Espanjasta Italiaan lautalla

Vaellusmatkamme Espanjan ympäri oli onnistunut ja kiersimme noin kuukaudessa omalla autolla koko maan. Reittimme kulki Pohjoisessa Bilbaon, Santiago de Compostelan (ja sen vaelluksen välietappien) kautta Portugaliin ja siellä maailmaperintökohde Sintran sekä Albufeiran kautta takaisin Espanjaan. Piipahdimme Sevillassa (etsimässä vapaata parturia) ja vajaan viikon nautimme Aurinkorannikosta Fuengirolassa, sitten ajelimme Torreviejaan kahdeksi päiväksi ja sieltä edelleen Barcelonaan. Nautimme suuresti auringosta sekä siisteistä, puhtaista kaupungeista. Barcelonassa tuli kuitenkin ajamiseen laiskuus ja päätimme kokeilla lauttamatkaamista Espanjasta Italiaan.

Netissä Googlatessa tuli ensimmäisenä vastaan Aferry- sekä Direct ferries -myyntipalvelut ja sieltä löytyi hyvin eri vaihtoehtoja Italiaan - reittejä olisi ollut mm. Savonaan ja Genoaan valitsemamme Civitavecchian lisäksi. Miksi valitsimme juuri tuon Rooman lähikaupungin? No tietysti siksi, että meillä oli mukanamme koira ja noilla lyhyemmillä matkoilla tarjolla oli vain istuma- ja kansipaikkoja. Koira olisi pitänyt laittaa erikseen kannella olevaan Kennel-tilaan eikä se ole tottunut oleilemaan ilman äitiä ja isää - Caro olisi todennäköisesti ulvonut siellä koko matkan ajan.

Kuka laittaisi tämän söpöliinin kenneliin ilman äitiä ja isää?

Civitavecchian lautta oli lisäksi varsin edullinen: henkilöauto, 2 matkustajaa ja koira olivat yhteensä 155 euroa. Linjan toteutti Grimaldi Lines -lauttayhtiö ja laskutti Direct ferries. Tilausvahvistus oli suomeksi ja yhtiöllä oli myös Suomen asiakaspalvelunumero (tosin sieltä ei vastattu eikä sieltä soitettu takaisin, kun yritimme kysellä lähtösatamaa). Tilausvahvistuksessa ei mainittu, mistä lautta lähti, joten kävimme kävelyllä satamassa ja kiertelimme eri terminaaleja etsien laivayhtiötä. Hienosti sitten yksi lähtöpiste aukesi ja vahvisti, että etsimämme terminaali sijaitsi noin kilometrin päässä ensimmäisistä tuonne funikulaariradan suuntaan - sieltä se sitten löytyikin.

Grimaldin alus iltavalaistuksessa.

Tilausvahvistuksessa oli mainittu, että laiva lähtee klo 23 ja laivaan ajo on klo 21 alkaen, joten illalla ajelimme puoli yhdeksältä satamaan ja valmistauduimme laivaan lastaukseen. Missään ei ollut opasteita eikä ajomerkintöjä, joten päädyimme sisälle Grimaldin terminaaliin kysymään ohjeita ja hyvä niin, sillä kännykkälippu ei olisi käynytkään ja liput oli pakko hakea sisältä henkilökohtaisesti passeja näyttäen. Laivaan ajoon opastettiin ajamaan rakennuksen oikeaa sivua pitkin ja sieltä sitten puomin jälkeen löytyivätkin autojen jonot. Ikävänä yllätyksenä tosin oli, että laivan lähtö oli pari tuntia ennakoitua myöhemmin ja laivaan ajokin onnistui vasta klo 23. Lähdimme sitten kävelemään Barcelonan keskustaan La Ramblalle pariksi tunniksi kuluttamaan aikaa ja syömään iltapalaa.

Laivaan ajo oli hurjaa touhua - neljä kaistaa lähti liikkeelle yhtä aikaa ja kilpaa kiilaillen ne ohjautuivat kahteen jonoon, jossa liput tarkastettiin. Sen jälkeen jono kulki edestakaisin rekkojen välissä ja lopulta ohjautui (ilman ohjausta) laivaan jossa oli ensimmäinen opastaja näyttämässä, minne ajaa.

Laivan ainoa baari, joka oli auki koko matkan ajan.

Meillä oli ennakko-odotuksena Viking Linen ja Silja Linen -tyyppinen laiva ja siinä jouduttiin pettymään. Kun suomalaiset laivat ovat ostos- ja huviparatiiseja, tämä laiva oli rahtialus, jossa oli surkeat palvelut. Laivan lähtiessä auki oli vain yksi baari, josta (italialaiseen tapaan) ensin piti päättää mitä ottaa ja mennä eri tiskille kertomaan tilaus (henkilökunta ei osannut englantia, joten tilaus piti tehdä italiaksi/espanjaksi) ja sitten kuitin kera hakea tilatut tuotteet toiselta tiskiltä. Myynnissä oli juomia sekä kolmioleipiä ja pullia.

