Italian herkkuja ja Borgo Antico -ravintola

Omena ja muita herkkuja

 

Muistatko miltä tuntui lapsena syödä omenaa? Se oli niin iso, että jouduit ponnistamaan sormesi pisimmilleen saadaksesi siitä otteen. Haukatessasi avasit leukasi apposen auki ja sait irti vain pikkuriikkisen palan, jonka reunoilta jatkoit urakkaasi. Kun puolet omenasta oli syöty, makeaa omenamehua oli pitkin naamaa ja käsiä. Olit jo ihan kylläinen.

Ostin eilen kaupasta tuollaisia italialaisia jättiomenia ja nyt syön sellaista terassilla auringonpaisteessa. Suunnittelen päivän lounaan ruokalistaa, koska sain yläkerran naapurilta Loretalta ison muovikassillisen tuoreita vihanneksia: rapsahtavan tuoretta salaattia, kippuraisia pitkiä kurkkuja sekä kesäkurpitsaa. Laitan ne lounaaksi italialaisittain – kaikkeen salattiin lorautetaan runsaasti oliiviöljyä sekä hiukan mausteita tai viinietikkaa, muttei koskaan valmiita salaatinkastikkeita.

Myös grillissä paistuviin kesäkurpitsoihin laitan täkäläisittäin vain öljyä ja merisuolaa. Pastan  keitän kattilassa juuri sopivan pehmeäksi (al dente) ja sen kastikkeena on naapurilta saatua, aitoa italialaista tomaattisoosia.

Borgo Anticon tulinen soosi pastalle

 

Älkää luulko, että kokkaisin täällä jatkuvasti – tämä on poikkeus! On sunnuntai ja linja-auto ei kulje rannalle. Kylän ruokapaikat on suljettu siestan ajaksi. Normaalisti rantapäivinä ostamme lounaaksi rantaravintolasta syötäväksi palapitsaa tai syömme jotakin mereneläviä tai pastaa. Palan painikkeeksi juomme vissyä tai vettä.

Mustekalaa friteerattuna rantabaarissa

 

Iltaruuan syömme naapuriravintolassamme Borgo Anticossa. Olemme nyt jo kanta-asiakkaita ja tunnemme omistaja Michelen sekä paikan tarjoilijat Brunan ja omistajan pojan. Olen oppinut italiaa jo sen verran, että ymmärrän Michelen tykkäävän kertoa kaksimielisiä vitsejä ja Brunan punastuvan niitä kuullessaan. Hän ei suostu kääntämään juttuja englanniksi (jos nyt osaisikaan, sen verran vahvistettavaa kielitaidossa vielä olisi). Michelen poika on päivätyössä Torino di Sangron juna-asemalla ja myy siellä viinejä.

Borgo Anticon Michele

 

Eilen keskustelin italiaksi pitkän hetken toisen kanta-asiakkaan Carlon kanssa. Luulin hänen olevan töissä konetehtaassa kokoajana, mutta kävikin ilmi, että hän on tehtaassa siivoojana. Siivoojan palkka on Italiassa 900 euroa kuussa. Carlon mukaan sillä palkalla ei pysty elättämään vaimoa, joten hän on siksi pysytellyt sinkkuna, vaikka onkin jo 56-vuotias. Kotona asuvia aikuisia poikia kutsutaan täällä nimellä ”mammolino” eli äidin pikkupoika ja sellainen on siis kantiksemme Carlo.

Näin kylän salaisuudet ja ihmisten taustat aukenevat pikku hiljaa, keskustelu keskustelun jälkeen. Alan vähitellen tuntea yhä useampia ihmisiä yhä paremmin. Seuraavaksi kerronkin teille parhaasta ystävästäni Italosta!

 

 

Ongelmia autovarauksissa Italiassa /Problems with car rentals in Italy

Ongelmia autovarauksissa

Matkamme on sujunut hienosti lukuun ottamatta ongelmia autovuokraamojen kanssa. Vuokrasin jälleen Rooman Fiumicinon lentokentältä auton muutamaksi päiväksi. Vuokraamo sijaitsee eri rakennuksessa kuin saapuvat lennot ja autojen luovutus puolestaan kolmannessa rakennuksessa. Usein autot sijaitsevat useammassa kerroksessa eli toisesta saa avaimet ja toisesta auton.

Tulopäivänämme olin heräillyt aamuneljän maissa ja auton hakuhetkellä iltakahdeksalta olin jo aika väsähtänyt. Niinpä tein auton tarkastuksen aika huolimattomasti – katsoin vain sivut ja totesin etupuskuriin toiseen laitaan merkityn naarmun laitetuksi luovutuslappuun. Toisessa sivussa oli pieni naarmu, jota ei ollut merkitty ja jonottelin puolisen tuntia takaisin luovutustiskille kertomaan naarmusta ja pyytämään sitä merkittäväksi lappuuni. Virkailija katsasti naarmun, nauroi, ettei se edes ole naarmu ja kieltäytyi kirjaamasta raapua lappuuni. Hän kertoi olevansa paikan johtaja, joten hän ei allekirjoittanut lappua. Olin niin väsähtänyt – edessä vielä kolmen tunnin ajomatka Rooman sivusta – että annoin periksi ja lähdin ajamaan.

Kolme vuokrausvuorokautta oli nopeasti ohi ja tuli aika palauttaa auto. Olin varannut auton siten, että palautan sen eri paikkaan kuin hain. Palautuspaikkana oli Lancianon kaupunki lähellä kotikyläämme.  Autovuokraamon palautuspaikalla ei ollut sovittuun aikaan vastaanottajaa, joten soittelin vuokraamon päivystysnumeroon. Sieltä luvattiin heikolla englannin kielellä tulla paikalle vartissa. Odotimme vartin, puoli tuntia. Sitten soitin toimistolle uudelleen, ei vastausta.  Lähetin tekstiviestin, ei vastausta. Tunnin kuluttua puheluuni vastattiin jälleen ja sain kuulla, että auton tarkastaja on paikalla kahden minuutin kuluttua.

Vartin päästä paikalle saapui nuori mies, joka ei puhunut lainkaan englantia. Hän tarkasti auton huolellisesti myös helmojen alta – ja yllätys, yllätys – sieltä paljastui raapu, jota en ollut huomannut Roomassa. Seurasi pitkä puhelu toimistoon. Virkailija kirjoitti paperiin jotain, peitti kirjoittamansa tekstin ja pyysi minua allekirjoittamaan palautuslapun. Vaadin saada nähdä kirjoitetun tekstin. Siinä sanottiin italiaksi, että tunnustan tehneeni puskuriin naarmun.

Olimme jo myöhässä kotiimme sovituilta treffeiltä rakentajan kanssa. Viimeinen bussi kyläämme lähtisi siltä illalta ihan kohta, satoi rankasti eikä vuokraamon kaveri ymmärtänyt sanaakaan englantia. Kiristelin hampaitani, allekirjoitin lomakkeen ja hyvästelin mielessäni takuumaksun 800 euroa! Se oli vuokrausta tehtäessä varattu tililtäni ja veloitusta ei palauteta, jos auto on kolhittu. Maksua ei pitäisi ottaa, jos on ottanut ”omavastuun pienennysvakuutuksen” (18 euroa/päivä) kuten olin tehnyt välittäjäfirmasta. Jäin jännittämään miten kävisi – saisinko koskaan rahojani takaisin välittäjäfirman vakuutuksen kautta?

