Italian ja Suomen välinen elintasokuilu
Suomalaisten ja Italiassa asuvien italialaisten välissä on
suuri elintasokuilu. Se aiheutuu ainakin kolmesta asiasta. Niistä ensimmäinen
on palkkaero. Suomalaisten keskipalkka on noin 2400 ja italialaisten noin 1700
euroa.
Toinen suuri ero on verotuksessa. Kummassakin maassa verotus on progressiivinen, mutta asteikko on erilainen. Alle 10 000 eurosta menee 10 %, 10 - 20 000 menee 20 % ja 50 000 eurosta 50 %. Niinpä Suomessa 4000
euron palkasta nipistetään noin 25 - 30 %, mutta Italiassa 50 %. Samaa palkkaa saavalla suomalaisella onkin käytössään noin 3000 euroa siinä, missä italialaisella
on noin 2000 euroa.
Verotus on Italiassa kivikovan tuntuista.
Kolmas suuri ero tulee sosiaaliturvasta. Meillä kaikki
elämäntilanteet on katettu jopa ylenpalttisesti. Kaikilla on ruuan ja asunnon
lisäksi elämässä yleellisyyksiä: mahdollisuus asua aikuisena omassa
vuokra-asunnossa sen sijaan, että asuisi aikuisenakin vanhempiensa luona kuten
yli 50 % aikuisista italialaisista 25 – 35 –vuotiaista joutuu tekemään ja ruuan
lisäksi mahdollisuus saada tukea vaikka lehtitilaukseen tai puhelinkuluihin.
Italiassa sosiaaliturva on minimissään. Terveydenhuolto ja
koulutus on järjestetty, mutta muu onkin vähän niin tai näin. Muutamia
esimerkkejä: koulussa ei ole ilmaista lounasta, vaan se syödään kotona koulupäivän
jälkeen tai siitä maksetaan erikseen. Vanhemmat maksavat kirjat, vihot ja muut tarvikkeet itse. Kouluvuosi voi maksaa lukiossa 2000 - 3000 euroa ja vanhemmat maksavat
lukukausimaksut. Perheet hoitavat vanhukset itse ja vain harvoilla on
vanhainkotipaikka. Kotihoitojärjestelmää ei ole.
Asuminen maksaa lähes saman kuin Suomessa suhteutettuna tuloihin.
(Tässä meidän kesämökin keittiö.)
(Tässä meidän kesämökin keittiö.)
Työttömyysturvan saa Italiassa käytyään 2 vuotta töissä ja
se on 240 päivän mittainen. Työttömyysturvan tulo on 50 - 60 % palkkatuloista
kuukaudessa. Kun tuo reilu puoli vuotta on ohi, täytyy töitä tehdä jälleen vähintään
78 päivää, jotta turvan saa uudelleen 78 päiväksi. Ystävieni kaveri on työtön insinöörimies,
joka käykin siivoamassa ystäviensä taloja, jotta saa kokoon viimeiset viikot
työttömyysturvaa. Työstä ei kannata kieltäytyä tai on pulassa.
Asumistukia tai kodinhoitolisiä ei tunneta.
Keskivertotyöläinen elättää oman perheensä eikä kotirouvilla ole omia tuloja
lainkaan. Vaimo voi saada mieheltään taskurahaa ruokaostoksiin ja parturiin.
Etenkin kotirouvien tilanne on huono – rahapula vaivaa ja avioero on mahdoton
vaihtoehto – kuka silloin elättäisi rouvan eläkepäivinä? Eläkettä kun kertyy
vain palkkatyöstä, kotona olijat eivät sitä saa.
Antipastoon ja prosecco-lasilliseen on sentään aina varaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti