Asumaan Aurinkorannikolle?

Lihansyöjä pärjää hienosti Aurinkorannikolla.

Tietysti se käy mielessä: ikuinen kesä, aurinko ja valo, muutto etelään. Kävimme Espanjan Fuengirolassa suomalaisen kirjakaupan pitäjärouvan ja asiakaspariskunnan kanssa läpi, mitä asioita pitää huomioida, kun muuttaa Espanjaan.  Kaikki kolme olivat sitä mieltä, että ennen päätöstä muutosta, olisi hyvä kokeilla asumista vuokralla muutaman kuukauden ajan. Näin he olivat itsekin tehneet ja tuollaisella koeajalla näkyi jo hyvin, miten viihtyy valitsemallaan alueella. 

Juomat ja ruuat ovat Espanjassa edullisia.

Hemingwaysin kirjakauppa on apuna, jos koti- ja lukuikävä iskee.

Talojen kesken on suurta vaihtelua talven ja kesän palveluissa.  Osassa kerrostaloja esimerkiksi uima-allas on käytössä vain kesällä ja osassa ympäri vuoden, mutta yleensä ilman lämmitystä. Vuokrataso kaupungin eri osissa vaihtelee ja keskustassa 3 huoneen asunnon vuokra voi olla jopa samassa talossa 800 tai 1200 €. Sen lisäksi kustannuksia tulee vedestä, kaasusta ja sähköstä. Kaasulämmitys voi nostaa vuokraa talvisaikaan reilustikin. 

Tarkista tulevasta asunnosta, onko uima-allas myös talvella käytössä. 

Syyskuu sopii uimiseen.

Asunto kannattaa valita joko läheltä harrastuksia (esim. Golf), koulun kävelymatkalta tai työpaikan läheltä. Jos on pieniä lapsia, pitää varautua saattamaan heidät kouluun mennen tullen. Koulusta saa kävellä yksin kotiin yläasteikäinen, mutta sitä nuoremmat eivät kulje yksin. Asumismuotoja on monia ja Los Pacosin alueella on rivitalojakin kun taas keskustassa on lähinnä kerrostaloasuntoja. 

Fuengirolassa on parkkipaikoista krooninen pula ja niiden etsintään keskustassa menee hyvinkin puoli tuntia kerralla. Autotallipaikka keskustassa maksaa 100 €/kk ja syrjäkylillä 50 - 70 €/kk. Useimmat kävelevätkin siksi töihin ja keskustaan. Kauppareissulla voi tarvita autoa, jos kannettavaa on kerralla enemmän. 

Kaupoista löytyy hienosti myös sisustustavaroita.

Marbellakin on osa aurinkorannikkoa.

Unelmapaikka purjehduksen harrastajalle on rannikolla.

Mitä työtä sitten voisi tehdä etäältä? Paras vaihtoehto olisi työpaikka suomalaisyrityksessä etätyönä, toiseksi paras on lähityö suomalaisyrityksessä ja kolmanneksi joko espanjalainen työnantaja tai oma yritys. Esimiestyötäpaikkoja olisi kuulemma tarjolla reilusti, kun työntekijöiden vaihtuvuus on alueella suurta. 

Fuengirolassa asumisen etuna on suuri suomalaisyhteisö. Lähes joka palvelua on saatavana suomen kielellä lähtien vaikkapa hammaslääkäristä, parturista tai kiinteistönvälittäjästä. Asioimisen vaikeus espanjan kielellä voi olla aluksi suurta. Esimerkiksi yksi muuttaja oli tilannut laajankaistan kotiinsa, mutta allekirjoittanut tietämättään siitä 16 vuoden maksusopimuksen, jota ei voinut purkaa! 

Ananasmehulla rantabaarissa.

Näillä asusteilla tarkenee syyskuussa.

Aamupalaa löytyy kaikista lähikuppiloista.

