). Opaskirjan mukaan alue oli unohdettuna Hadrianuksen kuoleman jälkeen lähes 1500-luvulle asti. Sen uudelleen löytämisen jälkeen se on innoittanut renessanssin että barokin ajan arkkitehtejä ainutlaatuisella tavalla. 

Pienenä knoppitietona kerrottakoon, että keisari Hadrianus rakennutti huvilan alun perin asunnoksi ja ylistykseksi poikaystävälleen. Tämä tieto kerrotaan opaskierroksella, mutta jostain syystä sitä ei ole ikuistettu Unescon sivuille. 

Tivolin kaupungissa kihloihin Villa D´Esten suihkulähteiden keskellä

Seuraava suosikkipaikkani on vielä Rooman läänissä, mutta kaupungin ulkopuolella, Sabiinilaisvuorten rinteellä oleva Tivolin kaupunki. Antiikin aikaan kaupungin nimi oli Tibur. Tivoli on yksi Unescon maailmanperintökohteista ja keskeisen sijaintinsa takia houkuttelee paljon turisteja.

Tivolin kaupunki sijaitsee Rooman keskustasta itään noin 20 minuutin ajomatkan verran. Sinne on helppo kääntyä A24/A25-moottoritieltä, jos tulet omalla autolla. Roomasta pääsee tietysti myös bussilla Tivoliin (Ponte Mammolon metroasema/linja B ja kesto on noin 45 minuuttia). 

Villa D´Esten suihkulähteitä

Villa D´Esten suihkulähdepuistossa on noin 500 suihkulähdettä, altaita, luolia ja patsaita (ja myös kiviröykkiöitä, joissa on sammalta ja suihkulähde yhdessä). Puisto on ollut vuodesta 1550 suunnilleen nykyisessä muodossaan. Sen urkulähde soittaa urkumusiikkia veden voimalla ja sadan suihkulähteen terassilla lähteet suihkuttavat kotkien vartioimaan altaaseen. Tunnelma puistossa on ihana - liikenteen melua ei kuulu, linnut laulavat, suihkulähteet humisevat, lorisevat ja soivat.

Näkymä päärakennuksen parvekkeelta
yhdelle lähteistä.

Puistossa on rauhallisia kävelyreittejä.

Minulle Tivoli on erityisen rakas, koska menimme siellä Villa d´Esten suihkulähdepuistossa kihloihin Vesan kanssa vuonna 2016. Vielä rakkaammaksi kaupunki tuli, kun menimme siellä naimisiin seuraavana vuonna Tivolin kaupungintalolla perheen ja ystävien jakaessa iloamme. 

Nuorenparin kihlajaiskuva

Kaupungissa on ydinkeskusta ja sen laitamilla sivukeskustoja kuten monissa muissakin Italian kaupungeissa. Hotellia varatessa kannattaakin aina tarkistaa, että hotelli on vanhassa kaupungissa tai muuten liikkumiseen tarvitaan autoa. Vanhankaupungin keskustassa on todella hyviä ruokapaikkoja - mekin söimme elämämme parhaat tryffelipastat keskustan Falcone-nimisessä ravintolassa (perustettu 1918) ihan kohtuuhintaan ja vielä mielettömän hyvien jälkiruokien kera!

Tryffelipastaa. Tryffeliä raastettiin pinnalle
vielä lisäkerroksena pöydässä. 

Perinteiset Bruschetta-leivät alkupalana.

Tuoretta artisokkaa olisi tarjolla myös

Tivoli illan hämärässä

Falcone-ravintolan sisäänkäynti

Maitovanukas-jälkiruoka

Kevään mansikoita sokerin ja sitruunan kera

Antiikin aikainen Tivolin kaupunki on kuuluisa kolmesta turistikohteesta: Villa D´Esten suihkulähdepuistosta, Villa Gregorianan suihkulähteistä sekä luolastosta ja Villa Adrianasta eli Hadrianuksen puistosta ja huvila-alueesta. Kerron näistä muista myöhemmin lisää ja samalla annan vinkit Tivolin parhaasta jäätelöpaikasta! 

Rooman romanttisin paikka: Borghesen puisto

 Yksi suosikkipaikoistani Roomassa on Borghesen puisto. Se sijaitsee ydinkeskustan pohjoispuolella, aivan keskustan koillisreunassa ja yhä joen tuntumassa. Villa Borghese kuuluu Rooman lukuisiin, yleisölle avonaisiin, avariin ja vehreisiin puistoihin, joissa voi poiketa nauttimaan elämästä sekä ystävien seurasta päivän kuumimpaan aikaan. Samalla voi kuunnella loistavantasoisia katusoittajia, jotka pitävät puistossa konserttejaan saksofonin tai kitaran kera keräten kolehtia hattuun tai kitaralaatikkoon. 

