Kotiinpaluun krapula / It is so hard to be at home again after having so fun summer in Italy!

Kotiinpaluun krapula

Viimeinen ilta kylässä oli haikea ja halaukset jatkuivat minuuttikaupalla, samoin kuin vakuuttelut yhteyden pitämisestä talven aikana. Italo kaivoi talonsa viinikellarista esiin 30 vuotta vanhaa ”vino cottoa”, poltettua viiniä, jota hän säästää vain hyvin harvinaisiin tilaisuuksiin. Nyt oli sellainen tilaisuus.

Ystäväni Italo

Vietimme vielä yhden yön Roomassa, jotta pääsimme heittämään ”paluulantin” Fontana di Treviin ja esittelemään pari muutakin ikuisen kaupungin huippukohdetta tyttäreni ystävälle. Matka lentokentälle taittui hotellilta lähtöpäivänä sujuvasti ja huomasimme taas, miten taksikuskin kanssa juttelu voi alentaa myös kyydin hintaa!

Fontana di Trevillä

 

Lapsilla on oikein hauskan päivän jälkeen ”huvipuistokrapula” ja minulla on hauskan loman jälkeen ”kotiintulokrapula”. Olotila näkyy lähinnä vierauden tunteena ja tyytymättömyytenä olemassa olevaan. Oma elämä tuntuu hetkellisesti hajuttomalta, mauttomalta ja värittömältä. Tätä kestää ainakin viikon ajan – varmuuden vuoksi etsin kuitenkin jo netistä ensi kevään ja kesän lentohintoja mökille – on mukava alkaa suunnitella jo uutta lomaa.

Kotiinpaluukrapulaan vaikuttavat myös paluukokemukset. Vuosi sitten kesällä (2012)  sovin erään ystäväni kanssa ruohon leikkuusta poissaolomme aikana. Kaveri ei ollutkaan leikannut ruohoa vaan se oli päässyt kasvamaan polvenkorkuiseksi. Kun sitten itse ajelin ruohoa, hajosi ruohonleikkuri. Se harmitti, kuten uudehkon leikkurin korjauskulutkin. Sain loput superkorkeasta niitystä ajettua vasta lumien sulettua 2013 keväänä, kun ruoho oli kuivunut ja painunut maata vasten.

Tänä kesänä (2013) päätin käyttää talonmiespalvelua. Ystäväni puhui minut ympäri ja tarjoutui kesän ajaksi talonvahdiksi, mihin suostuin.  Kun elokuun alussa palasin kotiin, kavahdin! Etupihalla rikkaruohot rehottivat taas polvenkorkuisina ja takapihan perällä kukkivat heinät vyötärönkorkeudella, yhdessä pujon, savikan ja nokkosten kanssa. Se siitä talonvahtimisesta, totesin. Kolmas kerta toden sanoo ja ensi kesänä aion palkata työhön ammattilaisen.

Kun piha on nyt kahteen kertaan ajettu ja rikkaruohot talon nurkilta myrkytetty, osa kotiintulokrapulaa lievenee pikkuharmitukseksi. Elokuun alussa Suomessakin aurinko paistaa, ihanat naapurini rupattelevat kuulumisiaan ja talon sisälläkin vahingot ovat jääneet melko pieniksi (vain yksi tuhoutunut lipaston pinta ja tv-kaapin pinta kasteltu piloille). Ehkä se elämä taas alkaa maistua kotonakin. Ainakin nyt olemme sopineet jo kavereiden kanssa kahteen eri porukkaan Italian matkamuistelut ja Italian ruokaillan. Menutkin löytyivät sopivasti Cucina-lehdestä ja uskoisin selviytyväni niistä... Niin, ja tilasin kyllä jo seuraavat lennot Italiaan!

Katkeransuloiset jäähyväiset / Bittersweet fairwell party

Katkeransuloiset jäähyväiset

Tänään alkoivat loman loppumista ennakoivat ystävien järjestämät jäähyväiset. Luigi ja Anna kutsuivat minut, Italon ja Lilianen jäähyväisillallisille rantatalolleen. Talo sijaitsee Adrianmeren rannalla, SS16-valtatien varrella. Näkymä Adrianmerelle on mahtava!