Nyt varmaan olet utelias tietämään, lähdemmekö me asumaan tuonne Espanjan aurinkoon? Ei ainakaan tällä hetkellä, mutta onhan tuo hieno vaihtoehto pitää mielessä, jos räntä ja loska alkavat jossain vaiheessa ahdistaa liikaa. Meillä Suomessa on kuitenkin ylivoimaisesti hienoin yhteiskunta ja sen palvelut ovat ylivoimaiset Espanjaan verrattuna. Myös työnsaanti ja tekeminen ovat Suomessa helpompia. 

Keskiaikamarkkinat ja hirttokulkue Lancianossa

Ystäviemme Giuseppinan ja Phillipin lapsella on hieno, keskiaikainen harrastus: lipunheitto. Tänä vuonna matkasimme keskiaikatapahtuman harjoituksiin Lancianoon, entiseen keskiajan Anxiatumin muinaiskaupunkiin, nähdäksemme tämän ja muita menneen ajan rituaaleja. Kyselin Giusyltä taustoja tapahtumasta.

Lipunheittäjien harjoitukset alkavat.
Puvut ovat päällä vasta seuraavissa harjoituksissa.

Lancianon keskiaikana markkinat kestivät  kolme kuukautta: elokuusta lokakuuhun ja niillä oli tärkeä tehtävä. Keski-Italia kuului Paavin hallintaan eikä siellä ollut kuningasta. Sen sijaan paavi nimitti edustajansa, joka kerran vuodessa esittäytyi kansalle ja jolle maksettiin verot. Tämä verollelaitto alkoi aina samalla tavoin: näyttävillä kulkueilla, rummutuksilla ja hallitsijapalatsin ohimarssilla, mitä tapahtumaan edelleenkin jäljitellään. 

Rumpalit harjoittelemassa hallitsijapalatsin edessä.

Taisteluita ja riitoja oli paljon ja niissä kuoli liikaa taisteluissa tarvittavia, arvokkaita sotilaita, joten lipunheitto tuli keskiajalla korvaamaan oikeita taisteluita. Ritarit opettelivat sitä pitkään. Lipunheitolla selvitettiin riidat ja taistelut rauhanomaisesti.  Lipunheittäjän rooliin päästiin vain karsinnalla silloin ja nyt. 

Lipunheittoseremoniat kestävät pitkään ja ovat vauhdikkaita.

Nykyinen karsinta tehdään kirjallisesti. Roolia haetaan ja oma motivaatio täytyy perustella. Kun harjoituskausi alkaa, tulee harjoituksissa käydä säännöllisesti kahdesti viikossa, usean vuoden ajan. Näin on tehnyt myös ystäviemme tytär Giulia (Julia), jonka harjoitukset näet näissä kuvissa. Giulialla on päällään vaaleanpunainen paita. 

Lippua pitää jaksaa pyörittää myös yhdellä kädellä.

Harjoitukset ovat tarpeen, sillä lippu on niin painava, että sitä hädin tuskin jaksaa pidellä hetken. Heittoon vaaditaan erinomaiset hauikset ja paljon voimaa sekä taitoa. 

Keskiaikajuhlien lomassa lokakuussa pidetään Lancianossa ”hirttäjäiskulkue”. Sitä vietetään oikeastaan toisen maailmansodan kunniaksi, mutta se sulautuu hyvin vanhempaankin aikaan. Kulkueella on oma tarinansa, jonka Giusy myös kertoi.

Giuseppina, Anabel ja Phillip seuraavat
Giulian harjoituksia.

Toisessa maailmansodassa saksalaiset valtasivat Lancianon kaupungin. Kaupungin pääaukion ja vanhankaupungin alla kuhisi kuitenkin vastarinta. Maanalaisiin luoliin oli piiloutunut turvaan 3500 henkilöä, joista valloittajat eivät tienneet mitään. 

Kukistaakseen vastarinnan päättivät saksalaiset hirttää satoja kaupunkilaisia varoitukseksi muille tälle samalle aukiolle. Hirsipuurivistöt peittivät piazzan ja väki raivostui. 

Partisaanijoukot tukkivat pohjoiseen vievät väylät ja englantilaiset joukot tulivat Torino di Sangron suunnasta sekä saartivat saksalaiset samalle torille. Sen oli näiden loppu. Varsin verinen on siis tuo juhla-aukio!

