Ystäviemme Giuseppinan ja Phillipin lapsella on hieno, keskiaikainen harrastus: lipunheitto. Tänä vuonna matkasimme keskiaikatapahtuman harjoituksiin Lancianoon, entiseen keskiajan Anxiatumin muinaiskaupunkiin, nähdäksemme tämän ja muita menneen ajan rituaaleja. Kyselin Giusyltä taustoja tapahtumasta.
 |
| Lipunheittäjien harjoitukset alkavat. Puvut ovat päällä vasta seuraavissa harjoituksissa. |
Lancianon keskiaikana markkinat kestivät kolme kuukautta: elokuusta lokakuuhun ja niillä oli tärkeä tehtävä. Keski-Italia kuului Paavin hallintaan eikä siellä ollut kuningasta. Sen sijaan paavi nimitti edustajansa, joka kerran vuodessa esittäytyi kansalle ja jolle maksettiin verot. Tämä verollelaitto alkoi aina samalla tavoin: näyttävillä kulkueilla, rummutuksilla ja hallitsijapalatsin ohimarssilla, mitä tapahtumaan edelleenkin jäljitellään.
 |
| Rumpalit harjoittelemassa hallitsijapalatsin edessä. |
Taisteluita ja riitoja oli paljon ja niissä kuoli liikaa taisteluissa tarvittavia, arvokkaita sotilaita, joten lipunheitto tuli keskiajalla korvaamaan oikeita taisteluita. Ritarit opettelivat sitä pitkään. Lipunheitolla selvitettiin riidat ja taistelut rauhanomaisesti. Lipunheittäjän rooliin päästiin vain karsinnalla silloin ja nyt.
 |
| Lipunheittoseremoniat kestävät pitkään ja ovat vauhdikkaita. |
Nykyinen karsinta tehdään kirjallisesti. Roolia haetaan ja oma motivaatio täytyy perustella. Kun harjoituskausi alkaa, tulee harjoituksissa käydä säännöllisesti kahdesti viikossa, usean vuoden ajan. Näin on tehnyt myös ystäviemme tytär Giulia (Julia), jonka harjoitukset näet näissä kuvissa. Giulialla on päällään vaaleanpunainen paita.
 |
| Lippua pitää jaksaa pyörittää myös yhdellä kädellä. |
Harjoitukset ovat tarpeen, sillä lippu on niin painava, että sitä hädin tuskin jaksaa pidellä hetken. Heittoon vaaditaan erinomaiset hauikset ja paljon voimaa sekä taitoa.
Keskiaikajuhlien lomassa lokakuussa pidetään Lancianossa ”hirttäjäiskulkue”. Sitä vietetään oikeastaan toisen maailmansodan kunniaksi, mutta se sulautuu hyvin vanhempaankin aikaan. Kulkueella on oma tarinansa, jonka Giusy myös kertoi.
 |
| Giuseppina, Anabel ja Phillip seuraavat Giulian harjoituksia. |
Toisessa maailmansodassa saksalaiset valtasivat Lancianon kaupungin. Kaupungin pääaukion ja vanhankaupungin alla kuhisi kuitenkin vastarinta. Maanalaisiin luoliin oli piiloutunut turvaan 3500 henkilöä, joista valloittajat eivät tienneet mitään.
Kukistaakseen vastarinnan päättivät saksalaiset hirttää satoja kaupunkilaisia varoitukseksi muille tälle samalle aukiolle. Hirsipuurivistöt peittivät piazzan ja väki raivostui.
Partisaanijoukot tukkivat pohjoiseen vievät väylät ja englantilaiset joukot tulivat Torino di Sangron suunnasta sekä saartivat saksalaiset samalle torille. Sen oli näiden loppu. Varsin verinen on siis tuo juhla-aukio!
Maanalaisiin luoliin pääsee nykyään kulkemaan ja ystävämme lupasivat viedä meidät sinne, kun seuraavan kerran tapaamme. Ehkä kuulemme siellä maan alla konsertinkin, sillä niitä järjestetään siellä ja akustiikka on kuulemma upea!
 |
| Historiallinen aukio on Lancianon vanhan kaupungin sydän. Siitä aukeaa mahtava keskiaikakaupunki joka suuntaan. |
Aukiolle on aikomus tulla myös lokakuun lopussa keskiaikajuhlien päätökseen, jos vain ehdimme. Tuolloin paikalle tuodaan 200 lammasta! Keskiajalla markkinoille tuotiin myyntiin vuoriston lampaat, jotka sitä ennen marssitettiin uinnille mereen. Tämä teki taljasta vedenpitävät.