Mare Adriatico Ortonan suuntaan pimeän tultua

 

Näkymä Adrianmerelle valoisalla

 

 

Italo aloitti oman osansa illallisvalmisteluista jo eilen, kun hän valmisti munakoiso-mozzarellavuuan ja aloitti jälkiruuan ensimmäisen osan teon (alku on ikään kuin uunipannukakun teko ja toisessa osiossa pieniksi kuutioiksi paloitellut osat friteerataan, yleensä juuri ennen tarjoilua). Emäntämme Anna oli tehnyt salaatin ja perunamunakkaan valmiiksi sekä jäähdyttänyt ruokaviinin ja jälkiruuan kera tarjottavan ruuansulattajan eli Limoncello-sitruunaviinan. Sain itse tehtyä Limoncelloa nyt ensimmäisen kerran ja se oli mahtavan hyvää! Raa´an viinan joukkoon laitetaan noin 1 dl sokeria ja saman verran sitruunamehua. Juoma tarjoillaan jäädytettynä jäisistä minilaseista.

Italon munakoiso-mozzarella ja Annan salaatti

 

Luigi ja Anna

Anna ja Liliane

Istuimme viidestään  - Anna, Luigi, Italo, Liliane ja minä – terassilla katsellen auringonlaskua Trabocco-kalalaiturin takana ja jutellen kaikesta mahdollisesta. Ennen auringonlaskua kävelimme ottamaan kuvia Trabocco Le Morgelle ja Italo kertoi samalla nuoruusmuistojaan vuodelta 1949.

 

 

Hän oli 19-vuotiaana parhaan kaverinsa – josta tuli myöhemmin Italian armeijan kenraali – kanssa uimassa Traboccolla kesäisin joka ilta. Poikien miehinen urheuden näyte oli uida merelle mahdollisimman kauas näyttääkseen rohkeuttaan ja voimiaan. Sinä päivänä he lähtivät uimaan klo 10 Italon isosiskon jäädessä laiturin alle kivelle katselemaan heidän menoaan.

Pojat uivat pitkään – myöhemmin he saivat kuulla uineensa kolmen tunnin ajan – suoraan merelle. Yhdeltä iltapäivällä rasvatyyni pinta muuttui levottomaksi ja merelle syntyi aallokko. Silloin pojat kääntyivät takaisin. Isot aallot olivat raskaita, ne tempoivat heitä syövereihinsä ja upottivat umpisukkeluksiin vähän väliä. Silloin pojat alkoivat uida rantaa kohti viistoon vasemmalle eikä enää kohtisuoraan. Iltapäivällä viiden aikaan he täysin nääntyneinä saivat jalkansa rantahietikolle. He olivat uineet lähikylän rannalle asti. Sieltä he lähtivät kävellen maantietä pitkin kotikylää kohti.

 

Tällä aikaa kotirannalla katselijat olivat huolestuneina kadottaneet silmistään mustatukkaisen Italon ja valkolakkisen kaverin. Kylän miehet lähtivät soutuveneillä etsimään poikia tai edes ruumiita mereltä, mutta eivät olleet löytäneet mitään. Italon äidille oli menty kertomaan pojan hukkuneen ja hän pyörtyi. Saatoin kuvitella miltä äidistä, siskosta ja isästä tuntui, kun pojat marssivat kotiin vahingoittumattomina. Ilo poikien löytymisestä oli koko kylälle yhteinen.

Ystäväni muisteli menneitä ja pystyin hyvin kuvittelemaan hänet seikkailuihinsa. Sama vallaton pilke on hänen silmissään yhä tallessa!

Iltavieraita ja kyläreissuja / Visiting habits in Torino di Sangro, Abruzzo

Iltavieraita ja kyläreissuja

Italialaisen ystäväni Italon luona tapaa aina uusia ihmisiä. Tänään tutustuin ensin Italiasta Australiaan muuttaneeseen Lauraan (noin 25 v.) ja hänen mieheensä. Sen jälkeen paikalle saapui iäkäs eläkeläispariskunta Annamaria ja Luigi Rooman kodistaan. Annamaria eli Anna kertoi työskennelleensä sairaanhoitajan uransa lisäksi myös puvustajana. Hän on puvustanut äitinsä apuna mm. Federico Fellinin elokuvissa.

Puvustaja Annamaria ja Italo

Luigi Roomasta

 

 

Annan mies Luigi on ollut kansainvälisissä yrityksissä kirjanpitäjänä ja on suuri taiteen ystävä. Hän selitti edellisviikolla näkemäänsä taulua ja sen ominaisuuksia tarkkaan. Miten taulun hahmo piti käsiään, miten pää oli sommiteltu, mistä kulkivat kuvan katseenvangitsijat ja miten upeat värit sekä valot kuvassa olivatkaan.  En muista koskaan kuulleeni tavanomaisessa iltarupattelussa kenenkään innostuvan niin valtavasti taiteesta – silmät innosta palaen ja käsiä apuna käyttäen Luigin selostus jatkui. Ehkä Roomassa asuminen tuottaa intohimon taiteeseen automaattisesti?