Maanalaisiin luoliin pääsee nykyään kulkemaan ja ystävämme lupasivat viedä meidät sinne, kun seuraavan kerran tapaamme. Ehkä kuulemme siellä maan alla konsertinkin, sillä niitä järjestetään siellä ja akustiikka on kuulemma upea!

Historiallinen aukio on Lancianon vanhan kaupungin sydän.
Siitä aukeaa mahtava keskiaikakaupunki joka suuntaan.

Aukiolle on aikomus tulla myös lokakuun lopussa keskiaikajuhlien päätökseen, jos vain ehdimme. Tuolloin paikalle tuodaan 200 lammasta! Keskiajalla markkinoille tuotiin myyntiin vuoriston lampaat, jotka sitä ennen marssitettiin uinnille mereen. Tämä teki taljasta vedenpitävät. 

Luksusmuijageenejä

Tänään Nizzassa totesin, että taidan omata luksusmuijageenejä. Minusta Monaco oli eilen todella hieno ja houkutteleva kaikessa prameudessaan, sen jälkeinen rantakylä todella viehättävä - olin puolet läpiajon ajasta suu auki  luonnon sekä talojen kauneuden ihmetyksestä, Antibeskin oli silmissäni upea ja Nizza kerrassaan kotoisan viettelevä. Mistä vaikutelma sitten syntyi?

Casinon voittoshekki ja pohdinta, mitä sillä ostaisin...

Ensinnäkin liikenteen määrä oli kaikkialla kohtuullinen ja se oli sujuvaa. Italialle tyypillistä kiilausta, pikaohittelua ja torvien tööttäilyä ei näkynyt eikä kuulunut. Monacossa autoilijat pysäyttivät tämän tästä antaakseen jalankulkijoille tietä, mikä tuntui todella oudolta. Ystävälliset autoilijat jopa hymyilivät ja viittoilivat tietä, kun emme alussa ymmärtäneet heidän pysähtyneen meitä varten. 

Vesan takana Monte Carlon kasino.

Suuntasimme rohkeasti Monte Carlon kasinolle ja ihmeeksemme meitä ei pysäytettykään ovella vaan saimme jatkaa turvatarkastuksen jälkeen sisälle uhkapelien ihmemaahan. Kolikkopelien saliin sai mennä arkivaatteissakin (pidemmälle olisi tarvinnut olla siistit vaatteet ja kengät) ja niinpä heittäydyimme tienaamaan matkarahoja suurella innolla ensimmäisessä pelisalissa. Ajatuksena oli, että kun voitamme muutaman tuhat euroa, haemme hotellilta paremmat vaatteet ja jatkamme rulettisalien puolelle - sinne oli sisäänpääsymaksu 17 euroa nenältä. 

Vesa Monacon casinon kahvila-aulassa

Pidin myös kahvilan sisustuksesta.

Hinnat olivat yllättävän kohtuulliset.

Näköala casinon sisältä ulos.

Muiden asiakkaiden autoja.

Ensimmäinen panokseni oli 10 euroa ja sen pystyi koneessa maksamaan setelillä tai pankkikortilla. 10 eurolla sai 1000 pistettä, joita sitten pystyi pelaamaan joko nappia painamalla tai vetämällä koneen oikeassa reunassa olevasta kahvasta. Eipä tullut voittoa. Vesa sijoitti matkakassaan saman 10 euroa ja hänellä tapahtui ihme - kone alkoi räpsyä, kilkatella sekä välähdellä. Monta minuuttia kestäneen session jälkeen ymmärsimme, että hän oli saanut lisää 120 pistettä. Rahat menivät loppuun ja saldosta jäi tuhlaamatta 0,04 euroa. Sen sai lunastettua shekkinä ulos koneesta. Sitten minä jatkoin pelaamista 5 eurolla. Voitin, hävisin, voitin ja hävisin, kunnes lopulta saldona oli 0,30 euroa, jolla ei voinut enää jatkaa. Tulostin shekin. Olimme voittaneet 0,34 euroa ja hävinneet 25. Elämä kasinolla on kallista, mutta arpashekkien kanssa oli voittajan olo!

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Ranskan Rivieran rannikkotietä pitkin. Räpsin kuvia matkan varrelta upeista laguuneista, joilla oli valtavat määrät hienoja purjeveneitä sekä jahteja. Saavuimme Nizzaan. Tunsin olevani kotona! Ilmapiiri oli juuri sopiva, palvelu huippua, ruoka hyvää ja olin aivan henkisessä hurmiossa. 

Purjeveneet kuin koruja sinisellä taustalla.

Välimeren ranta Monacon ja Nizzan välillä. 

Rantatiellä voi autosta napsia kuvia myös suoraan eteenpäin.

Nizzan salaatti Nizzassa.

Kanasalaatti

Nizzan rantakadun suuntaisesti kulkee pitkä kävelykatu. Sen varrella on vieri vieressä viehättäviä kahviloita ja aamupäivisin (ainakin keskiviikkona) tori. Torilla jouduin ostosvimman valtaan. Aivan ihania koriste-esineitä, käsin tehtyjä saippuoita (orgaanisia luomutuoksuja), herkullisia kasviksi, hedelmiä, marjoja, hilloja, soseita… Tällaisessa ympäristössä voisin vaivatta asua itsekin. Kaikkialla on siistiä ja vihreää, talot ovat hyvin hoidettuja ja oikein ilo silmälle. 

Nizzan saapuessa on kiva ottaa kuva itsestä tässä kohdassa.

Ihmiset kulkivat syyskuun alussa vielä tyylikkäissä lomavaatteissaan rannalle, jossa oli paljon uimareita sekä auringon ottajia. Lämpötila oli vielä 29 astetta varjossa, joten auringossa oli lämpimämpää. Tunsin itsekin houkutusta lähteä hakemaan auton tavarasäilöstä uimapukuja, mutta sain vastustettua kiusausta. 

Vesa zoomailee rantanäkymiä.

Kristallinkirkas vesi kutsui uimaan.

Meillä oli tavoitteena tänään ehtiä ajamaan vielä Touloniin asti ja sinne on vielä täältä Nizzasta viisi tuntia. Sitä ennen poikkeamme vielä Cannesiin, filmitähtien jalanjäljille!

Cannesin elokuvajuhlien sali sijaitsee aivan keskustassa, meren rannassa..

Caro ja Angelinan käsi.

Espanjasta Italiaan lautalla

Vaellusmatkamme Espanjan ympäri oli onnistunut ja kiersimme noin kuukaudessa omalla autolla koko maan. Reittimme kulki Pohjoisessa Bilbaon, Santiago de Compostelan (ja sen vaelluksen välietappien) kautta Portugaliin ja siellä maailmaperintökohde Sintran sekä Albufeiran kautta takaisin Espanjaan. Piipahdimme Sevillassa (etsimässä vapaata parturia) ja vajaan viikon nautimme Aurinkorannikosta Fuengirolassa, sitten ajelimme Torreviejaan kahdeksi päiväksi ja sieltä edelleen Barcelonaan. Nautimme suuresti auringosta sekä siisteistä, puhtaista kaupungeista. Barcelonassa tuli kuitenkin ajamiseen laiskuus ja päätimme kokeilla lauttamatkaamista Espanjasta Italiaan. 

Netissä Googlatessa tuli ensimmäisenä vastaan Aferry- sekä Direct ferries -myyntipalvelut ja sieltä löytyi hyvin eri vaihtoehtoja Italiaan - reittejä olisi ollut mm. Savonaan ja Genoaan valitsemamme Civitavecchian lisäksi. Miksi valitsimme juuri tuon Rooman lähikaupungin? No tietysti siksi, että meillä oli mukanamme koira ja noilla lyhyemmillä matkoilla tarjolla oli vain istuma- ja kansipaikkoja. Koira olisi pitänyt laittaa erikseen kannella olevaan Kennel-tilaan eikä se ole tottunut oleilemaan ilman äitiä ja isää - Caro olisi todennäköisesti ulvonut siellä koko matkan ajan. 

Kuka laittaisi tämän söpöliinin kenneliin ilman äitiä ja isää?