Pescara Nordin ostoskeskuksen parkkipaikka

 

Tällä välin viimeinen bussi kyläämme ennätti lähteä. Olimme märkiä ja väsyneitä. Palasimme kotikyläämme taksilla. Matka maksoi 30 euroa.

 

 

Problems with car rental

Our vacation trip 2013 is going well with the exception of problems with the car. I rented again a car from Rome Fiumicino airport for a few days. Car rentals (autonoleggio) is located in a different building than the incoming flights and car donation, in turn, in the third building. Often cars are located in more than one floor, or from another you get the keys and from the other you get the car.

On the date of our arrival I was waking around four in the morning and the car - so at the time at 20.00 I was already pretty tired. So I made a negligent vehicle inspection - just looked at the website and found the front bumper to one side of the marked scratches put in documents. The secondly found was a small scratch on the side, which was not marked and waited another half an hour at the delivery desk to tell the about the scratch and ask for it a significant to my document. The clerk mustered scratch, laughed, that such a small mark it does not even have a scratch and refused to my document. He said also that he was the manager, so he did not sign the tag. I was so tired - and still havin in front of me a three-hour drive from Rome to Abruzzo - that I gave up and started to run.

 

The three rental days were soon over, and the time came to return the car. I had booked the car in such a way that will restore it to a different location than the original. Return venue was the city of Lanciano near our hometown.   The car hire company back there was not agreed at the time of the recipient, so I called the car hire on-call number. From here they promised in the (poor) English language to become to the meeting point in fifteen minutes. We waited a quarter of an hour, half an hour. Then I called the office again, no response -   sent a text message, no response. One hour later I called and got answered again, and I was told that the car inspector is present in two minutes.

Fifteen minutes later arrived on the scene a young man who did not speak English at all. He inspected the car thoroughly under the skirts - and surprise, surprise - there was revealed scratched, which I had not noticed in Rome. There was a long phone call to the office. The clerk wrote the paper something covered, written text, and asked me to sign the back flap. I demand to see the written text. It was said in Italian, I confess to have done the scratch buffer.

We were already late for a date agreed, to our house with the builder. The last bus that night would leave to our village in few minutes, it was raining heavily and the car hire guy didn´t  understood a word of English. I gnashed my teeth, I signed the form and said goodbye to my mind a deposit of 800 euros! It was the time of hire booked from my account and the charge will not be refunded if the car has been scratched. Will not be taken if you have taken, "deductibles pienennysvakuutuksenextra insurance" (18 euros / day) as I had done the broker about the car. I stayed in the excitement how it might be - can I get my money back ever  from the insurance through a broker firm?

Pescara Nord shopping center parking lot

In the meantime, the last bus to our village had left. We were wet and tired. We came back to our hometown in a taxi. Trip cost me 30 euros.

 

Unelma todeksi - talo Italiasta: näin voit ostaa auton Italiasta/ How to buy a car in Italy

Mökkiauton osto Italiasta

 

Kun viime kesänä ajoin Italiasta Suomeen, olin tehnyt pienen mitoitusvirheen. Laskin Via Michelinin avulla, että matkan pituus olisi 1600 kilometriä. Sattui kuitenkin pieni moka – Michelin laski matkan maileina ja todellinen ajomatka olikin 2600 kilometriä. Neljä päivää ajamiseen oli aika lailla tiukka aikataulu ja se oli aika pitkä matka ajella ainoana kuskina. Varsinkin kun Saksassa ”nopeusrajoittamattomat” moottoritiet oli merkitty 100 – 130 rajoituksin ja tietöitä oli vähän väliä. Kahdeksan tuntia ajamista päivässä sai pohkeet piukottamaan ja takamuksen puutumaan nopeasti, joten pidin taukoja tiheästi. Näin päivittäinen ajomatka kestikin 10 – 12 tuntia!

 

Tänä kesänä pidin koko lomani Italiassa. Auton vuokraaminen Italiasta tulee pitkillä lomilla kalliiksi. Vaikka päivämaksu olisikin vain 30 euroa, vakuutuksen omavastuun poisto lisää 15 – 20 euroa päivähintaa. Näin kuukauden loman autovuokrat olisivat olleet jo 1350 euroa. Lisäksi luottokortista varataan panttimaksuksi 800 euroa, joka on kiinni autovuokraamolla siihen asti, kunnes palautat auton. Siksi harkitsinkin, että ostaisin mökille auton Italiasta.

 

Ryhdyin selvittämään asiaa. Googlasin netistä autojen osto- ja tuontiohjeet sekä italiankieliset autokauppojen sivut. Löysin Oikotietä vastaavan hakupalvelun ja sieltä hain 500 – 2000 euroa maksavia autoja. Hämmästyin autojen määrää ja tasoa – niitä oli paljon kohtuuhinnalla jopa alle 100 000 kilometrin määrillä ja ihan ”hyviäkin” merkkejä – ei siis vain Alfa Romeoita ja Fiateja.

Seuraavaksi päätin selvittää, millainen auto kannattaisi ostaa ja miten auton voi ostaa, rekisteröidä tai haluttaessa tuoda vaikka Suomeenkin. Pohdin myös välittäjän käyttöä tai itse etsimistä. Etsin tietoa Suomi24:n keskustelupalstoilta, Taloussanomista, tullin kotisivuilta ja muutamista muista lähteistä. Niiden mukaan suomalaiset autokauppiaat tuovat paljon autoja suoraan Italiasta (toiseksi suurin maahantuontimaa Saksan jälkeen) ja jäljet häivytetään vaihtamalla ajotietokoneen ja navigaattorin kieli sekä vaihdetaan paperit, joten alkuperäisiä rekisteriotteita ei tarjota nähtäväksi.

 Auton voi ostaa välittäjältä, autokaupasta tai suoraan yksityiseltä. Päätin jälleen seikkailla ja yrittää koko ostorumban selvittämistä ihan itse. Ja sitten lähdinkin hakemaan vinkkejä sekä kokemuksia toisilta auton ostajilta netistä.

Ensimmäinen saatu vinkki on, että auto tulee mieluiten ostaa autoliikkeestä, jotta paperit tulee tehtyä oikein ja ne ovat luotettavia. Yksityishenkilöiden myymänä on joskus sattunut niin, että myyjä onkin myynyt naapurin auton omin nokkineen. Jos auto on autoliikkeessä toisten autojen keskellä ”jumissa”, se kannattaa koeajaa. Kuluttajalla on tarkistusvelvollisuus ja koeajo kannattaa tehdä. Ostaja ei voi Italiassa vedota virheeseen, joka autossa oli ostohetkellä, jos on laiminlyönyt koeajon.

 

Autoliikkeet eivät ole ahkeria vastaamaan sähköpostikyselyihin englannin kielellä. On vaan parasta mennä paikan päälle ja siellä jututtaa autokauppiasta. Merkkiliikkeestä näyttää löytyvän edullisiakin autoja, joihin saa jopa vuoden takuun. Maksa kauppasumma vasta, kun kaikki on selvää ja saat auton laillisesti omiin nimiisi ja vakuutuksen jolla voit ajaa läpi Euroopan, jos aiot kesän jälkeen tuoda auton Suomeen.