Ylihuomenna amerikkalainen paluumuuttaja Luigi kutsui meidät tyttöystävänsä Annan (tiedän, samat nimet, mutten voi mitään) kanssa rantatalolleen ruokailemaan. Menemme sinne ja takaisin Italon hienommalla autolla.

Jotenkin minusta alkaa tuntua katteettomalta tieto italialaisista, jotka eivät koskaan kutsu uusia tuttavia luokseen kylään. Ainakin minä olen tänä kesänä ollut kylässä jo Loretan ja Marion rakenteilla olevassa talossa (grillijuhlissa), Italon ja Lilianen luona (melkein joka ilta), Ericin ja Karinin luona (sekä kotona että ateljeessa) kahdesti, Renaton ja Marian luona, Ninon terassilla ja kutsuipa hän meidät veneilemäänkin sekä Luigin ja Annan luona. Joka paikassa on ollut hurjan hauskaa.

Ja nyt minä kutsuin vuorostani ystäväni meidän mökillemme iltaa istumaan. Kerron ehkä myöhemmin, miten kävi...

Caldo terribile eli kamalan kuuma / Terribly hot in Italy!

Caldo terribile eli kamalan kuuma

Sadepäivät ovat tuttuja suomalaisessa mökkielämässä yhdenkin jakson mökkeilleille. Täällä Italiassa voi sataa vielä touko-kesäkuussa jonain päivänä, mutta heinä-elokuussa noita päiviä ei ole. Sen sijaan on olemassa vastaavanlainen mökkipäivä kelissä, jota täkäläiset kutsuvat nimellä Caldo terribile (kamalan kuuma).

 

Tänään on juuri tuollainen päivä. Jo aamusta lämpö nousi yli 30 asteen ja kuumimpaan aikaan  puolen päivän jälkeen se huiteli 38 – 40 asteen välillä. Kaikki italialaiset täysjärkiset perheet viettävät tällaiset päivät rannalla. Jopa sydänvaivaiset eläkeläiset lähtevät aamukahdeksalta liikkeelle ja palaavat rannalta sitten kotiin torkkumaan siestan. Koska tänään sattui olemaan sunnuntai, me emme päässeet rannalle. Bussikuski pitää sunnuntaisin vapaapäiväänsä ja me olemme tänä kesänä ilman omaa autoa tai vuokra-autoa suurimman osan päivää. Siispä oleilemme kotikylässä.

Kävimme koirien kanssa aamulenkin vain puoliväliin asti, sitten ressukat käänsivät katseensa kotia kohti ja kieltäytyivät kävelemästä. Palasin viemään koirat kotiin ja lähdimme tyttöjen kanssa aamupalalle Bar del Corsoon. Kyseinen baari on tyttöjen suosikki kahdesta syystä – siellä on kylän parhaat kotitekoiset jäätelöt ja erittäin hyvännäköinen, nuori tarjoilijapoika. Minä pidän baarista erityisesti siksi, että sieltä saa vastapuristettua appelsiinimehua.

 

Nautimme croisantteja, pizzaa (täkäläisittäin margaritana eli tomaattimurskan ja mozzarellan kera) ja vettä. Alisa halusi tietysti myös suosikkinsa cappuccinon eli vahvan maitokahvin. Ne herättivät mukavasti pirteään sunnuntaipäivään.

Alisa Bar del Corsossa cappucinolla

 

Kotiin tulon jälkeen piti ottaa päivän toinen suihku, sillä olin litimärkä hiestä kuumuuden takia. Mökillä kasasin Ikean keittiön loppuun. Siitä oli jäljellä laatikosto, uunikaappi sekä yläseinäkaapit vielä osina. Opin, että 26 asteen sisälämpötilassa Ikean keittiökaappeja kootessa pukkaa hiki pintaan ja myös aikaa kuluu mukavasti. Kun olin valmis, oli aika ottaa päivän kolmas suihku.

Pesin päivän aikana pari koneellista pyykkejä ja ne kuivuivat hetkessä. Luin loppuun Garibaldista kertovan kirjan ja opiskelin hetken italian kieltä kirjasta. Siinä hurahtikin kesän ensimmäinen caldo terribile –päivä viileämpään (+27 C) iltaansa. Seitsemältä aukeni jälleen Borgo Antico –ruokaravintola, joten päivälliseni oli jälleen huippuluokkaansa!

