torstai 9. elokuuta 2018

Via Balticaa pitkin Venetsiaan


Matka Suomesta Keski-Italiaan on noin 2970 kilometriä pitkä. Se onkin hyvä jakaa kohtuullisiin ajopätkiin, jotta ei saavu perille aivan uupuneena. Me otimme tällä kertaa kokeiluun uusitun Via Baltican eli reitin, joka kulkee Viron, Latvian, Liettuan, Puolan ja Itävallan kautta Italiaan ja päätimme käyttää ajamiseen päivittäin vain 7 - 8 tuntia. No, loppumatkasta hieman koukattiin sitten Venetsiaan pariksi päiväksi vielä toipumaan ajosta ja nauttimaan näkymistä. 

Lähdimme suunnitellusti Helsingistä vasta iltapäivälaivalla. Ensimmäinen matkayö nukuttiin Viru-hotellissa ja tietysti sitten käveltiin matkapäivien varalle jo pitkät kävelylenkit vanhan kaupungin ympäri. Tiesittekö muuten, että aivan satamaa vastapäätä on hienot, pienet puistot ja niissä söpöt lammet, joiden rannalla voi istuskella tai antaa koiran kuljeskella haistelemassa city-kavereiden tuoksuja? 
Caro nauttii Tallinnan keskustan viherkeitaasta.


Tallinnassa aloitettiin myös Caro-pojun käytöskoulu, jonka tavoitteena on kasvattaa siitä rauhallinen, terassikelpoinen yksilö, joka ei murise tai röhise ohi kulkeville poikakoirille tai muillekin uroksille. Jälleen kerran jouduttiin poistumaan terassilta nolosti, kun isolla egolla varustettu yorkkimme ei kertakaikkisesti suostunut hiljenemään viereiseen pöytään tulleiden collieiden takia. 

Kaksi kilttiä ja yksi melko tuhma poika...


Tallinnasta suunnattiin Latvian kautta Liettuaan ja jäätiin sinne yöksi. Keskinopeus oli 70 km/h tietöiden takia ja pysähdyksiä Tallinnan jälkeen oli noin 15:ssä eri kohdassa. Matkan aikana olikin aikaa ihastella haikaroita ja niiden pesiä. Paljon muuta nähtävää ei reitillä sitten olekaan. Liettuassa yövyimme Kaunasissa, joka on Euroopan kulttuuripääkaupunkin 2019. Siellä korjataan ja rakennetaan nyt kovaa tahtia, mutta paikka on silti oikein viehättävä. Kahviloitakin on mukavasti sekä vanhan kaupungin puolella että pääkadun varressa, joka on kävelytie. 
Kulttuuria se on tämäkin. Pieni poseeraus Kaunasissa...

Seuraavana päivänä päästiin enää 66 km/h nopeuteen ja Puolassa alkoi jo kärsivällisyys olla koetuksella. Onneksi Varsovan jälkeen tietyöt loppuivat. Tsekeissä valittiin yöpymispaikaksi lähellä Itävallan rajaa oleva Mikulovin kaupunki ja se oli jälleen hyvä valinta. Pikkukaupungissa oli viehättävä keskusta, jossa päästiin nauttimaan kansainvälisestä (italialaisesta) keittiöstä, mutta myös loistavasta juusto-leipävalikoimasta paikallisessa keskustakahvilassa.  Caron koulutus jatkui (epäonnistuneesti), mutta saimme myös todeta, että Mikulov oli yorkshirenterrierien kultakaivos - joka toisella koiranomistaja-vastaantulijalla tuntui olevan mukana oma ”pikkuleijona”.
Erinomaista leipää ja juustoa Mikulovin kävelykeskustassa
Mikulovin talojen koristelut olivat upeita!


Itävallassa ajeltiin moottoritiellä ihmeissämme - oltiin etukäteen luettu, että siellä peritään moottoritiellä ajosta maksua, mutta maksukojuja ei näkynyt missään. Pieni googletus kuitenkin paljasti totuuden - tiemaksu olisi pitänyt ostaa ennakkoon rajalta huoltoasemalta. Koukkasimme seuraavalle asemalle ja ostimme 10 päivän moottoritiemaksulapun. Toivotaan, etteivät valvontakamerat lähetä sakkolappuja jälkikäteen. 

Alpit


Itävallan jälkeen vuorossa olivat Alpit (Alpe Adria) ja valtaisat rekkaruuhkat! Onneksi vastakkaiseen suuntaan. Otin pienen videopätkänkin ihan pienestä osasta ruuhkaa, mutten jaksanut siitäkään laskea autojen määrää, niin paljon niitä oli. 

Venetsian ulkopuolella Mestressä oli seuraava hotellietappi ja siellä pääsimme jo nauttimaan italialaisesta helleaallosta. Mestre on itsessään mukava matkailukaupunki ja peittoaa Venetsian edullisissa hinnoissa, joten se on kustannustietoisen matkailijan hyvä välietappi. Päiväretki Venetsiaan on vaivaton tehdä, sillä kaupungin keskustasta lähtevät suorat raitiovaunulinjat sekä junat saarelle. Siellä mekin piipahdimme päiväsiltään ja pääsin lunastamaan Vesan ystävänpäivälahjan minulle: romanttisen gondoliajelun Venetsian kanaaleilla. Gondoliajeluiden hinta on nyttemmin vakioitu ja se on puolen tunnin ajelusta 80 euroa. Maksamalla puolet lisää, saa sitten lisäaikaa ja pääsee Grande Canalin lisäksi kieppumaan paikallisten asuinalueiden lomaan vilkuilemaan venetsialaisten arkea. Hyvällä tuurilla soutaja on vielä laulutaitoinenkin, kuten meillä oli ja laulaa sitten lisää tunnelmaa arkeen… ja ottaapa vielä kivoja kuviakin kyydissä olevista söpöliineistä (meistä).
Me kaksi Venetsiassa
Gondoliajelulla murun kanssa...
Piazza San Marco aukio ja vain yksi pulu kuvassa...
Bellini ja Spritz Venetsian Piazza San Marcolla


Venetsiasta onkin sitten Keski-Italiaan enää noin 5 tunnin ajomatka moottoritietä pitkin. Kun saavuimme mökille, oli kukkapenkin viiniköynnös vallannut miltei koko rappukäytävän ja vielä puolet terassistakin. Asunnossa sisällä piili yllätys…


Ostian ranta Rooman lähellä sopii lomailijoille

  Olen kirjoituksissani usein mainostellut tuota tuntemattomampaa Adrianmeren rantaa, mutta päätin vaihteeksi kertoa myös "länsiranniko...