Toinen selvitettävä asia on vakuutus. Liikennevakuutuksen saaminen Italiassa on haastavaa, koska vakuutusyhtiöitä on valtava määrä ja niiden nettisivut ovat italiankielisiä. Asiaa helpottaa, jos kotipaikka on italialaisessa osoitteessa kuten mökillä. Kokeneet ostajat suosittavat auton ajamista Suomeen myyjän vakuutuksilla, jos se onnistuu tai ottamaan vakuutuksen Suomesta. Kun iImoittaa suomalaiselle yhtiölle auton valmistenumeron ja ajankohdan paluumatkalle, niin he tekevät sille liikennevakuutuksen. Siispä nyt lomille lähtiessäni suuntaan ensimmäiseksi nenäni kohti italialaista autokauppaa...

 

 

Kuva Torino di Sangron parkkipaikalta: kesällä 2012 kulkuneuvona oli oma, Suomesta paikalle ajettu auto, mutta miten käy tänä kesänä – syntyvätkö autokaupat Italiassa?
________________________
_________ 

Home buy a car in Italy

 With the recent summer time from Italy to Finland, I made a small error in the calculating the route. Calculator Via Michelin gave me the distance of 1600. It happened, however, a small mistake - Michelin decreased distance in miles and the actual distance was 2,600 kilometres. Four days driving was quite a tight schedule and it was quite a long way to shave the only driver. Especially when in Germany, "unlimited" highways were marked  with 100 - 130 km/h limits and road works were here and there. Eight hours of driving per day made my calves and buttocks a hard time, even thought I had frequent breaks. Thus the daily drive lasted 10 to 12 hours!

 

This summer, I kept all my vacation in Italy. Renting a car in Italy will be expensive when keeping long during holidays. Although the daily rate would be only 30 euros, the deductible depreciation increases the price additionally from 15 to 20 per day price. This month holiday car rentals for one month  would have been 1350 EUR. In addition, the credit card is reserved for a deposit payment of 800 euros, which is attached to the car rental company until you return your car. Therefore, even considering that I would buy a car from Italy to the cottage.

 

 

I began to investigate the matter. I googled the web for car purchase and import guidelines and the Italian car dealers pages. I found a shortcut to the corresponding search service to and from the shark 500 - 2000 cars costing. Was amazed at the number of vehicles and levels - at a much affordable price even less than 100 000 km of the volume and just "some good" characters - not just the Alfa Romeos and Fiats.

Next, I decided to find out what kind of car would be worth to buy and how to buy a car, register or, if desired, even to Finland. It also discusses the use of an intermediary or a self-searching. I am looking for information about Suomi24 forums, Financial News, the Customs web site and a few other sources. According to them, the Finnish car dealers bring a lot of cars directly from Italy (the second largest after Germany exporting used cars) and erases the traces of replacing the trip computer and navigation, as well as change the language papers, so the original extracts from the Register does not provide to be seen.

Car can be purchased in the retailer, auto shop or from a private. I decided again to venture and try to purchase the entire rumba settlement all by myself. And then I went to get tips and experiences with other online car buyers.

 

The first tip received is that the car should ideally be bought in the shop, so the pages will be done right and they are reliable. Individuals saling cars have sometimes  occurred, so that the seller has sold a neighbor's car without permission... If the car is in the shop in the middle of the other cars "stuckked", it's worth a test-drive. The consumer has the obligation to review and testing should be done. The buyer can not claim an error in Italy, which was in the car at time of purchase, if you have failed a test drive.

 

Car dealerships are not hard-working to meet the e-mail inquiries in English. It is best to not go there and there to talk to the salesperson. Moving up the character appears to be low-cost cars, which may be up to a year warranty. Pay the price to the counter, where everything is clear and you will get it under your own legal name and it is secured and the insurance allows you to drive through Europe, if you are going after the summer to bring a car to Finland.

The second thing is to determine the insurance. The premiums written in Italy is difficult to obtain because the insurance companies are of a huge number and their website is in Italian.  Our experienced buyers recommend you to drive in Finland,  using the seller's insurance, if it is successful, or to take out insurance in Finland. When informing the Finnish company vehicle identification number and the date of the return trip, they make the insurance even in advance. So now, when I left for vacations the direction of my nose  is first towards the Italian car sales ...

 

Photo of Torino di Sangro from the parking lot: in the summer of 2012 had their own means of transport, from Finland to the scene driven a car, but what happens this summer - are generated during auto shops in Italy?

Renovation in Italy continues... or not /Remontti jatkuu suomalaisvoimin

Remontti jatkuu suomalaisvoimin

 

Tein italialaisen remonttimieheni kanssa sopimuksen seinien valmiiksi rappaamisesta ja maalaamisesta. Työn piti valmistua talven aikana - ehkä alkaa loka-marraskuussa, mutta kuitenkin olla valmiina pääsiäiseksi, jolloin palasimme mökille. Laskua työn valmistumisesta ei kuulunut, joten päätin maaliskuussa soittaa Renatolle, Remontti-Reiskallemme. Hän kertoi ehtivänsä tehdä seinät ja kylpyhuoneen liukuoven kiinnitykset vasta kesäkuussa. Siispä pääsiäisenä tuumasimme ystäväni sekä hänen miehensä kanssa, että kokeilisimme itse remontin tekoa.

Perille saavuttuamme otimme urakaksemme ostaa huonekalut ja kasata ne paikoilleen, jottei tarvitsisi taas nukkua lattialla. Ostin Pescaran Ikeasta sängyn, vuodesohvan, ruokapöydän ja tuolit. Kasasimme ne valmiiksi ja pidimme lepopäivän.

 

 

Yllä Puglian alueelta rantakaupunki, alla Cascate del Verde -vesiputous, Abruzzon alueelta

Vaan kävi niin, että alueen taika vei meidät mennessään ja työn tavoitteet unohtuivat. Kiersimme nähtävyyksillä: erilaisilla rannoilla, kauniilla vuoristojärvillä, Puglian maakunnassa, luonnonsuojelualueilla, vesiputouksella, englantilaisella hautausmaalla... valvoimme myöhään, pelasimme korttia, lauloimme ja maistelimme viinejä. Ennen kuin huomasimmekaan, viikko oli vierähtänyt. Oli aika siirtyä Roomaan muutamaksi päiväksi nähtävyyksiä  katsomaan ja palauttaa auto vuokraamoon.

 

 

Abruzzon alueen Trebbiano-viiniä ja Ristorante Borgo Anticon pasta-annos - NAM!

Näin seinäremontti jäi sittenkin Renatolle tehtäväksi. Kesäkuu oli siis uusi määräaika. Hintakin nousi yllättäen 300 euroa sovitusta ja jälleen alkuperäisestä tarjoushinnasta oli puuttunut IVA, mikä nosti laskua 20 %:lla. Voi näitä italialaisia remonttimiehiä!

Kesäkuun alussa sain Italiasta viestin. Renato oli joutunut leikkaukseen ja olisi kesäkuun sairaslomalla. Remontti siirtyisi heinäkuulle...

Näin kovan onnen seinät ovat matkaan lähtiessämme vieläkin tekemättä enkä uskalla arvatakaan, rohkenisinko itse ryhtyä niiden laittoon. Kutsuisinko talkoisiin työkavereitani tai rakentajatuttuja? Varmuuden vuoksi hain rautakaupasta kiviseinän rappausohjeet ja luin ne läpi. Ehkä minusta tuleekin italialaisen korjausrakentamisen asiantuntija ja opin vielä ostamaan kaupasta oikeat korjausaineet, käsittelemään seinät, rappaamaan, hiomaan ja maalaamaankin, kuka tietää?