Iltalenkin jälkeen oli vuorossa jälleen yksi rock-ilta L´Altro Barissa ja – uskokaa tai älkää – kotona ennen nukkumaan menoa otin päivän neljännen suihkun.

Ps. En siis vieläkään aloita mökillä ruuanlaittoa, vaikka keittiö onkin jo kasassa. Uunihan on vielä asentamatta (pistoke täytyy lykätä seinään)!

Kaksi pahaa tapaa / Two bad habits of Italian people

Kaksi pahaa tapaa

Italialaisilla on kaksi pohjoismaalaisten näkökulmasta ärsyttävää tapaa. Niistä ensimmäinen on pulina! Munchenin oopperan soittajat Eric ja Karin pitivät kotonaan ateljeessaan klassisen musiikin konsertin, jossa soittivat setin klassisen musiikin helmiä.

 

Ennen konserttia on lupakin jutella

(meidän suomalaisten mielestä)

Yleisöä oli mukana vain 10 henkilöä, mutta tuohon joukkoonkin mahtui mukaan kaksi häirikköä. Toinen, viisi-kuusikymppinen mies, pelasi kännykällään piipittävää lasten peliä (tai tekstitteli) koko konsertin ajan. Toinen samanikäinen puhua pulputti. Ensin yhdelle, sitten toiselle kuulijalle. Pulisijan rouva näytti ”hys, hys” –merkkiä, mutta tuloksetta. Me skandinaavit eli Trude ja minä nostelimme kulmakarvojamme, kun vilkaisimme toisiimme. Suomessa tai Norjassa ei tulisi kuuloonkaan olla niin epäkohtelias.

Toinen huono tapa on tupakointi. Järkyttävän moni tupakoi! Ja joka paikassa: sisäterasseilla, ravintoloissa, kadulla ja jopa rannalla kahlatessa. Tietysti tumpit tipahtavat juuri siihen, missä kulloinkin sattuu olemaan, vaikka rantaveteen.

Yläkerran naapurini mies tupakoi. Hän heittää tumpit parvekkeeltaan kadulle taloni eteen. Osa toki tippuu myös terassilleni. Niinpä mökille tultuani ensimmäisenä siivoan pois tupakantumpit ennen kuin terassia voi käyttää.

Nuoret noudattavat vanhempien esimerkkiä: koko perhe teineistä vaareihin voi seistä ryhmässä polttelemassa. Valistus on todellakin mennyt täällä hukkaan.

Eilisessä Il Centro –lehdessä oli esittelyssä Italian uusi tupakkalaki. Se kieltää tupakan myynnin alle 18-vuotiaille ja tekee savuttomiksi ravintolat, koulut, kaupat sekä autot, joissa kuljetetaan lapsia tai raskaana olevia naisia. Lain toteutumista odotellessa noudan rantavedestä pois pari kelluvaa tumppia ja kannan ne roskiin pois pikkulasten ulottuvilta.  

 

Skandinaavien ilta Pescarassa / Scandinavian night in Pescara

Skandinaavien ilta Pescarassa

Italialainen kiinteistönvälittäjämme Rosanna järjesti toimistonsa kanssa meille skandinaavisille asunnonostajille yhteisen illanvieton, jotta voisimme verkostoitua ja tutustua toisiimme. Paikalle saapui viitisenkymmentä asiakasperhettä, suurin osa ruotsalaisia. Meitä suomalaisia oli paikalla neljästä perheestä, mutta kuulemma meitä on yhteensä kaksitoista Abruzzossa tämän toimiston kautta.

Rosanna tarkastaa saapuneiden määrää.

Takaoikealla suomalaisia italian talon omistajia

Oli mahtavaa päästä tapaamaan toisia Italiaan hurahtaneita ja vaihtaa sekä osoitteita että kokemuksia. Tuskin maltan odottaa ensi kesää ja treffejä monilla eri paikkakunnilla uusien tuttavuuksieni kanssa.

 

Minä ja uudet suomalaiset Italianystäväni.

 

Yhdessä kumosimme muutaman virheuskomuksen:

1.       Italialaiset eivät ole täsmällisiä. Keski-italiassa Abruzzossa bussit kulkevat ajallaan ja työt tehdään sovitusti.

2.       Suomalaiset eivät osaa seurustella. Kaikilla meillä oli kokemusta kyläyhteisöstä, jossa he olivat olleet italialaisen joukon mukana juhlissa, illanvietoissa ja kokemusten vaihdossa. Keskiverto mökin omistamisikä näytti ryhmässä olevan noin viisi vuotta. Olin siis ”nuorimmasta päästä” omistajia.

