Il notte di mandolini eli mandoliinien ilta / The night with mandolini in Italy

Il notte di mandolini eli mandoliinien ilta

Musiikki on vahvasti mukana italialaisessa arjessa. Se soi rannalla, kaupoissa, ravintoloissa, takseissa, radioissa... Kappaleet ovat iloisia, rytmikkäitä, hyväntuulisia sekä mukaansa tempaavia kesäkappaleita, joita on myös helppo tanssia. Kaikki näyttävät osaavan laulujen sanat ja laulavan mukana. Tämän kesän 2013 suosituimpia iskelmiä olivat Naughty boy (la la laa), Bacio (suukko), I´m in love sekä tietysti litania Eros Ramazzottin iskelmiä.

Torino di Sangron kylällä on myös pitkät musiikkiperinteet. Kuta kuinkin kaikki ovat lapsina tai nuorina opetelleet jonkin soittimen soittamisen. Lahjakkaita muusikoita on kerääntynyt yhteen vuosien myötä täkäläisen ilmapiirin houkuttamana. Eräs naapuritalon isäntä on konsertoinut kuuluisassa Carnegie Hallissa kapellimestarina, toinen taas soittanut työkseen Munchenin oopperassa, kolmas jossain muualla. Kylässämme asuu myös kuuluisa pohjoisitalialainen kapellimestari. Ja tietysti he kaikki harjoittelevat myös mökillä ollessaan, jopa konsertoivat! Kaikki lapset ovat myös musikaalisia – hekin soittavat eri instrumentteja ja laulavat.

Tänään iltayhdeksältä ovelleni koputti eräs naapurini Miriam. Hän tuli kertomaan, että tänään on ”Il notte di mandolini con Rocco” eli Italo Roccon luona on mandoliiniyö. Paikalla oli 84-vuotiaan ystäväni lisäksi eläkkeellä olevia ammattisoittajia kuten Eric ja hänen vaimonsa Karin Saksasta. Tänään kuultiin siis Ericin viulun- ja kitaransoittoa ja Italon mandoliinin soittoa. Karin soitti selloa normaalisti, mutta juuri tuona iltana ranne oli niin kipeä, että hän istui vain katsomon puolella. Katsomossa oli mukana muita naapureita ja ystäviä – Italon ja Lilianen taloon ovat kaikki tervetulleita.

Italo ja Eric sekä italialainen ilta

 

Epävirallinen konsertti pidettiin Italon ja Lilianen lasitetulla takaterassilla. Ostin talvella muutaman ikivihreitä italialaisia kappaleita sisältävän cd:n ja nyt ne kaikki soitettiin ja laulettiin. Laulut ”muuttuivat lihaksi” mandolinin ja kitaran sävelillä, vahvan tenorin (Luigi) ja kolmen heleän sopraanon (Liliane, Rosanna ja Anna) tehdessä suurimman työn. Soitto soi ja laulu raikasi niin kovaa, että pikkukoirani tempaisivat hännät takakinttujen väliin ja tärisivät, joten joudun taluttamaan ne kotiin kesken illan.

Luigi laulaa O sole mion!

Ilta oli mahtava! Kun O sole mion sävelten soidessa takaraivossa tallustelin mökille, paikallinen pöllö heläytti vielä oman huhuilunsa illan huipuksi. Tuo pikkupöllö on muuten ulkonäöltään aivan Harry Potterin ystävän Ronin pöllön Posityyhtysen näköinen. Näin sellaisen eräänä iltana, kun ajelin kylän parkkipaikalle. Hassu höppänä istuskeli ajotiellä ja kesti hetken, ennen kuin se ymmärsi väistää. Niinpä istuin autossa ja ihailin sen suloisuutta.