Giardino del Lagon rannalla mieheni kanssa.

Puistossa on rauhallisia nurmikoita, joilla perheet ja ystävykset nauttivat piknikeistä retkipeittojen päällä, pelaavat jalkapalloa tai heittelevät frispiitä. Toiset sen sijaan kävelevät valtavien plataanipuiden alla poluilla perheineen tai ajelevat neljän hengen polkuautoilla puistokujia pitkin. Myös hevosvaljakkoajelu on mahdollista. Urheilullisemmat tietysti vuokraavat rullaluistimet ja viilettävät niillä. 

Takana keskellä plataanipuita ja palmuja tällä 
pienellä aukiolla Borghesen puistossa. 

Näkymä puiston sisääntulon viereltä Villa Giulian
takaa Piazza Popololle.

Borghesen mäeltä näkee koko Rooman yli.
Vittorio Emanuel II:n monumentti keskellä.

 Puisto on myös yksi Rooman romanttisimmista paikoista. Puiston keskellä on Järvipuutarhan puisto, Giardino del Lago. Englantilaistyylisessä puistossa kasvaa sypressejä, bambua ja banaanipuita.

Temppeli 1700-luvulta.

Patsas temppelin vieressä on 
myös suihkulähde.

Järven keskellä on neoklassinen Aescalapiukselle omistettu temppeli 1700-luvulta. Järven rannalla on venevuokraamo ja sieltä olemme mieheni Vesan kanssa vuokranneet veneen ja käyneet romanttisella ajelulla lammella (se ei siis oikeasti ole järvi). Soutelun jälkeen maistuvat sitten jo aperitiivit jossakin puiston viehättävistä kahviloista. 

Mieheni Vesa soutaa lammella. Borgo Anticon
Michelen mukaan se tekee hänestä viikingin...

Puistoon pääsee Piazza di Spagnan yläpuolelta Pincio-puutarhasta, Via Venetolta Porta Pincianan kautta tai prinssi Camillo Borgheselle vuonna 1825 rakennetusta Piazzale Flaminion sisäänkäynnistä. Jos tulet Via Veneton kautta, ohitat samalla menneiden aikojen hienoimpia ylhäisökoteja, joissa nykyisin ovat luksushotellit, Hard Rock Café sekä Harry´s Bar. Puiston portti on heti Harrin baarin vieressä (se on muuten yhtä kallis kuin Venetsian vastaava baari!).

Puisto on ympärysmitaltaan noin kuusi kilometriä. Siellä on monia museoita, oppilaitoksia, eläintarha, ratsastuskoulu, amfiteatteri ja tekojärvi. Villa Giuliassa (Julia) on hieno kokoelma Rooman varhaisasukkaiden etruskien taidetta - olen ihastunut erityisen tarkkoihin miniatyyreihin museossa, mutta toki siellä on paljon muutakin katseltavaa. 

Puistossa on myös paljon erilaisia patsaita, rintakuvia ja sieviä pikku temppeleitä. Pidän myös erilaisista suihkulähteistä kuten Merihevosten suihkulähteestä Fontana dei Cavalli Marini Piazza di Sienalla. Hevosissa on valtava voima ja ne näyttävät hyvin eläviltä. Myös Viale della Casina di Raffaellolta löytyvä pyöreä minikokoinen temppeli Tempio di Diana on suloinen näky ja todella suosittu kuvauskohde. Mekin olemme käyneet siellä kuvaamassa toinen toisemme. 

Frassassin luolasto on Italian ja koko Euroopan upein

Kesälomareissullamme päätimme viedä vieraamme paikkaan, josta kovinkaan moni täällä Suomessa ei ole kuullut, Frasassin luolastoon. Grotte di Frasassi tai Frasassi Caves sijaitsee Anconan maakunnassa, Marchen läänissä. Paikka on parin tunnin ajomatkan päässä meistä. Matka kulkee kylästä Bologna-Bari -moottoritien kautta Anconan kaupungin kohdalle ja siitä käännytään sisämaahan päin Gengan kaupunkiin.