3.       Englannilla pärjää kaikkialla. Paitsi Italiassa. Täällä on syytä ainakin joidenkin perheenjäsenten osata Italiaa, jotta saa asiat järjestettyä.

Verkostoiduimme ristiin rastiin, mutta osoitteita ehdimme lopulta vaihtaa vain muutaman perheen kesken. Ensi kesällä treffilistallamme ovat ruotsalaishävittäjätehtaan johtajapariskunta, kirjanpitäjäperhe (verosuunnittelua), muovifirman omistajat ja kehitysvammalaitoksen johtaja Ruotsista. Pääsemme käymään Schernissä, Fresagrandinariassa, Carapelle Calvisiossa ja muutamassa muussakin pikkukylässä vuoristossa.

Uusia ystäviä Ruotsista ja Suomesta

Minun mukava pöytäseurani

 

Skandinaavi-illan jälkeen jatkoin verkostoitumista kutsumalla Borgo Anticon naapuripöydässä ruokailevan Truden syömään pöytäämme. Truden mies Tomas lähti jo työn takia takaisin Norjaan ja me siis jatkoimme lomanviettoa vielä kylässä parin viikon ajan miltei naapuritaloissa.

Trude edessä, sisään tulossa Italo

 

Borgo Anticosta jatkoimme jälkiruokadrinkin jälkeen Italon talolle, jossa esittelin uuden ystäväni paikallisille. Koska viulisti Eric sattui sopivasti paikalle, hakivat herrat soittovälineensä esiin ja pitivät meille tytöille terassikonsertin ex tempore. Näin meillä täällä Italiassa!

O Sole Mio – syntymäpäiväjuhlat terassilla / Birthday party at Liliane´s house

O Sole Mio – syntymäpäiväjuhlat terassilla

 

Jos tunnelmaa voisi pullottaa ja myydä, minusta olisi tänään tullut hyvin rikas ihminen! Tänään vietettiin ystäväni Lilianen 78-vuotissyntymäpäiviä heidän talonsa terassilla.

Tulin koirieni kanssa paikalle vähän myöhässä, sillä olin jäänyt Borgo Antico –ravintolassa juttelemaan uuden norjalaisystäväni Truden kanssa. Toiset olivat jo syöneet kakkua ja minulle oli sitä jätetty erikseen tassillinen, samoin kuin vesimelonejakin.

 

Auguri! Renato onnittelee Lilianea

Istuimme täkäläiseen tapaan muovituoleille Italon ja Lilianen sisäterassilla. Tarjoilut pöydällä olivat muovilautasilla ja –laseilla: vesimelonilohkoja, kakkua, jääteetä, limsaa sekä punaviiniä kannussa. Epämuodollista ja hyvin kodikasta!

Liliane 78 vuotta

Serenadi Lilianelle

 

Juhlat huipentuivat italialaiseen tapaan lauluun ja soittoon. O Sole Mio, Chitarra romana, Marina ja muut ikivihreät soivat mandolinin, kitaran ja sellon säestyksellä ammattimuusikoiden käsissä upeasti. Koko talollinen vieraita innostui laulamaan mukana – aluksi hiljaa ja nopeasti kovempaa. Luigi pomppasi pystyyn ja levitti kätensä laulaessaan O Sole Mioa, välillä miehet lauloivat kuorossa meille naisille ja Renato tanssi sekä tanssitti.

Renato ja Rosanna tanssin pyörteissä

Bravo! Bravissimo! –huudot päättivät lähes kaikki kappaleet. Munchenin oopperan soittajat Eric ja Karin konsertoivat välillä kahdestaan, mutta väki lauloi mukana täysin rinnoin. Toivoin niin kovasti, että olisin itsekin osannut sanat.

Lupasin itselleni, että ensi talven aikana opettelen laulamaan italiaksi ainakin muutaman kappaleen. Ehkä aloitan Paula Koivuniemen Aikuinen nainen –alkuperäisversiosta, jonka nimi on Maledetta primavera (Americo Cassellan ja Gaetano Savion kappale). Se sattuu olemaan italialainen, kuten niin moni muukin suosittu iskelmä Suomessa. Eli nyt vain Aikuinen nainen soimaan ja etsimään netistä sanoja Maledetta primaveraan!

 

 

Uusia suomalaisia Italian ystäviämme tapaamassa / Meeting Italianlovers from Finland in Torino di Sangro

Uusia suomalaisia Italian ystäviämme tapaamassa

 

Pääsiäisenä tapasimme lentokentän autovuokraamossa sekä mennessä että tullessa mukavan suomalaispariskunnan, Henkan ja Minnan. Lentoja odotellessamme juttelimme vielä lisää lentokentän kahvilassa ja vaihdoimme yhteystietoja. Teimme myös kesäksi treffit meille ja tänään oli sitten se päivä, jolloin he saapuivat meille kylään Torino di Sangroon.

