Italian hylätyt koirat

Viime vuosina olemme kiinnittäneet huomiota Italian koiriin. Maaseudulla lähes joka talossa on koiria - pieniä tai isompia. Ne saavat yleensä olla tontilla vapaana ja tulevatpa ne tiellekin ohikulkijoita tervehtimään tai uhkailemaan.

Hylätty spanielintapainen otus kylän baarin reunalla.

Kun vietimme Italiassa viime vuonna 4 kuukautta, kävimme usein lenkillä maaseudulla koiramme Caron kanssa. Se oli painajaismaista. Lähes joka talosta tuli jonkinlainen hurtta tai jopa parvi koiria hyppimään, murisemaan tai muuten vain pyörimään ympärille. Yritimme kantaa näiden talojen ohi pikkuista Caroamme, joka stressasi koirista kovasti ja pahimmilla kerroilla sai näistä ohituksista jopa ripulia!

Caro on perheen pikkuprinssi ja vauva suomalaiseen tapaan.

Kun taloustilanne Italiassa on huononemaan päin, se näkyy valitettavasti myös koirissa. Italialaisille koira ei ole vauvan veroinen perheenjäsen vaan hyötyeläin. Sen kuuluu asua ulkona ja nukkua kopissaan, syödä mitä se saa (usein ruokajätteitä) ja vahtia taloa. Jos perheen taloustilanne pahenee eikä koiran ylläpitoon ole enää varaa, koira hylätään. 

Koiran hylkääminen tapahtuu usein siten, että koira otetaan mukaan autoon ja heitetään autosta huoltoaseman parkkipaikalla tai jonkin keskustataajaman liepeillä. Sitten koira viettää torin laidalla päiviä tai viikkoja, kunnes joku kyläläisistä heltyy ja selvittää paikan, jonne sen voi viedä lopetettavaksi tai välitettäväksi eteenpäin. Sitten tehdään ilmoitus kunnan viranomaisille, jotka (ehkä) hakevat koiran.

Pizzanpalasten jälkeen oli päivänokosten aika. 

Viime vuonna kylällämme oli uskomattoman herttainen spanieli-tyyppinen hylätty otus. Se oli nälkiintynyt, takkuinen ja hyvin, hyvin ystävällinen. Se söi kaiken, mitä sille antoi ja seurasi ystävällisiä ihmisiä kylän raitilla mielistellen, häntä alhaalla vispaten ja korvat matalana mielistelyasennossa. On pakko myöntää, että sydämeni hieman suli pörröturkin lähellä ja oli todella vaikea palata Suomeen, kun koiralta puuttui vielä uusi koti. 

Torille hylätty otus ketju kaulassaan
sai paljon ruokaa kyläläisiltä. 

Edellisvuonna vastaava otus oli jätetty kylän ylemmälle torille kettinginpätkä kaulassaan. Myös se oli nälkiintynyt ja takkuturkkinen, mutta kovin ystävällinen ja alistunut. Jostain tuli vaikutelma, että sitä olisi myös pahoinpidelty - se säikkyi jokaista äkillistä liikahdusta ja yritti painautua autojen alle säikähtäessään. Jos asuisimme Italiassa, meillä olisi varmaan valtava koiralauma talossamme...