 

 

Our first summer vacation in Italy / Kesä Italiassa alkaa

Kesä Italiassa alkaa

Lopultakin koitti ensimmäinen kesä italialaisella mökillämme. Lähdimme matkaan tyttäreni ja kummityttöni kanssa. Mukaan pääsivät myös perheen kaksi pientä koiraa Caro (italiaksi kallisarvoinen tai rakas) ja Bella (italiaksi kaunis). Olimme hankkineet etukäteen lemmikkieläinpassit ja rokotukset kuntoon. Myös matkapahoinvoivalle pikku Bellalle oli haettu eläinlääkäristä pahoinvointilääkkeet. Pennun elämän ensimmäinen lentomatka sujui hienosti, vaikka ensimmäistä kertaa terrierimme joutuivatkin matkustajiksi eläinruumaan. Onneksi isä-Caro on kokenut lentomatkustaja ja se näyttikin pennulleen hyvän käytöksen mallia.

 

Vuokrasin Roomasta Leonardo da Vincin eli Fiumicinon lentokentältä vuokra-auton ja rohkeasti lähdin ajelemaan Torino di Sangron kylää kohti. Kuvittele mielessäsi rinteeseen rakennettu pieni, valkoharmaa kylä, jossa talot ovat kerroksittain ja kylki kyljessä. Jokainen talo on tehty kivestä, vanhimmat satoja vuosia sitten – uusimmat muurattu vanhojen talojen lomaan. Kadut ovat kapeita, tuskin kaksi autoa mahtuu ohittamaan toisensa pääkadulla, sivukaduista puhumattakaan. Kylän autot ovat yhteisellä parkkipaikalla kylän laidalla. Ylös kylään on 150 rappusta, meidän mökillemme 130.  Asumme siis aika korkealla.

Kylän keskustassa on korkean, kaksisataavuotisen talon pohjakerroksessa oma lomakotimme, hartaasti odotettu ja haaveiltu. Kaksimetristen seinien sisällä on aina viileämpää kuin ulkona, vaikka ovi olisi aukikin. Ulko-ovet ovat vanhat ja kaksiosaiset. Niiden keskellä on lasi, jonka suojaksi talvella nostamme ikkunaluukut. Oven yläosassa on talvella lasi ja kesäisin hyttysverkko. Vaihdoimme oveen juuri uuden lukon. Se on saman tehtaan tekemä kuin edellinenkin. Tehty Italiassa samalla tehtaalla ja samalla mallilla pyöritettävine heloineen ja vipuvarsineen.

 

Perillä pikkuinen kaksiomme oli räävityn näköinen auki rapsutetuista seinistään, mutta suihku ja vessa toimivat moitteetta. Olimme matkalta ostaneet Rooman Ikeasta patjat sekä lakanoita ja petasimme petit lattialle patjamuovien päälle. Ensimmäisenä yönä oven yläpuolisesta tuuletusluukusta kuuluivat kylän äänet niin outoina ja vieraina, että oli vaikea saada unta. Koirat pitivät vahtia koko yön ja varoittivat jokaisesta kadulla ohikulkijasta.

Talomme yläkerrassa asuu kylän ainoa rakennusmestari Mario ystävällisen vaimonsa Lorettan ja kolmen pikkutyttönsä kanssa. Nuorin heistä on Isabella, joka pelkää koiria ihan hiukan. Muita naapureita emme olleet vielä tavanneet, mutta tapaisimme kesän aikana. Kesän aikana tutustuisimme ihanaan vanhaan pappaan, joka toisi meille kotitekoista rosé-viiniään ja seinänaapuriimme Gianniin, joka lainaisi meille muovipöytäänsä. Tutustuisimme Lorettan kanadalaisiin vanhempiin, hauskaan eläkkeellä olevaan amerikanitalialaisperheeseen ja kaikkiin heidän ystäviinsä. Tyttäreni saisi sydänystävikseen kylän tytöt ja osan pojistakin. Mutta tästä kaikesta me emme tienneet ensimmäisenä yönämme mökillä vielä mitään.

Huomasimme, että öisin lämpötila ulkona laski 26 – 27 asteeseen, päivisin se pysytteli 30 asteen yläpuolella. Meiltä meni kaksi päivää aikaa tottua lämpötilaan – koti-Suomessa oli ollut reilut 15 astetta kylmempää lähtiessä. Kävelyretkillämme löysimme pikkukylästämme kolme kauppaa, kaksi minimarkettia ja yhden supermarketin. Pikkuisissa ruokakaupoissa on tilaa vähemmän kuin suomalaisissa elintarvikekioskeissa ja asiointi vie paljon aikaa. Myyjät vaihtavat jokaisen asiakkaan kanssa kuulumisia ja juuston sekä lihan valinta palvelutiskillä on tärkeä toimenpide. Kassa pakkaa ostokset valmiiksi kasseihin ja rupattelee iloisesti italiaksi myös vieraampien kanssa – ymmärtävät nämä sitten kieltä tai eivät. Matka kauppaan vie myös aikaa, sillä uusien tuttujen kanssa kuuluu pysähtyä juttelemaan, vaikka oltaisiin nähtykin juuri edellisenä iltana. Mitä tahansahan on voinut tapahtua tässä välissä...

Kuvittele nyt itsesi tänne seurakseni. Paikkaan, jossa stressi on kadonnut ja elämä verkkaista, jopa leppoisaa. Keittiöni ei ole vielä kiinnitetty seinään eikä minulla ole hellaa, joten käymme aamukahvilla lempikahvilassani ja otamme croisantit (cornetto), kotitekoista jäätelöä (gelato) sekä vastapuristetut tuoremehut (spumante) kyytipojiksi. Kyläläiset tulevat ja menevät, mutta me istumme ulkopöydässä sillä aikaa, kun paikalliset juovat kahvinsa seisten baaritiskillä (se on halvempaa siten). Lounasta syömme rannalla – palapizza maksaa 1,20 ja sen kyytipojaksi litran vissy 1,50 euroa.

Illalliselle lähdemme Borgo Anticoon, lähiravintolaamme saman kadun varrella. Siellä isäntä kantaa meille alkuruokia, pääruokia, jälkiruokia ja ruokaryypyt. Laskua kertyy täyden tarjoilun kanssa 20 euroa nuppia kohden sisältäen ruokajuomat, mutta yleensä otamme tyttäreni kanssa vain yhtä tai kahta lajia. Pieni kannu viiniä maksaa 3,50 euroa. Marketissa viinipullo kohtuullisen hyvää juomaa maksaa 2 – 3 euroa, mutta tölkkiviiniä saa eurollakin. Illallisen jälkeen noin klo 23 lähdemme kävelemään kaupungille, jossa sadat ihmiset istuskelevat katujen varsilla tai kahviloissa, puhe sorisee iloisesti ja diskomusiikki soi nuorisopubeissa. Ehkä yksi drinkki vielä maistuisi?

Sukulaispojan Road Trip Italiaan jatkuu... /Boys are having their road trip to Italy

Boys´ are having a fun Road Trip to Italy

One day last spring, I had the madness in my mind, I marched to my bank to get a loan and then bought a cottage in Italy. The madness continued, because I decided to enlist the summer-unemployed son of my cusin and his buddy to finish the renovations in my summer cottages walls. I should have to be warned when I did not know this Otto-friend already and my cousins son was talking about "making a Road trip" to the cottage ... but I was very wide-eyed and gullible.

I made a beautiful renovation budget (1200 euros), but expenses ran away from my hands immediately at the beginning. My cousins´son forgot, that his passport was not valid anymore. So I had to buy him a new passport. Even the take-off delayed for one week, when we didn´t  get the boy's passport in time. In the end I had the courage to book Turku-Tukholma -ferry a place for the car and the boys. We packed the car according to the needs of renovation and kitchen supplies and a sack of food for the needs of young men.

The boys took my car and drove it to the harbor, along with a large amount of cash and some money into the bank, and an Italian bank account credit card for renovation costs with payed limit of 800 euros. I raised a bank loan for the renovation and it was in these accounts. As soon as the call came from Stockholm harbor - ATM card (which they had so that they could buy some gas to the car) had seized the ship, when the lads were trying to use it to pay for food. I mean, the woman's bank card! I sighed, and sent money to buy more fuel in my cousins´sons account. The bank card reward (because it was taken away from someone who is not the owner) came for payment after two months. I paid 80 euros for that too.

I routed the young gentlemen their trip in advance so that it would be the most direct route to the building: Sweden - Denmark - Germany - Austria - Italy motorways. Duration for the trip was total of 4 days drivin with the calculator of Via Michelin router. The first two days it worked out nicely and boys followed my plan in driving through Sweden and Denmark, but after that the boys stopped answering the phone because the battery was empty. They were then in the Netherlands, even though they had plans (my plans) to be in the south of Germany. They were determined to "road trip" through the seaside.

From Holland they then went to Belgium, France, Austria, back to France, and eventually ended up in Italy, Rome, beside the city to the campsite. Since it was hot, they rented a bungalow instead of living in a tent. (I calculated the costs only for tent accomodation). But they told me afterwards, that in previous nights they had had it too sweatty to sleep in a tent. As the television showed a footballgame of Italy-Germany, they decided to rest a couple of days after a hard drive  instead of driving to the cottage. In the campsite there was reportedly a real fun bunch of people and of course they had to get used to the heat of Italy.

Fortunately, the phone was working again, because the money was again ended in boys wallets, as well as food and fuel, so I sent more currency. The trip was already doubled the used amount of money compared to the original budget. I wondered the high costs, and it turned out that Otto, who was supposed to be for the trip using his own money, and pay his own costs, had completely gone there with my cousins´son without the euros. Totally without any money! This nephew then had paid all his wxpences with my money. Then the call came from an Italian hospital ...

______________________

Sukulaispojan Road Trip Italiaan

Eräänä päivänä viime keväänä jouduin hulluuden valtaan, marssin pankkiin hakemaan lainaa ja ostin mökin Italiasta. Hulluus jatkui, koska päätin värvätä kesätyöttömän sukulaispojan kaverinsa ”Oton” kanssa tekemään mökille seinäremonttia. Minun olisi pitänyt ymmärtää olla varuillani, kun en tuntenut Otto-kaveria ennestään ja pojat puhuivat matkasta mökille Road Tripinä... mutta olin kovin sinisilmäinen ja hyväuskoinen.

Tekemäni kauniin remonttibudjetin (1200 euroa) kulut karkasivat heti alussa kädestä, sillä budjetin ulkopuolelta jouduin ostamaan sukulaispojalle passin, koska hänen aiempi passinsa oli mennyt vanhaksi. Lähtökin viivästyi viikolla, kun pojan passinhaussa oli mutkia matkassa. Lopulta uskalsin varata ruotsinlautalta paikan autolle ja pojille. Pakkasimme auton mukaan remonttitarpeita sekä keittiötarvikkeita ja säkillisen ruokaa nuorten miesten tarpeisiin.

Pojat lähtivät autollani ajelemaan satamaan päin, mukanaan iso tukku käteistä rahaani, varaluottokorttini ja italialaisen pankkitilini kortti. Olin nostanut pankista myös remonttilainan ja se oli näillä tileillä. Heti Tukholman satamasta tuli soitto – pankkikorttini (jolla heidän piti maksaa bensat) oli takavarikoitu laivalla, kun sällit yrittivät käyttää sitä ruokien maksamiseen. Siis, naisen pankkikorttia! Huokaisin ja lähetin bensarahaa lisää sukulaispojan tilille. Pankkikortin löytöpalkkio tuli maksuun vasta kahden kuukauden kuluttua. Maksoin senkin.

Reititin herroille matkan ennalta siten, että se olisi suorinta tietä mökille: Ruotsi – Tanska – Saksa – Itävalta – Italia -moottoriteitä. Kestoksi laskin Via Michelinin reitittimen kanssa yhteensä 4 ajopäivää. Kaksi ensimmäistä päivää menikin mukavasti Ruotsissa ja Tanskan läpi ajaen, mutta sen jälkeen pojat lakkasivat vastaamasta puhelimeen, koska akku oli tyhjä. He olivat silloin Hollannissa, vaikka heidän piti suunnitelmieni mukaan olla jo Etelä-Saksassa. He olivatkin päättäneet ”roadtripata” merenrannan kautta.

Hollannista he trippasivat Belgiaan, Ranskaan, Itävaltaan, takaisin Ranskaan ja lopulta päätyivät Italiaan, Rooman kupeessa olevalle leirintäalueelle. Koska oli kuuma, he vuokrasivat bungalowin teltassa asumisen sijaan. Edellisinä öinä oli teltassa tullut hiki. Koska tv:stä tuli jalkapallon Italia-Saksa –otteluita, he päättivät levätä raskaan ajon jälkeen pari päivää mökille ajamisen sijaan. Leirintäalueella oli kuulemma tosi hauskaa porukkaa ja kuumuuteen piti totutella.

Onneksi puhelin toimi, sillä rahat olivat taas loppu, samoin ruoka ja bensa, joten lähetin lisää valuuttaa. Matkaan oli näin kulunut jo kaksinkertainen summa rahaa alkuperäiseen budjettiin verrattuna. Ihmettelin suuria kuluja ja kävi ilmi, että Otto, jolla piti olla matkan ajaksi omat rahat mukana ja maksaa omat kulunsa, olikin lähtenyt mukaan täysin ilman euroja. Näin sukulaispoika maksoi rahoistani kaikki hänen kulunsa.

Sitten tuli soitto italialaisesta sairaalasta...

Sukulaispojan Road Trip Italiaan jatkuu

Olin ollut pähkähullu päästäessäni nuoret miehet Italiaan autoni ja rahojeni kanssa! Kaverit olivatkin päättäneet pitää hupimatkan sovitun talkooreissun sijaan. Sitten tuli soitto italialaisesta sairaalasta...

Otto oli katkaissut jalkansa. Matka bungalowiin oli ollut horjuva – kenties hyvää italialaista oluttakin oli otettu sopivasti hellepäivän tarpeeseen - ja raput olivat koituneet kohtaloksi. Näin pojat matkasivat italialaiseen sairaalaan kipsaamaan jalkaa. Matka kesti jonkun aikaa, koska he eksyivät Rooman keskustaan lähisairaalan sijasta... sillä reissulla en olisi halunnut olla mukana, sillä ajonopeudet ja tavat ovat varsin villejä. 

Kun Oton jalka oli kipsattu, pojat hakivat apteekista särkylääkkeitä, mutta eivät saaneet niitä, koska eivät olleet viitsineet täyttää vakuutuspaperia kunnolla. Näin he yöpyivät vielä leirintäalueella seuraavankin yön. Lähetin lisää rahaa ja otin sukulaispojalle matkavakuutuksen, koska hän ei ollutkaan sitä muistanut itse ottaa.