Puhelimen kenttä lakkasi laivassa toimimasta heti satamasta lähdettyä. Yritimme eri paikoissa monta eri kertaa, kunnes lopulta tajusimme, että matkalipun takana oli ohje. Laivan wifin käyttöön oli mahdollista ostaa datapaketteja eri suuruisena lisämaksusta. Kun laiva ohitti Sardinian, tuli kännykkään ilmoitus, että EU-hinnat eivät päde, vaan veloitus on erillisen hinnaston mukaan.

Sääliostos: Toblerone 8,20 €.

Tässä koko laivan karkki- ja sipsivalikoima.

Seuraavana päivänä lähdimme ostoksille aikaa kuluttamaan. Supermarket ja boutique olivat kartan mukaan erikseen, mutta todellisuudessa samoissa tiloissa ja myyntivalikoima jäi kakkoseksi R-kioskille ja vastaaville - karamelleja oli hyllyssä muutamaa laatua muutama kappale. Sen lisäksi tarjolla oli joitain alusvaatteita, uimapukuja, pyyhkeitä ja uimaleluja sekä hyllyllinen kosmetiikkaa. Myyjä oli infon lisäksi ainoa, joka osasi englantia - siksi ostimme säälistä yhden suklaalevyn - muuten kauppa ei näyttänyt käyvän. Etsimme pitkään paikan itsepalveluruokalaa saadaksemme selville, että se oli ollut auki vain klo 12 - 14 eikä muuta ruokatarjoilua kuin baarin leivät tai aurinkokannen hampurilaiset/pizzat ollut, vaikka laiva oli perillä vasta klo 20. Päivällinen laivalla olikin sitten hampurilaista ja ranskalaisia perunoita.

Pohjapiirros löytyi 10. kannelta.

Aurinkotuoleista nautittiin kannella 11.

Uima-allas ei enää ollut käytössä, mutta aurinko paistoi upeasti.

Laiva saapui satamaan tunnin myöhässä, mutta tuntia nopeammin kuin lähdössä arvioitiin. Saapumisaikaa ei ollut mainittuna missään, joten autoille lähtö tuli hieman yllättäen, kuulutusten kautta. Laiva oli sokkeloinen vanhanaikaisella tavalla ja oman autokannen löytäminen vei hetken aikaa - autokantta mainostettiin luvuilla 7 - 5 - 2 (meidän kansi oli 7, vaikka seinässä luki 5.2, mutta ehkä kansi oli sitten 7?) eikä eri päistä laivaa päässyt kannelle.

Reunapaikka autokannella.

Laivasta ulos ajo oli hulvaton, jännittävä ja käsittämätön kaaos! Kannella ei ollut lainkaan henkilökuntaa opastamassa ulosajoa, joten yhdellä ulosajorampilla alkoi kilpa-ajo, jonka voittivat nopeimmat ja häikäilemättömimmät. Tuijotimme suu auki, kun autot vekslasivat edestakaisin ja käänsivät itseään kapeissa raoissa sekä kiilasivat eri jonoista yhteen ulosajoreikään. Pillit soivat ja kuumakallet nousivat autoista huutamaan toinen toisilleen.

Autoja säntää yhtä aikaa neljästä suunnasta rampille.

Me odottelimme kaikessa rauhassa ja olisimme odotelleet varmaan pitkään, jollei edessämme oleva kuljettaja olisi tullut sanomaan, ettei meidän kaistalta pääse pois kuin peruuttamalla ja heillä on kiire ulos. Samat kaverit kiilasivat sitten meidät kaistalta ulosajossa muutaman muun hätähousun kera. Alemmassa autokerroksessa odottelivat rekka-autot, mutta toisesta kaistasta niitäkin lähti jo liikkeelle ja henkilö- sekä rekka-autot puikkelehtivat villisti satama-alueella ilman minkäänlaisia kaistamerkintöjä tai opastuksia.

Näimme toki satama-alueella henkilökuntaakin, mutta he juttelivat keskenään eivätkä puuttuneet autojen ajamiseen. Mitään opasteita ei täälläkään ollut, ei satamassa eikä sieltä poisajossa.

Satama-alueen henkilökuntaa.

Hengissä selvittiin ja Civitavecchiassa Italiassa toimi taas navi erinomaisesti, joten löydettiin hyvin hotelliimme. Tätä hotellia oli pakko kehua ja tulemme varmasti toistekin: Civitavecchia Sunbay Park Hotel. Edullinen hinta, loistava palvelu, mukavat huoneet ja ylivoimaisen hienot näköalat löytyivät täältä.