Torino di Sangron historiaa / Some history of Torino di Sangro (Chieti, Abruzzo, Italia)

Torino di Sangron historiaa

Torino di Sangron kylä on viehättävä pikkukylä Abruzzon maakunnassa Keski-Italiassa. Se sijaitsee Italian itärannikolla rajoittuen Adrianmeren rantaan idässä ja Maiella-vuoristoon lännessä. Kylä on ikivanha; perimätiedon mukaan se on perustettu 900-luvulla. Suurin osa vanhankaupungin nykyisestä rakennuskannasta on peräisin 1600 – 1800-luvuilta. Asukkaita on noin 3500 – 4500 riippuen siitä, keneltä kysyy. Iso osa vanhankaupungin talonomistajista asuu muualla ja käyttää asuntoaan loma-asuntona.

Jututin tänään pitkään ystävääni Italoa, joka vaimonsa Lilianen kanssa saapuu ”muuttolintuna” kylään New Yorkista keväällä ja palaa Amerikkaan syksyllä. Italo on syntynyt kylässä ja viettänyt siellä lapsuutensa sekä nuoruutensa. Hän kertoi minulle tarinan toisen maailmansodan ajalta:

 

Toisen maailmansodan aikaan Torino di Sangro jäi kahden taistelevan rintaman väliin. Saksalaiset olivat Sangro-joen toisella puolella ja kylän toisella puolella, kukkulan takana, olivat englantilaiset. Kun saksalaiset vetäytyivät kylästä, he pakottivat kylän kaikki miehet mukaansa rikkomaan rautateitä ja räjäyttämään siltoja. Lapset ja naiset jäivät kylään ja piiloutuivat talojen kellarikerroksiin pommeilta suojaan. Niin Italon kuin minunkin asuntoni majoittivat suuren määrän pakolaisia turvaan.

Saksalaisia sotilaita jäi kylän itäpäähän kolme. He ampuivat konekiväärillä kukin vuorollaan tunnin verran englantilaisten suuntaan, taukoamatta, yötä päivää. Englantilaiset eivät uskaltaneet hyökätä vaan pommittivat vastineeksi kylää tykeillään.

Etuvasemmalla on Torino di Sangron sotilaan talo

kylän Piazzalla eli toriaukealla

 

Suurin osa ammuksista meni yli kylän, mutta osa tuhosi taloja – ja toiselta puolelta kylää tulittivat saksalaiset. Italo piileksi talonsa kellarissa isosiskon, äidin ja 30 muun kyläläisen kanssa. Äiti laittoi hänet makaamaan pieneen, vahvistettuun kaariholviin kellarissa, sillä se oli kaikkein turvallisin paikka. Taloon osui ja sen kulma sortui pommisuojan oven eteen. He jäivät sinne jumiin. Onneksi kyläläiset alkoivat myöhemmin etsiä heitä ja pelastivat koko joukon hautautumasta elävältä raunioon raivaamalla oviaukon auki.

 

Lopulta yhdeksän päivän jälkeen kyläläiset hermostuivat. Heistä lähti pieni lähetystö englantilaisten luo pyytämään, että tulitus lakkaisi. Kyläläiset näyttäisivät, miten saksalaiset saataisiin yllätettyä takaapäin. Jos englantilaiset eivät itse tohtisi, he voisivat näiden puolesta jopa ampua nuo kolme saksalaista, kunhan tulitus saataisiin loppumaan. Italialaisten avulla sitten britit vangitsivat sotilaat ja kylä sai jäädä korjaamaan vaurioitaan.

 

 ´

Englantilainen hautausmaa Torino di Sangrossa

 

Saksalaisten ja englantilaisten yhteenotosta on muistona Englantilainen hautausmaa, jota Kansanyhteisö yhä ylläpitää ja huolehtii. Se on suosittu retkipaikka sekä koululuokille että perheille. Se on ensimmäinen hautausmaa, jossa olen nähnyt perheitä piknikillä sekä lapsia pelaamassa palloa ja pyörimässä alas rinnettä hautakivien välisillä ruohokaistaleilla.