Muutaman päivän kuluttua pojat sitten lopultakin saapuivat mökille. Matka kesti kaksi päivää (ajo-ohjeen  mukaan siihen piti mennä 2 h 40 minuuttia), kun pojat olivat luottaneet navigaattoriin, joka ei tuntenut koko pikkukyläämme. He olivat tietysti jättäneet kotiin tulostamani ajo-ohjeet kylään ja mökille eivätkä kehdanneet soittaa ja kysyä neuvoa. Onneksi he löysivät leirintäalueen rannalta.

Koska sukulaispojan kaverilla oli piikkikammo ja kipsattu jalka olisi vaatinut päivittäisen napapiikin laiton (veritulpan ehkäisemiseksi), hän oli soittanut lääkärienolleen Suomeen ja pyytänyt lupaa saada ottaa kipsi pois. Eno antoi luvan, kunhan jalkaa ei rasiteta. Niinpä toinen talkooremonttimiehistä aloitti sairasloman. Sukulaispoika raappi lohjenneita seinärappauksia yksinään aamuisin, mutta päivisin oli niin kuuma, ettei töitä voinut tehdä. Onneksi ranta oli lähellä ja pojilla oli autoni käytössä. Ja iltaisin kylällä oli niin mukavaa, ettei silloinkaan voinut työskennellä. Pojilta loppuivat rahat ja lähetin lisää, että saavat syödäkseen.

Kolmen viikon reissun jälkeen tuli aika, jolloin olin varannut pojille paluulennot. Rahat olivat loppu, joten lähetin lisää, että he pääsivät kentälle. Kentällä he soittivat ja pyysivät lisää, että saivat matkatavarat mukaan koneeseen. Lähetin rahat ja vielä lisää rahaa, että pääsivät Suomen päässä kentältä kotiin. Sain takaisin italialaisen pankkikorttini, mutta tili olikin sitten tyhjä – remonttirahatkin oli käytetty elämiseen.

Jälkikäteen kotiin tuli auton rekisterin mukaan jäljitetty sakko ajamisesta kielletyllä alueella. Maksoin sen. Annoin sukulaispojalle joululahjaksi vielä rahat uuden ajokortin hankkimiseen, sillä hän oli kadottanut matkan aikana omansa, ehkä Belgiassa? Joka tapauksessa hän oli sitten ajellut ristiin rastiin Eurooppaa ilman ajokorttia tai edes tilapäistä ajolupaa. Huokaisin.

Rahaa kului poikien reissuun niin paljon, että kaikki tilini olivat tyhjiä. Lopetin kulujen laskemisen, kun matkan puolivälissä kaksi tuhatta euroa ylittyi. Tuli niin paha mieli. Maksan edelleen kesän kuluja. Ja seinät odottavat yhä laittamista...

Oma koti Italiassa kullan kallis remontoida/ Expensive renovation in Italia

Home sweet home - but expensive to renovate in Italy

My new Italian summer cottage had been without a resident for 20 years. For this reason, it needed new pipes and electricity, as well as a bathroom with a shower. Also it needed a new plaster to the walls, as they had been without heating for many years. My friends husband wrote the italian workmen and builder a phased plan and I turned it in English as well as Italian with Google-translation engine. The plan included not only the steps, including descriptions of the pictures but also the style that I wanted in the bathroom tiles and furniture, as well as the kitchen. Also, electric points was drawn in the bottom of the sketch.

After this I started negotiating with the Italian builders with the assistance of a real estate agent. Local plumber and carpenter, electrician services offered at prices very bitter -  when thinking about some Finnish rates these prices were calculated overestimated high, but after the long negotiation, I decided to accept the offer except fixing the walls. After all, these men were professionals and they had the local certificates as well as the official insurances for their companies and work.

Renovation began in May and June, the bathroom was complete, the tubes pulled and electricity put in order. The end result was not as well as in  Finland it would have been, but maybe the average level in Italy - because the finishes were all omitted. The walls were painted only once and the paint was uneven. I painted the walls in the bathroom myself again to have them well enough to watch.

A surprise was that I had ordered for my bathroom white or pale blue tiles, but instead I got for the  shower booth beige tiles (I hate beige) and the floor was yellow (I asked for a white marble effect). Tiling was not around throughout the bathroom, but it was used just in a shower corner and behind the sink. Shower was done in such a way that the door was only a poor rickety plastic fold door. And last but not least - I request a hand shower to the toilet, but instead of it I got mens' bidétoilet what I had not ordered.

 

Oma koti kullan kallis remontoida

Italialainen kesämökkini oli ollut asumatta 20 vuotta. Tästä syystä se tarvitsi uudet putket ja sähköt sekä kylpyhuoneen, jossa olisi suihku. Myös seinät kaipasivat uutta rappausta, sillä ne olivat olleet lämmittämättä jo vuosia. Laadin työmiehille rakennusmestariystäväni kanssa vaiheistetun suunnitelman ja käänsin sen englanniksi sekä italiaksi käännöskoneen avulla. Suunnitelma sisälsi paitsi työvaiheet, myös kuvaukset sekä kuvat haluamistani laatoista ja kalusteista kylpyhuoneeseen sekä keittiöön. Myös sähköpisteet oli piirretty kohdilleen pohjaan.

Alkoi neuvottelu italialaisten remonttimiesten kanssa, kiinteistönvälittäjän avustuksella. Paikallinen putkimies ja kirvesmies-sähkömies tarjosivat palveluitaan kirvelevän kovin hinnoin – suomalaisittain hinnat oli laskettu yläkanttiin, mutta pitkän neuvottelun jälkeen päätin hyväksyä tarjoukset seinien laittoa lukuun ottamatta. Miehillä oli kuitenkin viralliset yritykset sekä vakuutukset kunnossa.

Remontti alkoi toukokuussa ja kesäkuussa kylpyhuone oli valmis, putket vedetty ja sähköt laitettu kuntoon. Työn jälki oli suomalaisittain arvioiden keskitasoa muuten, mutta viimeistelyt oli kaikki jätetty tekemättä. Seinät oli maalattu vain kertaalleen ja maali oli epätasaista. Maalasin seinät itse kylpyhuoneesta uudelleen, jotta jälkeä kehtasi katsella.

Yllätyksenä oli, että pyytämäni valkoisten tai vaaleansinisten laattojen sijaan suihkukopissa olikin beiget laatat (inhoan beigeä) ja lattia olivat keltaiset (pyysin valkoista marmorikuviota). Laatoitus ei ylettänyt koko kylpyhuoneeseen vaan sitä oli laitettu vain suihkunurkkaan sekä käsienpesulavuaarin taakse. Suihkukaappi oli tehty siten, että sen ovena oli hutera muovinen laskosovi. Pyytämäni käsisuihkun sijaan vessaan oli asennettu miesten bidépytty, mitä en ollut tilannut.

Keittiössä oli toki putket, muttei tiskiallasta eikä lavuaaria. Myöskään kylpyhuoneessa ei ollut peilikappia eikä lavuaarikaappia. Katsoin vielä saamaani sähköpostia ja toden totta – saamastani tarjouksesta oli tiputettu nämä pois, mutten ollut huomannut. Purin hammasta ja päätin olla valittamatta, sillä olihan remontti sentään valmistunut ajoissa, mikä italialaisittain oli käsittämätön yllätys.