Italianrakkaus on kummallinen, ventovieraita yhdistävä asia. Puhetta riitti taukoamatta koko illan ajan kaikesta mahdollisesta. Taisimme aloittaa heidän Collino Attanasiossa olevan mökkinsä kuvien katsomisella ja siitä jatkoimme tehtyjen sekä tulevien remonttien läpi käymisellä, kokemuksilla niistä. Lopuksi vaihdoimme ajatuksia kaikesta italialaisesta touhusta.

Henkka, Minna ja Alisa kahvilla La Perlassa.

 

Kylän toisessa päässä kävimme La Perlan konditoriossa herkuttelemassa leivoksilla. Juomat ja herkut maksoivat yhteensä vain 3 euroa neljältä henkilöltä ja paitsi näyttivät, myös maistuivat ihanilta. Kun kävelimme mökillemme päin, tapasimme matkalla Ninon. Hän on Alfa Romeon tehtaan eläkkeelle jäänyt tehdaspäällikkö, jolla on myös loma-asunto kylässä, vaikka virallinen asuinpaikka onkin Milano. Tällä kertaa saimme kutsun katsomaan Ninon terassia (olimme aamulenkillä tavanneet ja olin kertonut, että olen remontoimassa omaani) ja juomaan lasin viiniä.

 

Nino esitteli terassin lisäksi omaa kotiaan. Hänen arkkitehtivaimonsa on tehnyt suuren määrän uskomattoman hienoja tauluja – etenkin maalaismaisemista ja taloista. Miten paljon lahjakkuutta voi ollakaan yhdessä pienessä kylässä ja sen jo eläkkeellä olevilla lahjakkuuksilla? Näiden ihmisten tarinoita on ilo pysähtyä kuuntelemaan.

Esittelimme tyttäreni kanssa kotikyläämme kiertämällä jalkaisin sitä Minnan ja Henkan kanssa. Matkalla saksalainen ystävämme, oopperaviulisti Eric tuli vastaan ja kutsui meidät tutustumaan kotiinsa. Kiersimme sekä taide- ja musiikkiateljeen, viinikellarin että heidän kotinsa. Ericin ja Karinin kesämökki on viehättävästi entisöity kahteen kerrokseen. Kummallakin muusikolla on oma soittohuoneensa, jossa he harjoittelevat. Ericin huoneessa on lasivitriinissä myös hänen viulukokoelmansa – varsin arvokas, vaikkei joukossa Stradivariuksia olekaan. Koska Henkka tekee työkseen viulujen ja kitaroiden rakentamista, oli kohtaaminen näiden aarteiden kanssa ikimuistoinen! Otimme vielä olohuoneessa valokuviakin muistoksi tilaisuudesta.

 

 

Eric esittelee viulujaan vieraillemme.

 

 

Kesämökin seinän takana on Ericin taideateljee, jossa hän maalaa ja esittelee maalauksiaan sekä konsertoi. Kunkin maalauksen teko vie noin kuukauden, sillä hän tekee ne keskiaikaisella tekniikalla suurten mestareiden tapaan. Uuden maalaussarjan valmistuttua Eric pitää taidenäyttelyt sekä Saksassa että Italiassa. Työt ovat upeita, erikoisia, unenomaisia teoksia, joissa yhdistyy mielikuvitus ja todellinen maailma. Otimme taas lisää valokuvia ja saimme lisäksi serenadin viululla läksiäislahjaksi.

 

Eric esittelee viulukokoelmaansa ja pitää pienen konsertin.

Illalla menimme vielä Henkan ja Minnan kanssa syömään Borgo Anticoon, tällä kertaa pitkän kaavan kautta. Michele-isäntä toi pötyä pöytään ja herkut seurasivat toisiaan. Pitkän illan lopuksi nautimme vielä meillä suomalaista kahvia ja hunajamelonisiivuja jälkiruuaksi. Sen jälkeen tulivat haikeat jäähyväiset. Sovimme jo ensi kesäksi treffit Collino Attanasioon heidän mökilleen.

Suosikkituoksuni Eau-de-hyttysmyrkky /My favourite smell - poison for mosquitos

Suosikkituoksuni Eau-de-hyttysmyrkky

Jos joku vihaa Suomen kesässä hyttysiä, kannattaa lomamatkat suunnataan Tanskaan. Se on ainoa paikka, jossa en ole törmännyt hyttysiin. Myös oikein tuulinen ja kuiva vuoristo voi olla hyttysetöntä.