Civitavecchian lautta oli lisäksi varsin edullinen: henkilöauto, 2 matkustajaa ja koira olivat yhteensä 155 euroa. Linjan toteutti Grimaldi Lines -lauttayhtiö ja laskutti Direct ferries. Tilausvahvistus oli suomeksi ja yhtiöllä oli myös Suomen asiakaspalvelunumero (tosin sieltä ei vastattu eikä sieltä soitettu takaisin, kun yritimme kysellä lähtösatamaa). Tilausvahvistuksessa ei mainittu, mistä lautta lähti, joten kävimme kävelyllä satamassa ja kiertelimme eri terminaaleja etsien laivayhtiötä. Hienosti sitten yksi lähtöpiste aukesi ja vahvisti, että etsimämme terminaali sijaitsi noin kilometrin päässä ensimmäisistä tuonne funikulaariradan suuntaan - sieltä se sitten löytyikin. 

Grimaldin alus iltavalaistuksessa.

Tilausvahvistuksessa oli mainittu, että laiva lähtee klo 23 ja laivaan ajo on klo 21 alkaen, joten illalla ajelimme puoli yhdeksältä satamaan ja valmistauduimme laivaan lastaukseen. Missään ei ollut opasteita eikä ajomerkintöjä, joten päädyimme sisälle Grimaldin terminaaliin kysymään ohjeita ja hyvä niin, sillä kännykkälippu ei olisi käynytkään ja liput oli pakko hakea sisältä henkilökohtaisesti passeja näyttäen. Laivaan ajoon opastettiin ajamaan rakennuksen oikeaa sivua pitkin ja sieltä sitten puomin jälkeen löytyivätkin autojen jonot. Ikävänä yllätyksenä tosin oli, että laivan lähtö oli pari tuntia ennakoitua myöhemmin ja laivaan ajokin onnistui vasta klo 23. Lähdimme sitten kävelemään Barcelonan keskustaan La Ramblalle pariksi tunniksi kuluttamaan aikaa ja syömään iltapalaa. 

Laivaan ajo oli hurjaa touhua - neljä kaistaa lähti liikkeelle yhtä aikaa ja kilpaa kiilaillen ne ohjautuivat kahteen jonoon, jossa liput tarkastettiin. Sen jälkeen jono kulki edestakaisin rekkojen välissä ja lopulta ohjautui (ilman ohjausta) laivaan jossa oli ensimmäinen opastaja näyttämässä, minne ajaa. 

Laivan ainoa baari, joka oli auki koko matkan ajan. 

Meillä oli ennakko-odotuksena Viking Linen ja Silja Linen -tyyppinen laiva ja siinä jouduttiin pettymään. Kun suomalaiset laivat ovat ostos- ja huviparatiiseja, tämä laiva oli rahtialus, jossa oli surkeat palvelut. Laivan lähtiessä auki oli vain yksi baari, josta (italialaiseen tapaan) ensin piti päättää mitä ottaa ja mennä eri tiskille kertomaan tilaus (henkilökunta ei osannut englantia, joten tilaus piti tehdä italiaksi/espanjaksi) ja sitten kuitin kera hakea tilatut tuotteet toiselta tiskiltä. Myynnissä oli juomia sekä kolmioleipiä ja pullia. 

Puhelimen kenttä lakkasi laivassa toimimasta heti satamasta lähdettyä. Yritimme eri paikoissa monta eri kertaa, kunnes lopulta tajusimme, että matkalipun takana oli ohje. Laivan wifin käyttöön oli mahdollista ostaa datapaketteja eri suuruisena lisämaksusta. Kun laiva ohitti Sardinian, tuli kännykkään ilmoitus, että EU-hinnat eivät päde, vaan veloitus on erillisen hinnaston mukaan. 

Sääliostos: Toblerone 8,20 €.

Tässä koko laivan karkki- ja sipsivalikoima.