Kun maksun aika koitti, seurasi yllätys. Remonttimiehet saapuivat vielä erikseen kirjoittamaan laskuja paikan päälle, joten näin laskut vasta silloin. En ollut saanut kirjallisen tarjouspyyntöni vastauksena kuin ranskalaisin viivoin lyhyen työkuvauksen ja hinnat olivatkin olleet arvonlisäverottomia (exc.IVA). Näin remontin hinta nousi useammalla tuhannella eurolla ja ”tappoi” lopun remonttibudjettini. Remonttilainat oli näin käytetty kaikki jo ennen kuin seinät saatiin valmiiksi.

Oli aika ryhtyä etsimään edullisempia keinoja tehdä seinät valmiiksi. Silloin sain loisto-oivalluksen, jota olen katunut jälkeen päin useamman kerran kuin pystyn muistamaan...

Talo Italiasta - miten kauppa tehtiin?/How to buy a house in Italy - this is how I did

Kahdeksan shekin kaupankäynti

Italian kiinteistökauppajärjestelmässä kuka tahansa maan 450 kiinteistönvälitystoimistosta voi myydä minkä tahansa maan noin 18,000 kohteesta. Välityspalkkion maksavat sekä myyjä että ostaja kumpikin tahoillaan - yhden asunnon myynti ja ostaminen tuottavat vähintään 6.000,- euron kustannukset – puolet myyjälle, puolet ostajalle. Italiassa asunnon ostamisessa on aina kyse kiinteistökaupasta. Kauppakirjaprosessi on monivaiheinen. Se sisältää tarjouksen, ensimmäisen käsirahan, toisen käsirahan, tavaratarkastuksen, asiakirjatarkastuksen sekä lopullisen kaupan teon.
Tästä syystä maassa on omien nettihakujeni sekä kiinteistönvälityksissä käyntien perusteella lukuisia välitystoimistoja – osa ulkomailla toimivia – jotka tarjoavat erilaisia kiinteistönvälityspalveluita oheispalveluineen (haku lentokentältä, virastoasioissa avustaminen, lakimiespalvelu, kuntokartoitukset, asunnon jälleenvuokraukset, sisustusapu jne.). Käytin itse apunani yhtä näistä toimistoista.

Lähdimme tyttäreni kanssa kaupantekoreissulle Italiaan viime pääsiäisenä, vain kuusi viikkoa tarjouksen teon ja hyväksymisen jälkeen. Koska loma-asuntoni oli hinnaltaan halpa, voitiin kaupat tehdä suoraan, ilman toisen käsirahan maksua. Ennen kaupan tekoa hain paikallisesta verotoimistosta itselleni italialaisen verotunnuksen, codice fiscalin, ja sain sähköpostiini listan, jossa luki minkä suuruisia shekkejä minun tulee ottaa mukaani kaupan tekoon ja keiden nimille ne kirjoitetaan. Saajia oli kaikkiaan kahdeksan!

Varasimme kiinteistönvälittäjän kautta ajan paikalliselle notaarille. Kaupantekotilaisuuteen tuli mukaan notaarin lisäksi esittelyn tehnyt kiinteistönvälittäjä, kiinteistövälitystoimiston virallinen edustaja, kiinteistönvälitystoimiston talouspäällikkö, myyjä, tavarantarkastaja-rakennusmestari, kauppakirjan kääntäjätulkki sekä virastoavustajani.

Kauppatilaisuus oli varsin muodollinen. Notaarimme puhui vain Italiaa ja tulkki käänsi hänen puheensa englanniksi. Kauppakirja luettiin ääneen sekä italiaksi että englanniksi rivi riviltä. Selväksi tulivat niin naapureiden nimet kuin myyjän ja ostajan siviilisäätykin. Lopuksi luovutettiin shekit ja sain todistuksen tehdyistä kaupoista notaarilta mukaani. Sain myös itselleni mökin avaimet ensimmäistä kertaa. Virallinen kauppakirja lähti vielä oikeuden vahvistettavaksi ja sain sen vasta kesällä itselleni, sillä se piti henkilökohtaisesti luovuttaa asiakkaalle kiinteistönvälitystoimistossa.

Tämän jälkeen paikallisen tavan mukaisesti lähdimme kiinteistönvälittäjiemme sekä koko apuhenkilöstön kanssa juhlimaan kauppoja. Paikallisessa ravintolassa herkuttelimme parin tunnin ajan laajalla antipastovalikoimalla sekä alueen kuohuviinillä mansikoiden, maljojen ja puheiden kera.
Kun herkuttelu oli ohi, lähdimme ajamaan mökille katsomaan omaa kesäkotiamme mittanauhan kera. Miten jännittävää olikaan avata uuden kodin ovi omalla avaimella, etsiä valokatkaisijaa ja ottaa mittoja huonekaluja sekä verhoja varten. Koko ilta hotellihuoneessa meni pohjapiirroksen katsomiseen ja uuden kalustuksen suunnitteluun. Katon holvikaari tuli yöllä vielä uniinkin hohtelemaan.

Eight check-commerce

Italian Real Estate system, any of the 450 real estate agency can sell any of the approximately 18,000 property. The commission is paid by both the seller and the buyer, both parallel tracks - one home selling and purchasing produces at least 6.000, - EUR costs - half of the seller, and half is paid by the buyer. In Italy, home buying is usually always the real estate sale. The contract of sale process is of multi-step. It includes the offer, the deposit of the second deposit, commodity inspection, document control, and the deal-making.

For this reason, the country has its own on-line search of my property as well as transmission ratios of visits on the basis of a number of agencies - part of the operating abroad - offering a variety of real estate brokerage services and additional services (search from the airport, the agency issues assistance, legal services, condition assessments, homeowners jälleenvuokraukset, sisustusapu, etc.). I used myself one of these offices.

We started with my daughter to make a trade trip to Italy last Easter, only six weeks after the bid was accepted. As the vacation rental was priced cheap, trades could be done directly, without a second deposit payment. Prior to the sale I got from the local tax office myself an Italian tax code, codice fiscale, and I got my to e-mail a long list, which included, what level of checks I need to take with  me, in which names and who they are written. Recipients were a total of eight!
We booked the property buying time through a broker at a local notary. Closing ceremony was the presentation in addition to the notary made a real estate agent, real estate agency official representative, the real estate agency financial manager, seller, goods inspector, builder, deed of an interpreter and a translator to assist my agency.

Trade event was quite formal. A notary spoke only Italian and an interpreter translated his words in English. The deed of sale was read aloud, as well as Italian and English line by line. It became so clear who are the neighbors of the house, the names of the seller and the buyers marital status. Finally, I handed over my checks and I got the certificate on trades from notary. I also got myself a cottage keys for the first time. Official bill of sale still went right for confirmation and I got it to myself three month later, in the summer, as it was transferred to the customer in person at the real estate office.

After this, we followed a local practice with our real estated dealer and the entire support staff was there with us to celebrate the buying of the house. Goodies at a local restaurant were eaten during a couple of hours over a wide range of antipasti plates, as well as sparkling wine, strawberries, and speeches with.

When indulgence was over, we left to drive to the cottage to look at our new summer house and wanted to tape measures of places. How a thrilling it was to open a new door to our new summer  home with our own key, look for a light switch and take the dimensions of the furniture and drapes. The whole evening went to so quick. In the hotel room I  dreamed about our floor plan view and the new furniture design. The roof arch came even in my dreams.