Täällä huipulla hyttyset eivät viihdy. Näkymä moottoritieltä.

 

Italian rannikolla kaksi suosituinta kesätuoksua ovat kuitenkin aurinkorasva ja hyttysmyrkky. Jälkimmäistä myydään niin lähiruokakaupoissa kuin marketeissakin – huomattavasti suomalaista edullisempaan hintaan.

Pistorasiaan laitettavat Raid-karkoittimet maksavat vain 3,80 ja täyttöpakkaukset pari euroa. Marketeista löytyy niin hyttyssavuja kuin erilaisia sitruskynttilöitäkin. Testasimme tyttäreni kanssa eri karkotteiden tehoja. Paras oli Autan trooppisille itikoille ja häviäjänä kotimainen tehotuoksu eli Off! Näin ennakkoluulot joutuivat romukoppaan enkä enää raahaa kitkeränhajuista Offia Suomesta tänne Italiaan.

Loppukesän rusketusta, kun on käytetty suojakerrointa 30.

Aurinkorasvat maksavat Italiassa suurin piirtein saman kuin Suomessa, kun kyseessä ovat kansainväliset merkit Nivea ja Ambre solair eli noin 13 euroa purkilta. Yllättävästi rantamyymälöiden hinnat ovat samoja kuin kauppojen hinnat eli ostopaikkaa ei tarvitse laskelmoida sen kummemmin.

Halpamerkkejäkin löytyy. Esimerkiksi Deuce-merkkinen aurinkorasva maksaa täkäläisessä vapaavalinnassa Aqua & Saponessa vain 2,50 euroa. Tosin iholla se haiskaltaa lievästi hyttysmyrkyltä eli tämä ostokerta jäänee ainoaksi. Riittää, että iltaisin löyhkää pahalta.

Pinkki possu on viihtynyt varjossa, hiirulaiset auringossa.

 

Aurinkohuulirasvoja ei ole myynnissä rantaputiikeissa Abruzzossa, mutta suurmarketeista tai apteekeista niitä voi hyvällä tuurilla löytää. Tällä kertaa etsimme kolme päivää kunnes löysimme 30-kertoimisen. Apteekki on muutenkin Italiassa varsin suosittu ostopaikka monenlaiselle kosmetiikalle, terveyssiteille sekä luontaistuotteille. Niissä on erinomainen palvelu ja joskus saattaa jopa löytää apteekkarin, joka osaa puhua englantiakin, ainakin muutaman sanan.

Taking our dogs to Italy - how we made it

Woof - woof - taking our dogs for a fun trip to Italy

We take the two little dogs along when we travel for our summer cottage in Italy. Traveling with dogs is a form of art. First of all, must take care of vaccinations. Both our little yorkshire terriers vaccinations are going out-of-date at a different time, so good time before departure we have to check the situation and the effects to the vet. All vaccines must be registered in our dogs passports.

Bella the Yorkie of Virtanen family

Less than 8 kg weighting dogs will tend to travel in the cabin carrycot, but in the Norwegian's flight to Rome, the animals always travel in the hold in their own traveling box. I buy for them animal-tickets for the same flight as we use. One dogs´ one -way flight will cost 50 euros from Helsinki to Rome, and two dogs, that's 100 euros / one way .Dogs are left on the special baggage counter. Customs officer is investigating the box and dogs passports, sometimes also identified chips. Cowl does not leave any loose , which could cause damage to the dog. Also, collars and leashes removed for transport and the basket, only a cup of water is allowed if it is hanging on the door and then there can be a blanket .
In Rome, the dogs are arriving close to the arriving luggage next to lines 9 and 10, to the nearby door. In Italy our dogs are full of enthusiasm and first I take them for a walk when we have gone past the booth duty at the door.

Bella and Caro in their summer style

Heat is wearing dogs out in Italy in a different way than in Finland. This year, the mad a "Furcut" for both dogs the first time. It helped quite a lot of endurance. The appetite is worse in hot weather, so both of the dog do lose their weight during the summer.
Before the return flight to Finland, returning visit to the vet is still needed. When coming to Finland with dogs is mandatory to take Echinococcosis - worm medication for them. This year, I bought drugs from Finland to the vet for certainty, because last year, drug administration was in Denmark , Greve, as a last minute visit in a veterinary resource. Veterinarians in Torino di Sangro were on vacation when we left last year at the beginning of early August.Drug should be given 1 to 5 days before returning to Finland. The tablet is quite small and can be administered with food or you can do the following: a dog's head is lifted up , the drug in the mouth , muzzle to muzzle and a lead towards the ceiling until your dog has ingested the drug. Ingestion is to speed up the throat by brushing gently ( the Danish veterinarian wink ) .