Seuraavana päivänä lähdimme ostoksille aikaa kuluttamaan. Supermarket ja boutique olivat kartan mukaan erikseen, mutta todellisuudessa samoissa tiloissa ja myyntivalikoima jäi kakkoseksi R-kioskille ja vastaaville - karamelleja oli hyllyssä muutamaa laatua muutama kappale. Sen lisäksi tarjolla oli joitain alusvaatteita, uimapukuja, pyyhkeitä ja uimaleluja sekä hyllyllinen kosmetiikkaa. Myyjä oli infon lisäksi ainoa, joka osasi englantia - siksi ostimme säälistä yhden suklaalevyn - muuten kauppa ei näyttänyt käyvän. Etsimme pitkään paikan itsepalveluruokalaa saadaksemme selville, että se oli ollut auki vain klo 12 - 14 eikä muuta ruokatarjoilua kuin baarin leivät tai aurinkokannen hampurilaiset/pizzat ollut, vaikka laiva oli perillä vasta klo 20. Päivällinen laivalla olikin sitten hampurilaista ja ranskalaisia perunoita. 

Pohjapiirros löytyi 10. kannelta. 

Aurinkotuoleista nautittiin kannella 11.

Uima-allas ei enää ollut käytössä, mutta aurinko paistoi upeasti.

Laiva saapui satamaan tunnin myöhässä, mutta tuntia nopeammin kuin lähdössä arvioitiin.  Saapumisaikaa ei ollut mainittuna missään, joten autoille lähtö tuli hieman yllättäen, kuulutusten kautta. Laiva oli sokkeloinen vanhanaikaisella tavalla ja oman autokannen löytäminen vei hetken aikaa - autokantta mainostettiin luvuilla 7 - 5 - 2 (meidän kansi oli 7, vaikka seinässä luki 5.2, mutta ehkä kansi oli sitten 7?) eikä eri päistä laivaa päässyt kannelle. 

Reunapaikka autokannella. 

Laivasta ulos ajo oli hulvaton, jännittävä ja käsittämätön kaaos! Kannella ei ollut lainkaan henkilökuntaa opastamassa ulosajoa, joten yhdellä ulosajorampilla alkoi kilpa-ajo, jonka voittivat nopeimmat ja häikäilemättömimmät. Tuijotimme suu auki, kun autot vekslasivat edestakaisin ja käänsivät itseään kapeissa raoissa sekä kiilasivat eri jonoista yhteen ulosajoreikään. Pillit soivat ja kuumakallet nousivat autoista huutamaan toinen toisilleen. 

Autoja säntää yhtä aikaa neljästä suunnasta rampille.

Me odottelimme kaikessa rauhassa ja olisimme odotelleet varmaan pitkään, jollei edessämme oleva kuljettaja olisi tullut sanomaan, ettei meidän kaistalta pääse pois kuin peruuttamalla ja heillä on kiire ulos. Samat kaverit kiilasivat sitten meidät kaistalta ulosajossa muutaman muun hätähousun kera. Alemmassa autokerroksessa odottelivat rekka-autot, mutta toisesta kaistasta niitäkin lähti jo liikkeelle ja henkilö- sekä rekka-autot puikkelehtivat villisti satama-alueella ilman minkäänlaisia kaistamerkintöjä tai opastuksia. 

Näimme toki satama-alueella henkilökuntaakin, mutta he juttelivat keskenään eivätkä puuttuneet autojen ajamiseen. Mitään opasteita ei täälläkään ollut, ei satamassa eikä sieltä poisajossa.

Satama-alueen henkilökuntaa.

Hengissä selvittiin ja Civitavecchiassa Italiassa toimi taas navi erinomaisesti, joten löydettiin hyvin hotelliimme. Tätä hotellia oli pakko kehua ja tulemme varmasti toistekin: Civitavecchia Sunbay Park Hotel. Edullinen hinta, loistava palvelu, mukavat huoneet ja ylivoimaisen hienot näköalat löytyivät täältä. 

Näköalaa Sunbayn pizzeriasta huvivenesatamaan. 

Kiva ja edullinen hotelli - suosittelemme!

Kesäaikaan käytössä ovat myös aurinkoalueet.

Pieni purjevene nosti kohdalla purjeet

Civitavecchiaan poikkeavat myös Välimeren risteilyt.