Talo Italiasta - juuri se oikea - How to find a house in Italy...

Juuri se oikea

Lähestyimme asuntoa kadun puolelta. Tiesin etukäteen, että talo oli yli 200 vuotta vanha. Sen seinät olivat 1,8 metriä paksut ja tehty kivistä. Pohjapiirroksen oli tehnyt yläkerran asunnossa asuva rakennusmestari, joka mittasi huoneet ja piirsi niistä kuvan. Huoneet olivat pohjaltaan vinoja, ne kaventuvat syvemmälle asuntoon mentäessä takaseinää kohti. Lattiat olivat kuvissa olleet valkoharmaata marmoria. Astuimme kaduilta kapeisiin rappuihin, joiden korkeus vaihteli.

 

Kymmenkunta rappua päätyi kauniiseen holvikaareen, jonka sisällä säältä suojassa oli puinen, kaksiosainen ovi. Sen kumpaakin puoliskoa peitti puuluukku, jonka takana olivat lasit. Sisäänkäynnistä ensimmäinen huone oli keittiö. Se oli valtavan korkea huone, jonka katto kaareutui kulmapilareista keskelle 3,7 metrin korkeuteen. Seinän rappaukset olivat halkeilleet ja pudonneet osin lattialle valkoharmaiksi kasoiksi. Huone oli likainen ja täynnä turhaa roinaa – omistaja oli käyttänyt sitä varastonaan viimeiset vuodet. Siinä ei oltu asuttu yli 20 vuoteen.

Taaempi huone oli samanlainen, mutta sen oikeassa reunassa oli surkea, matala pieni kyhäelmä harkoista. Pölyisen verhon takaa paljastui ruosteinen kylmävesihana ja käsienpesuallas, sekä järkyttävä, ruskea pytty vanhanajan vesisäiliöllä ja vetonarulla varustettuna. Pienen wc:n katto oli niin matalalla, että siellä ei mahtunut seisomaan kunnolla. Tai siis italialaiset miehet pystyivät, minä en eikä Kari, kun olimme puoli päätä paikallisia pidempiä.

 

Uskomatonta, ehkä järkyttävääkin, mutta minä rakastuin heti tuohon ränsistyneeseen asuntoon. Emme menneet enää kolmanteen kohteeseen katsomaan, vaan kysyin kiinteistönvälittäjältä, miten voin tehdä tarjouksen. Phillip ei ollut uskoa korviaan – yleensä ihmiset miettivät asiaa pidempään. Siispä sain ohjeet ajaa kiinteistönvälityksen toimistoon Pescaran lentokentälle ja nostaa mukaan tuhat euroa eli niin sanotun tarjousrahan.

Lentokentän toimisto oli sulkemassa ruokatauolle. Siispä odotimme lentokentän kahvilassa. Italialaisittain ruokatauko oli poikkeuksellisen lyhyt – vain tunti - ja kiinteistönvälittäjä Rosanna jopa pahoitteli odotteluamme. Tarjouksen jättäminen oli uskomattoman pitkäkestoinen ja hermoja kysyvä prosessi. Se sisälsi lukuisia käsillä puhumisia toimiston väen kesken, kopion oton passistani, kiinteistötietojen selvittämistä (toimistolla ei ollut tietoa myytävästä kohteesta sen enempää kuin olin välittäjältä kuullut), puhelinsoittoja välittäjä-Phillipille ja lopulta tiedon siitä, ettei tarjousta voinut vielä jättää. Siispä tarjous lopulta kolmen tunnin vääntämisen jälkeen tulikin tehdä sähköpostilla Suomesta käsin ja nostamani raha laittaakin tulemaan pankin kautta.

Lopen uupuneina lähdimme ajamaan takaisin päin Bolognaan, jossa lentokentän lähellä varaamani hotelli odotteli meitä hellään huomaansa. Tosin sitä ennen taas ajoin moottoritiellä 5,5 tuntia hurjien italialaiskuskien joukossa. Kuten tulomatkalla, he eivät selkeästikään arvostaneet sitä, että ajoin tietöiden kohdalla nopeusrajoitusten mukaisesti, vaan kiilasivat uhkarohkeasti auton keulan eteen ja jopa soittivat torvea hidastelijalle edessään. Myöhemmin keskustelin asiasta Rosannan kanssa ja hän nauroi, kun kerroin ajon kestosta – se oli kaksi tuntia enemmän kuin häneltä vie ajaa Pescarasta Bolognaan. Tietöiden kera. Italialaiseen ajokulttuuriin tottuminen vie siis oman aikansa.

____

Love at first sight

We approached the apartment on the street side. I knew in advance that the house was over 200 years old. The walls were 1.8 meters thick and made of rocks. Layout was done by the builder who lived in the upstairs apartment. He measured the rooms, and drew them as a picture. The rooms were a foot diagonal, they will narrow further into the apartment when going back towards the wall. The floors were made of white-gray marble.

We walked into house from the streets with narrow staircases, which had the varied height. A dozen steps ended up in the beautiful arches, which was protecting the the wooden, two-piece door from rain. In both halves were covered by wooden pieces, behind which were the glasses. The first room was the kitchen. It was a huge room with a high, arched ceiling with corner pillars and it was in the middle 3.7 meters in height. Wall renderings were cracked and fallen far grey and white form  and there was a fine dust on the floor. The room was dirty and full of unnecessary stuff - the owner had used it in stock for the last few years. It had not been inhabited for more than 20 years.

The back room was the same, but on the right side there was a poor, low scribble with a small ingots. Dusty curtain was to reveal a rusty cold water faucet and sink, as well as shocking, an old-fashioned brown wooden tub with a water tank and a draw string with. A small toilet ceiling was so low that there was too big to stand up properly. I mean, Italian men were able to, I wasn´t and neither was  Kari, when we were half a head taller the local ones.

Unbelievable, maybe shocking, but I immediately fell in love at that dilapidated housing. We did not go any more in the third to take a look, but I asked the real estate agent, how do I make an offer. Phillip could not believe his ears - usually people thought about it longer. So I got the instructions to run real estate agency office Pescara airport and raise the one thousand euro, or the so-called offer of money.

Airport office was closing during the italian 3 hours lunch break. So we waited for the airport coffee shop. Italian-food-break was unusually short this time - only an hour - and the real estate agent Rosanna even apologized for having us to wait. Submission of tender was incredibly long and nerve-asking process. It contained a number of hand-speakings with the Office of the ministry, a copy of the take-off from my passport, real estate information detection (in the office they did not have any information about house for sale, any more than I had heard of the broker), the broker-phone calls for Phillip and ultimately the message that no bids have yet been submitted. So, in the end offer a three-hour after twisting came to do e-mail from Finland and recovery to put the money to come through the bank.

Worn out we left to drive back to Bologna, where the reservation of the hotel near the airport was waiting for us at her tender bosom. However, before that time, while on the motorway for 5.5 hours only fabulous Italian riders among them. As on the way, they clearly do not appreciate the fact that the time for the roadworks speed limits, but passed me recklessly in front of my car, and even played the trumpet slowpoke ahead of them. Later, I discussed the matter with Rosannan and he laughed when I told duration of the run - it was two hours more than it takes for her to drive from Pescara to Bologna. Road works with. In Italian, therefore, takes getting used to driving culture of his time.