Tippukiviä luolassa

Gengassa auto jätetään suurelle parkkipaikalle ja käydään ostamassa liput myyntipisteestä. Sen ympärille on pystytetty kokonainen matkamuistokylä, josta voi ostaa juomia, ruokia ja myös lämpimiä vaatteita. Ne ovatkin tarpeen luolassa, jossa lämpötila pysyy ympäri vuoden samana eli 12 - 14-asteisena. Turistit kuljetetaan linja-autoilla luolan suulle, jossa opas ottaa vastaan ryhmän. Opastuksia on saatavilla mm. italian, englannin ja saksan kielillä. 

Suomineidot matkalla maan alle.

Tervetuloa Frasasssin kaivokseen.

Vaikka Frasassin luolat ovat meillä tuntemattomia, ne ovat yksi Italian kuuluisimpia nähtävyyksiä. Luolat löytyivät sattumalta vuonna 1971. Paikalliset kiipeilyseuran jäsenet olivat luolan katolla ja yhden heistä jalka upposi maassa olevaan luolan aukkoon osittain. Kiipeilijät jäivät ihmettelemään kaiun kestoa ja päättivät tutkia asiaa tarkemmin. Kävi ilmi, että luolat olivatkin kerrostalon korkuisia ja niiden sisällä oli ihmeellisiä, 10.000 vuotta vanhoja tippukivimuodostelmia. Kun tutkimusretkeilijät etenivät luolissa, lisää yllätyksiä seurasi!

Luolasto on Gran Sasso -vuoren sisällä. 

Luolastot olivat yli kilometrien pituisia ja jokainen niistä muodosti omanlaisensa kamarin. Stalaktiitti-tippukivet muodostavat pylväitä ja eri muotoisia hahmoja kuten karhun. Suurin luola on korkeudeltaan Milanon tuomiokirkkoa korkeampi. Viimeinen luola on nimeltään Finlandia. Sinne pääsee vain erikseen tilattavalla opastuksella, koska reitti luolaan on varsin haastava ja vaatii hyvää kuntoa. Se on kuitenkin katsomisen väärti, sillä tuossa luolassa tippukivet hohtavat valkoisina kuin jää!

Vesan kanssa valmiina  + 12 asteeseen.

Valokuvaus luolissa on sallittu ilman salamaa. Salamavalo voisi vaurioittaa herkkää mikroilmastoa. Seiniä ei saa kosketella, koska ihmisten luolaan tuomat bakteerit voivat tuhota luolat.

Kävelyreitti ei sovellu pikkulapsille tai invalideille, sillä rappuja on paljon ja kivet ovat paikoin kosteita, liukkaita ja jopa märkiä. Lenkkitossut ovatkin luolassa parempi vaihtoehto kuin liukaspohjaiset sandaalit.

Stalaktiittia ja vettä

Maailman romanttisin järvinäköala Italiassa ja miten sinne pääsee

Kesällä mietittiin mieheni kanssa, mitä romanttista tehtäisiin treffeillä ja ensimmäisenä mieleen tuli tietysti käynti sydämenmuotoisen järven rannalla. Olin nähnyt paljon kuvia järvestä ja tiesin, että se sijaitsee vuoristossa, korkealla Maiellan huipulla. Siispä päätimme suunnistaa sinne!

Meidän perhe Scanno-järven näköalapaikalla vuoren päällä. 

Lago di Scannon näkee viereisen vuoren huipulta parhaiten. Romanttinen järvinäkymä on järvellä, jonka nimi on Lago di Scanno eli Scannojärvi. Se sijaitsee pienen Scannon kylän vieressä. Sinne pääsee Rooma - Pescara-moottoritien kautta. Matkaa on kummastakin - sekä Roomasta että Pescarasta - noin sata kilometriä. 

Tästä kohden käännytään moottoritieltä pois, juuri ennen 
kuin tie Roomaan sukeltaa tunneliin. 

Tie mutkittelee vuoren reunaa pitkin ja
vasemmalla puolelle tässä on rotko. 

Pienen matkaa on myös tasaista tietä ja metsää.

Tunnelissa mahtuu ajamaan kerrallaan vain yksi.

 Tie järvelle on mutkainen ja kapea kuten useimmat vuoristotiet. Sen varrella on kapeampia kohtia, joista pääsee vain yksi auto kerrallaan. Tien vieressä on huikea pudotus rotkoon - et siis halua hurjastella. Parissa kohtaa tien varrella on levikkeitä, joille voit pysähtyä ja nousta ottamaan autosta kuvan. Näkymät ovat uskomattoman hienot! 
 

Ennen Scannojärveä on tarjolla kuitenkin upea nähtävyys: Villalagon järvi. Se on upea, vihreä ja puhdasvetinen vuoristojärvi, jonka historiallisen antiikkisillan päälle on rakennettu uusi silta järven poikki. Pysähtyminen kannattaa! Kirkas ja vihreä vesi on raikasta ja viileää. 

Villalagon opaste - kannattaa pysähtyä ihailemaan! 

Kun pääsimme perille Lago di Scannoon, hämmästyimme! Järven rannalla oli kokonainen pieni kylällinen palveluita. Sieltä löytyi niin ravintoloita kuin erilaisia vene- ja uimalauttavuokrauspaikkojakin. Söimme paikallisen ravintolan terassilla ehkä maailman parhaan pasta-annoksen - jopa koiramme söi pastaa hotkimalla! Tämä on paikka, jonne haluamme jatkossa tuoda myös vieraitamme käymään ja viettämään leppoisaa rantapäivää. 

Kesäpäivä sujuu leikiten näillä vuokravälineillä!

Scannojärvi on myös kirkas ja heijastaa pintaansa ympäröivän luonnon. 

Kiva paikka, sanoi Carokin

 Sen jälkeen oli aika katsastaa näköalapaikka. Kysyimme neuvoa ja meille kerrotiin, että voisimme seurata Abruzzon sydän eli Cuore D´Abruzzon kylttejä. Niinpä lähdimme kapuamaan vuoren rinnettä ylös. Saimme ohjeen nousta noin tunnin ajan rinnettä ylös. Kun olimme kulkeneet kolme varttia ja oli jo kunnon hiki päällä, luulimme olevamme perille. Olimmekin kuitenkin vasta vanhalla luostarilla, jonka takaa polku jatkui... ja jatkui... vielä puoli tuntia. Osa matkasta olikin sitten laskua ja osa taas nousua takaisin. Ensin kyltin opastamana mennään vanhalle luostarille Sant´Egidiolle. 

 Alkumatkasta koirakin käveli vielä itse.

 Tapasimme matkalla onneksi mukavia italialaisia, jotka opastivat meidät perille asti. Luostarin jälkeen ei näet ollut enää kylttejä vaan ainoastaan eri paikkoihin risteäviä polkuja. Oikean polun erotti vain opaskeppeihin maalatuista raidoista. Monen monituisen vesijuomatauon jälkeen pääsimme perille. Vesipullotkin olivat jo tyhjenneet ja täytimme ne luostarin vesipostista sitten paluumatkalla. 

Polut olivat kunnoltaan vaihtelevia ja osan matkasta saatiin kulkea kuin suomalaisessa koivumetsässä, noin vihreyden puolesta. Onneksi Papi kantoi suurimman osan matkaa. Tässä kohtaa alkoi jo jännittää... karhun jätöksiä oli pitkin polkua. 

Perillä näköalapaikalla olikin jännittävää maastoa. Irtokivien päällä laskeuduttiin alas köysien reunustamalle kourulle, jossa seisoimme, kun matkaseurana olleet italialaispojat ottivat meistä kuvan. Takaisin nousu olikin haastavampaa, koira sylissä kipusimme lohkare kerrallaan siten, että kumpikin vuorollaan nousi ja sitten nosti koiraa seuraavalle. Hiki virtasi, voitte uskoa. En siis suosittele tuota näköalapaikkaa ihan huonokuntoisille. 

Scanno-järvi 

Italialainen matkaseura 

 

Vuorten päältä näki hyvin naapurikyliin. Alas meno olikin jo joutuisampaa, vaikka irtokivien takia tietysti joutui olemaan varovainen. Paikka paikoin polku oli romahtanut reunastaan ja sai katsoa aika tarkkaan mihin astui. 

Päätimme vielä käydä Scannon vuoristokylässäkin katsastamassa vanhan kaupungin keskustaa ja poiketa siellä kahville sekä teelle. Lepohetki Scannossa oli herkullinen. Hauskana yllätyksenä paikallisessa pikkubaarissa oli tarjolla suomalaista Pandan lakua. Sitä piti tietysti ottaa kahvin, teen ja cornettojen eli croisanttien seuraksi. 

Herkkuhetki Scannon vanhassa kaupungissa. 

Paluumatkalla Torino di Sangroon piti vielä pysähtyä kuvaamaan hetkeksi Villalagon sillan luona. 

Villalagon silta (Vesan ottama kuva)

Ihan tavallinen karhuvaara. 

Auton kyydistä onnistuin nappaamaan myös liikennemerkin, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt. Siinä sanotaan suomeksi suurin piirtein näin: Hiljentäkää, sillä nopeus tappaa karhut! Tätä merkkiä ei näe ihan joka kylässä Italiassa.  Hiljentäkää - karhuja tiellä!