Viikunoita tuliaisiksi / Fresh figs in Italy

Viikunoita tuliaisiksi

Italiassa syödään aina tuoretta ruokaa. Ruokakaupoissa – pienissäkin – on edelleen palvelutiskit ja liha, leikkeleet ja leipä myydään pääsääntöisesti irtomyyntinä. Lisäksi kylässämme on erikseen kala- ja lihakaupat sekä leipomo. Isommissa kylissä on myös hedelmä- ja vihanneskaupat. Meillä ne myydään kauppojen ulkopuolella olevista suurista tiskeistä, joilla tuoreet ja lämpimät hedelmät suorastaan tuoksuvat herkuille ohi kulkevan nenään.

Italialainen jäätelö eli gelato tehdään tuoreista aineista.

Usein raaka-aineet näytetään annoksen päällä.

Nyt heinäkuussa on tuoreiden hedelmien aika parhaimmillaan. Persikoita, päärynöitä, omenia ja viikunoita valmistuu joka päivä valtavia määriä. Edellisiltana eräs asiakas toi viikunoita vadillisen kyläravintolaamme Borgo Anticoon ja isäntä tarjosi heti niitä meille ylimääräiseksi jälkiruuaksi (ilmaiseksi). Meidät hemmotellaan täällä aivan piloille! Tilaamme vain pienet annokset, mutta ajan myötä meille on ruvennut kanta-asiakkuuden myötä tulemaan myös ilmaisia alkupaloja ja jälkiruokia yhä useammin pöytään.

Vuohenjuustosalaatti syötävässä kuoressa.

Kun olin tänään koirien kanssa päivälenkillä siestan aikaan, jäin juttelemaan Miriamin kanssa, joka istuskeli lenkkini varrella varjossa kahden iäkkäämmän rouvan kanssa. Puolen tunnin kuluttua jatkoin lenkkiäni ja illalla – yllätys, yllätys – toinen vanhoista rouvista oli lähettänyt meille ystäväni kautta viikunoita kotiin tuotavaksi.

Italialaiset ovat meille uusille tulokkaille erittäin ystävällisiä. He tuovat maistiaisia monenlaisista herkuista ja kutsuvat illanviettoihin sekä juhliin. Uusilla suomalaisystävilläni oli Scandinavian Night – kokoontumisessa kaikilla kerrottavanaan samanlaisia tarinoita kuin minulla. Avuliaita sekä seurallisia naapureita, joilta saa apua ongelmiin, hyviä työmiesten yhteystietoja, apua soittoihin ja vaikka kyydin tansseihin tai rannalle.

 

Juhlia ja konsertteja riittää. Eilen kylässä oli kirkon pihalla sagra eli kyläjuhla. Ne muistuttavat meidän possujuhliamme – tarjolla on monenlaisia lihoja, kalaa ja olutta, jotka usein sisältyvät pieneen pääsymaksuun. Pöydät ovat pitkiä pukkipöytiä ja niiden molemmin puolin on penkkejä. Kyläjuhlissa on elävää musiikkia, yleensä bändi tai kaksi sekä tanssia

Eric ja Karin kotinsa yhteydessä olevassa konserttitilassa.

Torino di Sangro Ericin maalaamana.

Edellisiltana saksalaiset Eric ja Karin pitivät kotinsa yhteydessä olevassa ateljeessa meille ystäville konsertin. Se pidettiin kunnostetussa, holvikaarisessa taideateljeessa, jonka seinillä roikkuivat Ericin taulut (hän on opiskellut myös kuvataiteita yliopistossa ja on loistava maalari). Upea akustiikka, ammattimaiset muusikot ja kymmenpäinen yleisö on uskomatonta yleellisyyttä.

Karin, Nicola ja synttärisankari Carlo. Takana Italo ja Trude.

Pikkupurtavaa Carlon juhlissa.

 

Konsertin jälkeen oli sovittu pidettäväksi Carlon syntymäpäivät. Hänen vaimonsa oli tehnyt suuren määrän erilaisia paikallisia herkkuja, Trude teki vietäväksi norjalaisia korvapuusteja ja minä toin Limoncelloa sekä viiniä – tosin sitä oli isäntäkin tuonut paikalle kylmälaukussa suuren määrän. Kesäni on täällä Italiassa siis yhtä juhlaa!