Iltavieraita ja kyläreissuja
Italialaisen ystäväni Italon
luona tapaa aina uusia ihmisiä. Tänään tutustuin ensin Italiasta Australiaan
muuttaneeseen Lauraan (noin 25 v.) ja hänen mieheensä. Sen jälkeen paikalle
saapui iäkäs eläkeläispariskunta Annamaria ja Luigi Rooman kodistaan. Annamaria
eli Anna kertoi työskennelleensä sairaanhoitajan uransa lisäksi myös
puvustajana. Hän on puvustanut äitinsä apuna mm. Federico Fellinin elokuvissa.
Puvustaja Annamaria ja Italo
Luigi Roomasta
Annan mies Luigi on ollut
kansainvälisissä yrityksissä kirjanpitäjänä ja on suuri taiteen ystävä. Hän
selitti edellisviikolla näkemäänsä taulua ja sen ominaisuuksia tarkkaan. Miten
taulun hahmo piti käsiään, miten pää oli sommiteltu, mistä kulkivat kuvan
katseenvangitsijat ja miten upeat värit sekä valot kuvassa olivatkaan. En muista koskaan kuulleeni tavanomaisessa
iltarupattelussa kenenkään innostuvan niin valtavasti taiteesta – silmät innosta
palaen ja käsiä apuna käyttäen Luigin selostus jatkui. Ehkä Roomassa asuminen
tuottaa intohimon taiteeseen automaattisesti?
Ylihuomenna amerikkalainen
paluumuuttaja Luigi kutsui meidät tyttöystävänsä Annan (tiedän, samat nimet,
mutten voi mitään) kanssa rantatalolleen ruokailemaan. Menemme sinne ja
takaisin Italon hienommalla autolla.
Jotenkin minusta alkaa tuntua
katteettomalta tieto italialaisista, jotka eivät koskaan kutsu uusia tuttavia
luokseen kylään. Ainakin minä olen tänä kesänä ollut kylässä jo Loretan ja
Marion rakenteilla olevassa talossa (grillijuhlissa), Italon ja Lilianen luona
(melkein joka ilta), Ericin ja Karinin luona (sekä kotona että ateljeessa)
kahdesti, Renaton ja Marian luona, Ninon terassilla ja kutsuipa hän meidät
veneilemäänkin sekä Luigin ja Annan luona. Joka paikassa on ollut hurjan
hauskaa.
Ja nyt minä kutsuin vuorostani
ystäväni meidän mökillemme iltaa istumaan. Kerron ehkä myöhemmin, miten kävi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti