Vaihto-oppilaamme Giosuén isä halusi viedä meidät
viinitehdaskäynnille sekä järjesti sen jatkoksi yllätyskäynnin
haukkaesitykseen. Päivästä tuli upea! Aurinko paistoi, oli lämmin ja leppoisa
lomafiilis.
Maailman mukavin isäntäperhe ja rakas Giosué (2. oikealta)
Lähdimme Soaven kylään tila-autolla: Giosuén isän, äidin,
iso- ja pikkuveljen, Giosuén ja tyttäreni kera. Italialaiseen tapaan isä ajoi
ja valitsi jokaiselle autoon istumapaikat (miehet istuivat etupenkeillä, me
vieraat takana). Auto oli tila-auto, joka lainattiin sedältä varta vasten
suurelle seurueellemme.
Matka Veronasta Soaveen vei puolisen tuntia moottoritietä
pitkin ja jälleen matkattiin viiniköynnöspeltojen halki pitkiä pätkiä. Soaven
tehdas sijaitsee Soaven kylässä ja sen halkoo via Postumia, yksi tärkeimmistä antiikkisista roomalaisista teistä
pohjois-Italiassa. Tehdas on kuuluista
mm. Garganega, Trebbiano di Soave ja Soave Classico DOC –viineistään, joita
nautitaan aperitiiveinä ja usein myös Gorgonzola-homejuuston kera. Soaven tehdas on yhtiön pienin ja tuottaa
vain 5 % kaikista Soave-viineistä. Kiertokäynnille varataan paikat etukäteen
yleensä edellisenä päivänä.
Soaven ja Tollon viinit sulassa sovussa mökin hyllyllä
Tehdasvierailu eteni viininvalmistuksen ja –säilytyksen
vaiheiden mukaan ja kierros päättyi tehtaanmyymälään, jossa oli viininmaistatus
ja mahdollisuus testailla myös kuohuviinejä. Ostin mökille ja Suomeen
viemisiksi muutaman pullon (pari laatikkoa) – ja muutaman italialaisille ystävilleni
kotikyläänkin!
Viininostoautomaatit; ota omat kanisterit mukaan!
Ostosten jälkeen lähdimme Soaven linnaan. Siellä
järjestettiin petolintujen ”messut” sekä hieno koulutusesitys. Kymmeniä eri
lajeja haukkoja, pöllöjä, kotkia ja muita lintuja lekotteli orsillaan linnan
seinien varjoissa – osa huppupäisinä ja osa ilman. Kojuissa myytiin erilaisia
haukkatavaroita: nahkahuppuja, kyynärpäähän ylttyviä hanskoja, nilkkaremmejä,
orsia ja pyöreitä seisontatelineitä,
häkkejä ja avaimenperiä.
Koulutusesittelyssä kuuluttaja kertoi ensin esitettävästä
lajista ja sen ominaisuuksista. Sitten kyseinen lintu kannettiin linnan torniin
ja se lähti sieltä lentämään kouluttajansa luo. Luokse tulo palkittiin paistin
palalla, hiirellä tai muulla herkulla.
Jännitystä sai aikaan valtava kondorikotkan näköinen otus,
joka isäntänsä sijaan lensikin ulkomuurille ja vasta vartin yrittämisen jälkeen
suostui palaamaan kouluttajan luo. Sen nilkkaketjuista ei saanut kiinni edes
kolme yrittävää kouluttajaa, mutta lopulta he onnistuivat työntämään sen
puuhäkkiin ja kantoivat siitä sitten autoon. Taisi olla kaverin koulutus vielä
vähän kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti